Tervetuloa etsimään kuuliaisuuskultaa

[rita4]

29.01.2025 09:16

Maarit Eronen
Kirjoittaja opettelee itse ja rohkaisee muita elämään lähellä Jeesusta, jonka seuraaminen on vienyt hänet työskentelemään neljälle mantereelle viestinnän parissa.

Kuva: Pixabay

Kuinka ärsyttävää on, jos palapelistä puuttuu pala. Olet käyttänyt tunteja lajitellen erivärisiä paloja ja etsien oikean värisiä ja mallisia paloja sadoista osista koostuvaan kokonaisuuteen. Sitten käy ilmi, ettet voikaan saada sitä valmiiksi. Pala puuttuu.

Sinä ja minä olemme paloja maailmankaikkeuden kokoisessa palapelissä. Pala palalta Jumala rakentaa suunnitelmansa mukaista kuvaa näkyväksi. Jokainen pala on tärkeä.

Jos sinun palasi tarkoittaisi koko elämääsi, kuvittele niitä miljoonia päätöksiä, jotka vaikuttavat siihen, miten palasi asemoituu ympäröivien palojen kanssa. Tarkoitan siis sanoa, ettet ole erillinen, vaan valintasi vaikuttavat toisiin ihmisiin. On väliä, miten elät.

Kuuliaisuus: vastenmielistä vai kiehtovaa?

Millaisia ajatuksia sinulla mahtaa olla kuuliaisuudesta Jumalalle? Kun juttelen asiasta eri-ikäisten kristittyjen kanssa, yllätyn. Käsitykset poikkeavat aika lailla. Oman ikäiseni, yli keski-ikäiset uskovat taitavat hieman kavahtaa koko sanaa. Nuorille aikuisille taas Jumalan totteleminen kuulostaa mahdollisuudelta hyvään elämään ja läheisyyteen Jeesuksen kanssa.

Aika ja hengellinen kulttuuri muokkaavat jumalakuvaamme. Ehkä aiemmin, jopa ennen omaa uskoontuloani (1987), on ollut vallalla ankara kuva Jumalasta. Armoa korostavan korjausliikkeen johdosta Z-sukupolvella on terveempi jumalakuva, mistä johtuen se suhtautuu kuuliaisuuteen positiivisemmin. Onko kuuliaisuus siis vanhanaikaista, vastenmielistä tai vähä-älyistä? Vai voisiko se olla kaunista, kiehtovaa ja kutsuvaa?

Kuuliaisuus kulkee Roomalaiskirjeen läpi

Paavali löysi paikkansa Jumalan kokonaiskuvassa sen jälkeen, kun hänellä oli radikaali kohtaaminen Jeesuksen kanssa. Tehtävään valmistautumiseen meni monta vuotta, mutta siinä vaiheessa, kun hän kirjoitti Roomassa asuville Jeesuksen seuraajille, hän osasi määritellä kutsunsa selvästi: saada aikaan uskonkuuliaisuutta eri kansojen ihmisten elämässä.

Tämä blogisarja tutkii kuuliaisuutta perustuen Paavalin kirjeeseen roomalaisille. Kun taannoin kysyin Jumalalta, mitä Raamatun kirjaa minun tulisi seuraavaksi tutkia, koin että tätä. Kappas vain, jonkin ajan kuluttua huomasin, että sana kuuliaisuus (hypakoē) ja olla kuuliainen (hypakouō) mainitaan tässä kirjeessä useammin kuin missään muussa Uuden testamentin osassa.

Kirje alkaa kuuliaisuudella: “jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen” (1:5). Ja se loppuu samaan teemaan: “teidän kuuliaisuutenne on tullut kaikkien tietoon, ja siksi olen teistä iloinen” (16:19) ja sanoma Jeesuksesta on annettu “tiedoksi kaikille kansoille, jotta ne johdettaisiin uskoon ja kuuliaisuuteen” (16:26). Olin liekeissä!

Jeesus on kuuliainen kauttamme

David Gregory on kirjoittanut kirjan The Rest of the Gospel. Nimi sisältää sanaleikin, ja käännös voisi olla “evankeliumin lepo” tai “loput evankeliumista”. Gregory kirjoittaa, että vaikka Jumala kutsuu meitä noudattamaan hänen tahtoaan, se ei oikeastaan ole meille edes mahdollista. Mitä ihmettä? Kuuliaisuuden salaisuus on siinä, että Jeesus asuu meissä Pyhän Hengen kautta ja voi toteuttaa Isän tahtoa kauttamme (en enää elä minä, vaan Kristus minussa Gal. 2:20). “Meidän osamme on vain suostua (be willing),” Gregory kirjoittaa.

Tutkiessani kuuliaisuutta en ollut välillä pysyä nahoissani. Tuntui kuin olisin lapio vimmatusti huiskien kaivanut maan alle hautautunutta aarretta. Kuuliaisuushan kimaltelee Raamatussa alusta loppuun. Miten tämä on voinut mennä meiltä näin ohi? Miksi kuuliaisuuden tuomasta siunauksesta, vapaudesta ja kauneudesta ei opeteta useammin? Siihen sisältyy elämä isolla E:llä.

Kuuliaisuus Jumalalle -sarja, osa 1

Blogisarja perustuu Maarit Erosen raamattutyökirjaan Yhdessä, kuuliaisuutta joka päivä.

maariteronen.com

[rita4]

Mistä Jeesus tietää, että rakastan häntä?
28.02.2025 08:33 (päivitetty 11:41)

Maarit Eronen
Kirjoittaja opettelee itse ja rohkaisee muita elämään lähellä Jeesusta, jonka seuraaminen on vienyt hänet työskentelemään neljälle mantereelle viestinnän parissa.

Kuva: Pixabay

Eräänä syksynä asuin kolme kuukautta kämppiksen kanssa, joka ei puhunut minulle. Hän nukkui yläpuolellani kerrossängyssä, mutta vaikka olimme pienessä huoneessa fyysisesti lähellä, käytännössä hän tuntui olevan kuin toisella mantereella.

Varmaan olin loukannut nuorta naista jotenkin. Muistaakseni yritin selvittää asiaa, mutta hän ei halunnut puhua tai kyennyt selvittelemään. Voit kuvitella, että tällaisen kämppiksen kanssa tuntui näkymättömältä.

Kuuliaisuudessa on jotain samaa. Ellen halua olla kuuliainen Jeesukselle, on kuin menisin naimisiin, mutta sitten eläisin mieheni kanssa aivan erillistä elämää. Asuisimme samassa taloudessa ja ehkä joskus söisimme aamupalaa saman pöydän ääressä. Jeesus sanoisi huomenta. Minä katsoisin ohi.

Mitenköhän Jeesus kokisi tämän? Ei ehkä tuntuisi rakastetulta. Tuntuisiko hänestäkin näkymättömältä?

Kuuliaisuus ryöpsähtelee Raamatusta

Roomalaiskirjeessä Paavali puhuu uskonkuuliaisuudesta seitsemän kertaa. Bongasin tämän sanan ensimmäisen kerran junamatkalla Helsingistä Joensuuhun joskus 90-luvulla. Olin asunut siellä uskoontuloni aikaan, ja nyt olin menossa vapaaseurakuntaan puhumaan. Junassa kesäisten maisemien vilistäessä ikkunassa luin sinikantisesta Gideonien taskuraamatusta Roomalaiskirjeen läpi. Sydämessäni pirskahti. Huomasin, että Paavali kirjoitti paljon uskonkuuliaisuudesta. Ehkä en olekaan aivan hakoteillä.

|Oliko innostuksessani jotain epätervettä?

Kuuliaisuus nimittäin oli kiehtonut minua jo aivan uskon matkani alusta asti. En kuullut siitä paljoa opetusta, eikä se näyttänyt innostavan monia. Huolestuin, onko uskoni lakihenkistä, onko kuvani Jumalasta vääränlainen. Oliko innostuksessani jotain epätervettä?

Kun tutkin teemaa Raamatusta, se ryöpsähteli joka paikasta, alusta loppuun. Mikä olikaan ensimmäinen asia, josta Jumala puhui ihmiselle? Saat vapaasti syödä kaikista puista, mutta et yhdestä puusta. Oliko se vain ehdotus vai odottiko Jumala kuuliaisuutta? Tuntuu, että mekin suhtaudumme Jumalan ohjeisiin joskus kuin tietäisimme paremmin. Ilmestyskirjan lopussa taas juhlitaan Karitsan häitä, ja morsiamen päällä on valkoinen hääpuku, joka “tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja” (Ilm. 19:8). Luulisi, että on kyse Jumalan mielen mukaisesta elämästä.

Kutsu keskustelevaan suhteeseen

Paavali siis kirjoittaa uskonkuuliaisuudesta. Mitä se tarkoittaa? Vaikka jotkut opettavat, että tässä on kyse vain uskoon tulosta, Raamatun kokonaisuuden valossa on mahdotonta ajatella niin. Siis, ettei sillä olisi väliä, miten uskoon tultuaan elää.

Alkuperäisille lukijoille evankeliumi olisi ollut viesti uudesta hallitsijasta: heille hyvä uutinen olisi ollut esimerkiksi se, että uusi keisari on syntynyt. Kuuliaisuuden ajatus liittyy siis elämäntapaan olla uskollinen todelliselle hallitsijalle. Jeesus itse kutsui kuuliaisuutta rakastamiseksi. “Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani,” hän sanoi (Joh. 14:23).

Dallas Willard kirjoittaa kirjassaan Hearing God, että Jumala haluaa meidän elävän keskustelevassa suhteessa Jeesuksen kanssa. Hänen mukaansa on kyse vuorovaikutuksesta kypsien persoonien välillä, joilla on yhteiset tavoitteet. Tällainen kanssakäyminen synnyttää luovuutta, jossa ihminen saa tehdä Jumalan kanssa asioita, joita ei olisi voinut kuvitellakaan.

Kuuliaisuus Jumalalle on kuitenkin ennen kaikkea olemista – sitä, miten elää elämäänsä. Siihen kokonaisuuteen sisältyvät ihmissuhteet ja raha-asiat, työ ja harrastukset, asenteet ja ajatukset. Kuuliaisuus on siis sitä, että valitsee luottaa, että Jumala tietää, mikä on parasta, ja ojentautuu sen mukaan elämänsä kaikilla osa-alueilla. Kaiken sen myötä tutustuu Jeesukseen paremmin, ja sitten siitä rakkauden ja kiitollisuuden osoituksena haluaa miellyttää Jeesusta, niin kuin nyt haluaa toimia myös muissa rakastavissa suhteissa.

Kuuliaisuus Jumalalle -sarja osa 2

Blogisarja perustuu Maarit Erosen raamattutyökirjaan Yhdessä, kuuliaisuutta joka päivä

https://www.maariteronen.com/

[rita4]

Emme ole robotteja
28.03.2025 08:41 (päivitetty 11:48)

Maarit Eronen
Kirjoittaja opettelee itse ja rohkaisee muita elämään lähellä Jeesusta, jonka seuraaminen on vienyt hänet työskentelemään neljälle mantereelle viestinnän parissa


Ajoin moottoritietä Kapkaupungista itään. Selitin vierustoverilleni, että emme ole robotteja. Jumala on antanut meille vapaan tahdon, jota hän kunnioittaa. Olin viemässä ystävääni, seksiperäisen ihmiskaupan uhria, huumekuntoutukseen. Selitin, että jos hän on valmis muutokseen, vapaus on mahdollinen. Mutta Jumala ei muuta meitä väkisin, koska emme ole robotteja.

Ystäväni taisi silloinkin olla huuruissa, mutta vasta myöhemmin tajusin, miksi robottivertaukseni ei hänelle auennut. Liikennevaloja kutsutaan Etelä-Afrikassa roboteiksi.

Oletko sinä ihmetellyt kuuliaisuuden ja vapaan tahdon suhdetta? Haluaako Jumala ohjata ihmisiä kuin kauko-ohjattavia autoja tai liikuttelijansa tahdon mukaan sätkiviä marionetteja? Juuri tällaiset takaraivossa vaikuttavat mielikuvat Jumalasta saavat meistä jotkut vierastamaan puhetta kuuliaisuudesta.

Onko Jumala kontrollifriikki?

“Kunpa he aina yhtä mielellään kunnioittaisivat minua ja noudattaisivat minun käskyjäni. Jos he niin tekevät, he ja heidän lapsensa menestyvät polvesta polveen” (5. Moos. 5:29). Tuntuu, että Jumala oikein sydän sykkyrällä olisi toivonut, että nuo Mooseksen puhuttelemat ihmiset olisivat totelleet häntä. Hän haluaa menestystä myös meille.

|Kuuliaisuus on raamatullinen tapa seurata Jeesusta ja elää hänen kanssaan.

Jokaisen Jumalan käskyn takana on rakkaus. Isän rakkaus lastaan kohtaan, paimenen huoli lampaastaan, sulhasen hellyys morsiantaan kohtaan. Jumala ei ole ilkeä ”kontrollifriikki”, vaikka meistä joskus tuntuisikin siltä. Jälkikäteen minä ainakin olen tullut huomaamaan, että noin kokiessani olen aina ollut väärässä.

“Jeesuksen näkökulmasta katsottuna ei yksinkertaisesti ole yhtään hyvää syytä olla tekemättä, mitä hän sanoo, koska hän käskee meidän tehdä vain, mikä on parasta,” kirjoittaa Dallas Willard. Sama ajatus on 5. Moos. 5:ssä: Jumala käskee, koska hän halusi heidän parastaan.

Yhdessä tekemisen meininki

Jumala tuntee sinut läpikotaisin, hänellä on kokonaiskuva menneisyydestäsi ja tulevaisuudestasi. Hän haluaa, että sinulla menee hyvin. Jumalan hyvä tahto sinua kohtaan ei kuitenkaan pääse toteutumaan, ellet tottele häntä ja elä hänen tarkoittamallaan tavalla. Silti haluamme Jumalan mielisuosion – omilla ehdoillamme. Se on mahdoton yhtälö. Jos ihmiset eivät ole edes kiinnostuneita Jumalasta, hän antaa heidän elää oman tahtonsa mukaan, kuten Roomalaiskirjeen alusta kipeästi luemme.

Dallas Willard vertaa Jumalaa vanhempaan, joka antaa lapselle ikäkauteen sopivaa vastuuta ja rohkaisee aloitteellisuuteen. Jumalalla on tavoitteita ja hän toteuttaa ne, mutta hän työstää meistä sellaisia, että toteutamme ne yhdessä hänen kanssaan. Hän parantaa haavoitettua sieluamme, oikoo valheita hänestä ja itsestämme. “Vaikeuksien ja haasteiden kautta hän työstää meistä hengellisesti kypsiä aikuisia, joiden kanssa hän elää keskustelevassa suhteessa,” Willard kirjoittaa.

Vaikka hyödymme kuuliaisuudestamme – ehdottomasti – ja Jumala tahtookin meidän hyötyvän, silti ensisijaisesti ei ole kyse meistä vaan Jeesuksesta. Koska hän valitsi totella Jumalaa meidän hyväksemme kuolemaan asti, hän on ansainnut koko elämämme. Elämällä hänen tahtonsa mukaan osoitamme hänelle rakkautta, kiitollisuutta ja kunnioitusta.

Kuuliaisuus on raamatullinen tapa seurata Jeesusta ja elää hänen kanssaan. Vaikka kuuliaisuus on mahdollista vain Pyhän Hengen vaikutuksesta, Jumala lupaa siunata, kun valitset sen. Mutta hän kunnioittaa vapauttasi. Haluatko vapauttaa Jumalan tahdon toteutumisen omassa elämässäsi?

Kuuliaisuus Jumalalle -sarja osa 3

Blogisarja perustuu Maarit Erosen raamattutyökirjaan Yhdessä, kuuliaisuutta joka päivä

https://www.maariteronen.com/

[rita4]

Kavahdan vihaavaa Jumalaa
25.4.2025 10:00 (päivitetty: 10:13)

Maarit Eronen
Kirjoittaja opettelee itse ja rohkaisee muita elämään lähellä Jeesusta, jonka seuraaminen on vienyt hänet työskentelemään neljälle mantereelle viestinnän parissa.


Kävelin kotitietä ajatuksissani. Mietin Jumalaa. Vaikkei perheemme käynyt edes joulukirkossa, muistan aivan tarkkaan hetkiä, jolloin lapsena mietin Jumalaa.

Nyt kun hiekka rapisi pienten jalkojeni alla, mietin, mitä tarkoittaa, että Jumala tuomitsee. Mitä jos kiroilen, putoaako kivi päälleni? Jos kiroiltuani hyppäisin nopeasti sivuun, jymähtäisikö kivi viereeni? Kokeilin. Ei kiveä! Kysymys jäi silti mietityttämään.

Tuomio on vaikea juttu. Kun tutkin Roomalaiskirjeen alkua Yhdessä, kuuliaisuutta joka päivä –työkirjaa varten, jumiuduin Jumalan vihaan ja tuomioon moneksi viikoksi. Nykyään ainakin länsimaissa painotetaan Jumalan rakkautta niin, että kavahdamme vihaavaa Jumalaa. Paavali ei kavahtanut. Hän melkein kehui sillä, että “– – Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi” (Room. 2:16).

Aiemmin Paavali oli julistanut yhtä rohkeasti: “Minä en häpeä evankeliumia.” Miksei? “Se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo” (Room. 1:16 RK). Pelastus on meillekin tuttu sana. Usko Jeesukseen pelastaa. Mistä? Jumalan vihasta tottelemattomia kohtaan.

Tuntuuko sinustakin epämukavalta?

Ennen kuin tulin uskoon, pidin itseäni hyvänä ihmisenä. En ollut ryöstänyt pankkia enkä tappanut ketään. Mistä minun muka pitäisi pelastua? Luulemme saavamme itse määritellä, mikä on oikein ja väärin. Ihminen, joka ajattelee, että ainoastaan luonnonlait säätelevät maailmaa, saattaa silti kiukutella universumia – tai itse Jumalaa – vastaan aivan kuin häntä olisi kohdannut jokin epäoikeudenmukaisuus.Ateistinkin on vaikea elää johdonmukaisesti. Hänen käytöksensä tunnustaa sisäisen koodiston, jonka mukaan kaikkien tulisi elää.

Universaali moraalilaki

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen kahdessa ensimmäisessä luvussa, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus tietää, mikä on oikein ja väärin. Ymmärrämme, että tässä on kyse omastatunnosta. “Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai puolustavat heitä” (Room. 2:15).

Kirjassaan Abolition of man (ihmisen lakkauttaminen) C. S. Lewis listaa esimerkkejä ikivanhojen sivilisaatioiden koodistoista, jotka muistuttavat toisiaan. Esimerkkejä tästä universaalista moraalilaista löytyy esimerkiksi muinaisilta egyptiläisiltä, babylonialaisilta, kiinalaisilta, intialaisilta, kreikkalaisilta ja skandinaaveilta. “Onko hän lähennellyt toisen vaimoa?” (Babylonia), “Naista ei pidä lyödä, ei edes kukalla.” (Intia) ja “Näin alamaailmassa toisten vaimojen viettelijöitä.” (Vanha Norse). Sisäisen koodiston rikkomisella oli seurauksia.

Raamattu puhuu kahdesta tuomiosta. Kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina odottaa viimeinen tuomio, jossa ratkaisevaa on suhde Jeesukseen. Häneen uskovat kohtaavat lisäksi Kristuksen tuomioistuimen, jossa heidän kuuliaisuutensa punnitaan. “Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa” (2. Kor. 5:10). Tuomion lopputulos ei ole kuitenkaan yllätys, koska kun olemme tuomiolla, Pyhä Henki on jo saattanut meidät lopullisesti Kristuksen kaltaisiksi.

Paavali näyttää opettavan, että se, joka on elänyt Jumalan mielen mukaisesti, palkitaan jotenkin. “Rakennetaanpa tälle perustalle (Jeesus) kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa, – – ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi” (1. Kor. 3:12–15). Olisiko tässä ajatuksena, että ne, jotka eivät ole tehneet niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala oli heidät tarkoittanut (Ef. 2:10), kyllä pääsevät Jeesuksen luo kirkkauteen, mutta eivät saa palkkioita, joita hyvistä teoista olisi tullut?

Tilipäivä tulossa

Mitä nämä palkkiot sitten ovat? Raamattu puhuu esimerkiksi voitonseppeleistä (englanniksi crown): elämän seppele koetuksista selviytymisestä (Jaak. 1:12), vanhurskauden seppele Jeesuksen odottamisesta (2. Tim. 4:8), kirkkauden seppele Jumalan lauman paimentamisesta (1. Piet. 5:2–4), katoamaton seppele itsekurista (1. Kor. 9:24–27) ja riemun seppele työn hedelmästä (1. Tess. 2:19–20).*

Ilmestyskirjan lopussa Pyhä Henki vielä muistuttaa, että Jeesus antaa meille tekojemme mukaan palkkion: “Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan” (Ilm. 22:12).

Tili pitää tehdä; siellä se on edessä. Samalla tavalla kuin olisi järkevää ottaa eläessään huomioon kuolema, olisi hyödyllistä ottaa huomioon viimeinen tuomio. Kyse ei ole pelastuksesta, vaan tämän tiedostaminen voi innostaa pelastettuja elämään merkityksellistä elämää Jumalan tahdossa nyt. Yksittäisten ”hyvien tekojen” ei tarvitse olla mitään ihmeellistä; tärkeintä on, että sydämessään asennoituu niin, että “haluan olla sinulle kuuliainen, opeta minua!”

https://www.loveinbible.com/the-two-typ ... the-bible/

Kuuliaisuus Jumalalle -sarja osa 4

Blogisarja perustuu Maarit Erosen raamattutyökirjaan Yhdessä, kuuliaisuutta joka päivä

maariteronen.com

[rita4]

Elämyslahja vai hyllykoriste?
26.5.2025 10:53 (päivitetty: 10:17)

Maarit Eronen
Kirjoittaja opettelee itse ja rohkaisee muita elämään lähellä Jeesusta, jonka seuraaminen on vienyt hänet työskentelemään neljälle mantereelle viestinnän parissa.


Pidätkö sinäkin käytännöllisistä lahjoista? Minulle myös elämyslahjat ovat mieluisia. Kun viimeksi täytin pyöreitä, saamani elämyslahjat toivat iloa peräti puolitoista vuotta. Jotkut lahjat olivat vene-, metsä- tai museoretkiä, toiset konsertti-, ooppera- tai teatterilippuja. Talouteni oli tiukoilla, ja tuntui hassulta saada nauttia kulttuuriylellisyyksistä juuri silloin. Olisivatko Jumalan lahjatkin tällaisia? Käytännöllisiä, elämyksellisiä ja köyhän rikkaaksi tekeviä.

Onko Jumalan antama vanhurskauden lahja tarkoitettu hyllykoristeeksi vai käytettäväksi? Jeesus rohkaisee etsimään ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa eli ojentautumaan hänen tahtonsa mukaan (Matt. 6:33). Sen seurauksena huolehtiminen vähenee. Kuuliaisuudesta seuraa vapautta ja huolettomuutta sekä lisäksi myös elämää elävöittäviä elämyksiä. Tavalliset ihmiset pääsevät osallisiksi Jumalan rikkaudesta, löytöretkestä, täyteläisestä elämästä.

Minulla seikkailu on ollut kirjaimellista, kun Jumala on johdattanut minut esimerkiksi katutyöhön New Yorkiin tai mediatyöhön Etelä-Afrikkaan. En nyt kuitenkaan tarkoita tätä. Tarkoitan sitä, että pystyn ajattelemaan toisenkin hyvää, enkä vain omaani. Tarkoitan antautumista Jumalan rikkinäistä sisintäni parantavalle työlle. Kun suostun, Pyhä Henki tekee tottelemisen mahdolliseksi.

Lahja käytössä

Armo on lahja. Vasta, kun otan sen uskossa vastaan, se aktivoituu elämässäni. Uskon on tarkoitus johtaa vanhurskaaseen elämään, uskon käytännölliseen soveltamiseen arjessa. Armoa ei voi ansaita, mutta Jumala palkitsee soveltamisen ja päättää itse miten.

Miltä sinusta tuntuu, kun näet ystäväsi käyttävän antamaasi lahjaa? Kyllähän se lämmittää mieltä. Tulee arvostettu ja rakastettu olo. Tuntuisiko Jumalastakin tältä, kun käytät hänen antamaansa lahjaa? Myhäileekö hän, kun laitamme uskon käytäntöön? Miltä hänestä tuntuu, jos laitamme lahjan hyllyyn pölyttymään?

Tästä tulee mieleen viisaat ja tyhmät morsiusneidot (Matt. 25:1–13). Kaikilla oli lamput, mutta puolet heistä ei pitänyt niistä huolta eikä niistä ollut heille hyötyä.

Seuraavassa Jeesuksen tarinassa palvelijoille annettiin tehtäväksi investoida rahaa. Kaksi heistä toimi oma-aloitteisesti ja menestyi, kolmas oli passiivinen ja kaivoi talenttinsa maahan (Matt. 25:14–30). Molemmissa vertauksissa henkilöiden teot paljastivat heidän asenteensa, ja seuraamukset olivat heidän tekojensa mukaisia.

Talenttivertauksessa mies ei tehnyt mitään, koska pelkäsi isännän ankaruutta. Jumalan valtakuntaa ei ole annettu meille sitä varten, että peloissamme säilyttäisimme sitä. Tämä palvelija kohtasi sen mitä ansaitsikin, koska hänellä ei ollut luottamusta ja siitä tulevaa uskallusta.

Pystyn samastumaan mieheen. Varsinkin uskon elämän alussa olin varma, että aina kun mielestäni petin Jumalan luottamuksen, hän oli vihainen. Otin häneen etäisyyttä. Tällainen tuomitsemisen pelko on meissä monessa syvällä.

Rakkauslahjan voima

Mutta “rakkaudessa ei ole pelkoa” (1. Joh. 4:18 UT2020). Ymmärrän tämän niin, että koska olen ottanut rakkaudesta annetun vanhurskauden lahjan vastaan ja Jeesus on puolellani, minun ei tarvitse pelätä Jumalan tuomiota. Oikea jumalakuva on tärkeä. Jumala ei pakota. Jos minulle tulee yhtään sellaista pakonomaista kuuliaisuuspainetta, otan aikalisän ja odotan. Juttelen jonkun kanssa. Pyydän vahvistusta. Jos pelkään menettäväni Jumalan hyväksynnän, heittäydyn Jeesuksen armon varaan. Jos pelkään, että odottamisen seurauksena menetän jonkin tärkeän mahdollisuuden, ajattelen, että Jumala kyllä pystyy antamaan sen minulle takaisin, jos se on minulle tarkoitettu. Jumala näkee, että sydämessäni haluan totella häntä.

Kreikassa asunut suomalainen Nunna Kristoduli kirjoittaa: “Hengellisessä elämässä pelolla ja painostuksella ei saa olla mitään sijaa. Jos sellaista esiintyy, ei ole enää kysymys hengellisestä elämästä, jolla tarkoitetaan Jumalan ja ihmisen vapaata yhteyttä.”

Rakkaus, vapaus ja kuuliaisuus ovat samassa uskon paketissa.

Kuuliaisuus Jumalalle -sarja osa 5

Blogisarja perustuu Maarit Erosen raamattutyökirjaan Yhdessä, kuuliaisuutta joka päivä

maariteronen.com

[rita4]

24.6.2025 09:40 (päivitetty: 9:22)
Samanaikaisesti reilua ja epäreilua

Maarit Eronen
Kirjoittaja opettelee itse ja rohkaisee muita elämään lähellä Jeesusta, jonka seuraaminen on vienyt hänet työskentelemään neljälle mantereelle viestinnän parissa.

Kuva: Pixabay

Se tunne, kun jää kiinni! Tiskasin astioita kaikessa rauhassa, kun Pyhä Henki näytti sisimpäni tahran. Totuus juoruilustani rävähti näytölleni kaikessa rumuudessaan. Voi ei! Toivottavasti kukaan ei saa tietää! Häpeä. Syyllisyys. Saisipa tehdyn tekemättömäksi.

Samastun ihmiskunnan ensimmäiseen naiseen, avoimeen ja rohkeaan. Hän ehkä ajatteli, että tämähän on mahtavaa, syömällä tästä puusta saan lisää ymmärrystä. Hän halusi jakaa löytämänsä hyvän myös miehelleen. Ja oi, mikä järkytys, kun todellisuus valkeni. Mitä olen mennyt tekemään. Vajoaisinpa maan alle!

Oletko koskaan miettinyt, miten tiedämme tapahtumista? Uusi testamenttikin viittaa siihen esim. Roomalaiskirjeessä 5:19: Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden vuoksi monet ovat tulleet syntisiksi, niin myös yhden ihmisen kuuliaisuuden ansiosta monet tulevat vanhurskaiksi. Onko kertomus ilmestystietoa? Vai onko se suullista historiaa?

Uskon, että jossain vaiheessa Aadam ja Eeva kertoivat kaikesta jälkeläisilleen. Se on vaatinut nöyryyttä. Arvostan tällaista rohkeutta. Ehkä he eivät saaneet rauhaa, ennen kuin kertoivat totuuden. Minäkään en saanut, ennen kuin tunnustin niille, joille olin juoruillut, ja sille, josta olin antanut väärän todistuksen.

Yhden ihmiset tottelemattomuus sairastutti

Ensimmäiset ihmiset tuskin ymmärsivät tottelemattomuutensa traagisia seurauksia. Aadamissa oli koko ihmiskunta, ja siksi hänen lankeemuksensa takia jokainen on syntinen. (Ymmärrän niin, että Jumala piti Aadamia vastuullisena, koska oli nimenomaan hänelle antanut kiellon olla syömättä siitä tietystä puusta. 1. Moos. 2:17)

Viruksen lailla kaikki saimme tartunnan. Miten se ilmenee? Ensinnäkin niin, että kaikki kuolevat. Synnin seuraus oli kuolevaisuus. Toiseksi syntitaipumuksen voi havaita omin silmin. David Guzik sanoo: “Jokainen ihminen tekee syntiä heti kun pystyy toimimaan moraalisesti.”

Epäreilua! Miksi minä joudun kärsimään asiasta, jolle en voi mitään? Niin, miksi joudun kärsimään esimerkiksi ylisukupolvisista traumoista? Se että olen uhri, ei tarkoita, että olisin vain uhri. Olen vastuussa omista valinnoistani riippumatta siitä, millaiset pelikortit minulle on jaettu. Voin saada apua esimerkiksi terapiasta, ja toisten valintojen vaikutukset eivät enää hallitse elämääni. Olisi tyhmää olla hyödyntämättä tarjolla olevia minua auttavia asioita. Sama toimii evankeliumin kohdalla.

Olen syntymästäni asti kantanut syntivirusta, joka on sairastuttanut minut parantumattomasti itsekkyyteen. Virus on ikään kuin liimannut minut kiinni syntiin. Tämä on samanaikaisesti reilua ja epäreilua, koska eihän tosiaan ole minun syyni, mitä Aadam teki. Mutta koska kärsin jonkun toisen teon takia, on myös mahdollista pelastua jonkun toisen teon kautta, kuten Guzik opettaa, sellaisen teon, johon myöskään en voi millään lailla vaikuttaa. On mahdollista päästä vapaaksi syntiviruksesta hyväksymällä Jumalan ratkaisu siihen – Jeesus – ja tulla uskoon. Huomaatko, että Jeesuksen kuuliaisuus toi superlääkkeen syntivirukseen.

Toisen kuuliaisuus toi uudet tehdasasetukset

Kirjahyllystäni löytyi vanha Andrew Murrayn klassikko Kuuliaisuus. Murray kiinnostaa minua siksikin, että olen kävellyt samoilla kaduilla kuin hän Worcesterissa ja Wellingtonissa, Etelä-Afrikassa, missä hänen kauttaan tuli suuri herätys 1860-luvulla. Tuon herätyksen seurauksena esimerkiksi Worcesterissa, joka oli kotikaupunkini seitsemän vuoden ajan, vieläkin toimii useita vammaisille tarkoitettuja instituutioita. Hänenkin kuuliaisuudellaan on ollut kauaskantoiset vaikutukset.

Vielä kauaskantoisemmat seuraukset olivat Aadamin tottelemattomuudella ja Jeesuksen tottelemisella. Murray kirjoittaa: “Aivan kuten Aadamin tottelemattomuus teki meistä syntiin taipuvaisia, Kristuksen kuuliaisuus mahdollistaa vanhurskautemme. Olemme kaikkemme velkaa Kristuksen kuuliaisuudelle.”

Jeesuksen nöyrä kuuliaisuus siis pelasti minut synnin häpeän seurauksilta. Kun tulen uskoon, syntyy elämänyhteys häneen, Jeesus ja minä tulemme yhdeksi. Tämä on mysteeri. Koska olen Jeesuksessa, olen nyt “tehdasasetuksiltani” kuuliainen, koska hän minussa on edelleen kuuliainen Isälle. Hän haluaa noudattaa Jumalan tahtoa maan päällä sinunkin kauttasi, sinussa.

Murray kirjoitti, että suostuminen kuuliaisuuteen on “keino ylläpitää suhdetta Jumalaan ja vanhurskauteen.” Ja: “Ainoa Kristuksen ja hänen jälkeläistensä välinen yhdysside, ainoa yhteinen piirre, on kuuliaisuus. Juuri kuuliaisuus teki Jeesuksesta Isänsä rakkauden kohteen ja meidän Vapahtajamme. Vain kuuliaisuus voi johtaa meidät asumaan tässä rakkaudessa ja nauttimaan lunastuksesta.” (“Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni. – – Niin on Isäni käskenyt minun tehdä.” Joh. 10:17–18)

Synnin häpeän vallan murtaa nöyryys. Jeesuksen nöyryys näkyi kuuliaisuutena. Suostutko sinä Jeesuksen “tehdasasetuksiin” sinussa?

Kuuliaisuus Jumalalle -sarja osa 6

Blogisarja perustuu Maarit Erosen raamattutyökirjaan Yhdessä, kuuliaisuutta joka päivä

maariteronen.com

[rita4]

Perhosen siiven läpäytyksiä
25.7.2025 10:05 (päivitetty: 10:11)

Maarit Eronen
Kirjoittaja opettelee itse ja rohkaisee muita elämään lähellä Jeesusta, jonka seuraaminen on vienyt hänet työskentelemään neljälle mantereelle viestinnän parissa.

Kuva: PIxabay

Oletko kuullut perhosvaikutuksesta (englanniksi butterfly effect)? Se on meteorologi Edward Lorenzin keksimä ja kaaosteoriassa käytetty vertaus siitä, kuinka perhosen siiven läpäytys Brasiliassa voi saada aikaan tornadon Texasissa.

Perhosefektissä syntynyt kaoottisuus on seurausta siitä, että muutoksen koko ei ole verrannollinen sen määrään vaan erot kasvavat ”korkoa korolle”, jolloin pienikin muutos tai häiriö voi saada aikaan suuria vaikutuksia.*

Meidänkin pienillä teoillamme voi olla oletettua suurempia vaikutuksia. Jos teemme niitä kuuliaisina Jumalan johdatukselle, kerrannaisvaikutukset kasvavat perhosefektin lailla. Näinhän Ef. 3:20 lupaa, että Jumala “meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella”.

Tästä tulee mieleeni vaikkapa se, kun 1990-luvun lopulla lähdin New Yorkiin tiedottajaksi katutyötä tekevään järjestöön. Minusta siinä ei ollut mitään järkeä, sillä olin juuri opiskellut kaksi vuotta kiinan kieltä Kiinassa. Kuitenkin kuuliaisuudesta muutin Yhdysvaltoihin, lopulta kahdeksaksi vuodeksi.

|Kerrannaisvaikutukset kasvavat perhosefektin lailla.

Ehkä yllättävin suunnittelematon siunaus oli, että meille alkoi tulla Suomesta nuoria aikuisia harjoittelijoiksi. Monien usko uudistui, ja he halusivat antaa elämänsä Jeesuksen palvelemiseen. Nyt monet ovat yhä hengellisessä työssä ja koskettavat lukemattomien ihmisten elämää Jumalan rakkaudella.

Entä ajattelepa edesmennyttä Loren Cunninghamia, joka 1960-luvun alussa halusi tehdä mahdolliseksi nuorten ihmisten lähtemisen lähetystyöhön. Syntyi Youth With A Mission (YWAM) -lähetysliike, jolla on nyt parikymmentä tuhatta vapaaehtoista työntekijää kaikkialla maailmassa. Miljoonat ovat olleet sen koulutusohjelmissa ja työmuodoissa oppilaina, lyhytaikaisina vapaaehtoisina ja pitkäaikaisina työntekijöinä.

Cunninghamin kuuliaisuus vaikutti lukemattomien ihmisten elämään, myös minun. Mutta sillä oli vaikutusta vain, koska Jeesus oli ollut kuuliainen.

Avuksi “armovoimaa”

Mitä voimme oppia Jeesuksen kuuliaisuudesta? Viime blogissa manitsin Andrew Murrayn kirjan Kuuliaisuus. Hänen mukaansa Jeesuksen kuuliaisuus:

1. Ei ollut yksittäisiä tekoja vaan elämäntapa. Hän eli toteuttaakseen Jumalan tahdon. “Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi” (Hepr. 10:9).

2. Se toi hänelle iloa ja tyydytystä.

3. Se toteutui askel kerrallaan.

4. Se oli ehdotonta. Hän oli tosissaan.

5. Sen perustana oli nöyryys.

6. Se oli täysin riippuvaista Jumalan voimasta.

Jos Jeesuksen kuuliaisuus oli riippuvaista Jumalan voimasta, niin kuinka ei meidän olisi? Tässä onkin suuri salaisuus: kun antaudun kuuliaisuudelle, Jumala tekee sen mahdolliseksi. Suorittaminen loppuu.

Isä Johannes kirjoittaa kirjassaan Valamon vanhuksen kirjeitä mainiosta käsitteestä armovoima: “Vapaata tahtoamme käyttäen meidän tulee nähdä vaivaa ollaksemme Jumalan mielen mukaisia. Silloin armovoima auttaa meitä. Mutta jos emme itse ponnistele, ei Jumalan armovoimakaan auta meitä. Oma vaivannäkömme ja Jumalan armovoima toimivat rinnakkain.”

Älä aliarvioi, mitä vaikutusta omalla kuuliaisuudellasi voi olla. Se voi olla se todellinen perhosvaikutus.

Kuva: Pixabay

Kuuliaisuus Jumalalle -sarja osa 7

Blogisarja perustuu Maarit Erosen raamattutyökirjaan Yhdessä, kuuliaisuutta joka päivä

maariteronen.com

[rita4]

Vapaus toimia oikein
25.8.2025 10:48 (päivitetty: 10:23)

Maarit Eronen
Kirjoittaja opettelee itse ja rohkaisee muita elämään lähellä Jeesusta, jonka seuraaminen on vienyt hänet työskentelemään neljälle mantereelle viestinnän parissa.

Kuva: Pixabay

Kävelin tuskaisena rinkka selässä raitiovaunupysäkille saksalaisessa kaupungissa. Mitä mun oikein pitäis tehdä tän Jeesuksen kanssa?

Olin edellisenä päivänä käsittänyt ensimmäistä kertaa elämässäni, että olen syntinen. Syntini oli ennen kaikkea se, että elämäni pyöri itseni ympärillä eikä Jumalan. Päässäni alkoi soida Bob Dylanin laulu Gotta serve somebody. “You’re gonna have to serve somebody. It may be the Devil or it may be the Lord. But you’re gonna have to serve somebody.” (Sinun on palveltava jotakuta. Se voi olla Saatana tai se voi olla Herra, mutta jotakuta sinun on palveltava.)

On vain kaksi vaihtoehtoa. Joko tai. Tuntuuko liian ehdottomalta?

Roomalaiskirjeen luvusta kuusi on tullut yksi mielikohdistani Raamatussa. Siinä on selitetty se ihana tosiasia, että minä olen kuollut Kristuksessa. Mitä ristillä oikein tapahtui?

Tämä on jo tuttua. Jeesus kuoli ristillä koko ihmiskunnan syntien takia. Kuka tahansa tulee Jumalalle kelpaavaksi, kun tunnustaa syntinsä ja pyytää niitä anteeksi. Välittömästi Jeesuksen ristintyö aktivoituu hänen elämässään.

Tämä tapahtui minulle tuolloin Bob Dylanin laulun tahdissa, kun kävelin raitiovaunupysäkille saksalaisessa kaupungissa. Istahdin jalkakäytävän reunalle, tunnustin Jeesukselle syntini ja pyysin häntä olemaan Pelastajani ja Herrani. Olin kuullut jostain, että tuo herra-osuuskin on tärkeä, ja vilpittömästi siitä lähtien aloinkin ojentautua elämässäni Jumalan tahdon mukaan.

Onko kuuliaisuus suorittamista hampaat irvessä?

Vasta vuosia myöhemmin aloin saada ymmärrystä siitä, mitä muuta Jeesuksen ristillä tapahtui. Pyhä Henki oli jo auttanut minua sisäistämään, että syntiongelma oli ratkaistu. Pyhän Hengen ilmestystä tarvitsemme kuitenkin myös siinä, miten meidän tulisi elää uskoontulon jälkeen.

|Mutta mitä se tarkoitti käytännössä?

Syvimmällä sydämessäni olin alusta asti janonnut elää Jumalan tahdon mukaan. Tiesin intuitiivisesti, että se olisi minulle parasta. Mutta mitä se tarkoitti käytännössä? Oliko se sääntöjen noudattamista: älä tee sitä tai älä tätä? Suorittamista hampaat irvessä ja pelkoa epäonnistumisesta? Vaatimuksia, joita on mahdotonta täyttää?

Roomalaiskirjeen 6:17-18 mukaan kuuliaisuus Jumalalle johtaa kuitenkin myös vapauteen. Jumalalle kiitos, te jotka olitte synnin orjia, olette nyt tulleet koko sydämestänne kuuliaisiksi sille opetukselle, jonka ohjattavaksi teidät on uskottu. Olette päässeet vapaiksi synnin orjuudesta ja palvelette nyt vanhurskautta. Miten voi samalla alistua toisen tahtoon ja olla vapaa?

Kristus minussa — uskonnollista höpinää?

David Gregory kutsuu kirjassaan The Rest of the Gospel lukijaansa kuvittelemaan itsensä Golgatalle katsomaan Jeesusta ristillä. Mitä jos kuvittelisit nyt olevasi siellä?

Pyhä Henki nostaa sinut ilmaan ja liittää sinut ristillä riippuvaan Jeesukseen. Nyt kun sinut on yhdistetty Jeesukseen ja hän kuolee, sinä kuolet. Kun hänet haudataan, sinut haudataan. Kun hän nousee kuolleista, sinä nouset kuolleista. Hän elää, ja sinä elät hänessä. Te olette yhtä. “Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia” (Room. 6:6). “Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa” (Room. 6:10–11).

Vau, Jeesus ja me olemme yhtä, ja hän haluaa elää elämäänsä meidän kauttamme. Kuinka villiltä tuntuva ajatus! Gal. 2:19–20 on aina kiehtonut minua: “Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.” Roomalaiskirjeen luvun 6 valossa vihdoin aloin ymmärtää, mistä siinä on kyse. Pyhä Henki alkoi paljastaa, että Jeesuksen ja meidän yhteys on totisinta totta eikä vain uskonnollista höpinää.

Ei tarvitse seurata jokaista mielihalua

Mitä siitä sitten seuraa, että olemme kuolleita ja Jeesus elää meissä? Jumalan orjana oleminen ei tarkoita sitä, että pitää yhä pelätä virheitä. On kyse siitä, että on tullut lapseksi perheeseen, jossa vallitsee rakkaus ja jossa Isä huolehtii minusta ja hengellisestä kasvustani. Ristillä Jeesus vapautti minut elämään vapaana, kokeilemaan, oppimaan, löytöretkeilemään.

Minulla on Jeesuksen ansiosta nyt myös vapaus olla noudattamatta langenneen luontoni mielihaluja. Olen vapaa Kristuksessa, koska kun syvimmällä sisimmässäni rakastan tehdä, mitä minun pitäisikin tehdä, olen todella vapaa. Siitä seuraa rakkautta, läsnäoloa, läheisyyttä – Jumalan, itseni ja toisten kanssa. Tämä on Pyhän Hengen jatkuvaa työtä meissä.

Bob Dylan lauloi, että ellen palvele Jeesusta, päädyn palvelemaan sielunvihollista. Toinen tuo vapauden, toinen orjuuden; toinen kuulumisen, toinen eristyneisyyden; toinen ilon, toinen ahdistuksen. “Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi (läsnäolossasi) on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi on ikuinen onni” (Psalmi 16:11).

Kuuliaisuus Jumalalle -sarja osa 8

Blogisarja perustuu Maarit Erosen raamattutyökirjaan Yhdessä, kuuliaisuutta joka päivä

maariteronen.com

[rita4]

Uudessa osoitteessa
24.9.2025 15:36 (päivitetty: 15:27)

Maarit Eronen
Kirjoittaja opettelee itse ja rohkaisee muita elämään lähellä Jeesusta, jonka seuraaminen on vienyt hänet työskentelemään neljälle mantereelle viestinnän parissa.

Kuva: Maarit Eronen

Olen asunut melkein 50 osoitteessa neljällä mantereella. Joskus, kun tarvitsen vaikka ruuvimeisseliä huonekalujen kokoamiseen, ajattelen: haenpa sähköruuvimeisselini varastosta. Ai niin, se varasto olikin aiemmassa osoitteessa eri maassa. Mielessäni ikään kuin elän samanaikaisesti kahdessa paikassa.

Synnin kanssa meille voi käydä samoin: emme muista, että olemme muuttaneet ja muuttuneet; että voimme valita olla tekemättä syntiä.

Kreikan sana doulos tarkoittaa orjaa, mutta se on usein käännetty myös palvelijaksi. Oletko muuten huomannut Raamattua lukiessasi, että Roomalaiskirjeen alussa Paavali esittelee itsensä Kristuksen doulosina (Room. 1:1). Samoin tekee Pietari (2. Piet. 1:1). Maria sanoi: “Minä olen Herran doule. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit” (Luuk. 2:38). Pietari saarnaa: “Näin teen: palvelijoihini (doulos) ja palvelijattariini (doule) minä vuodatan Henkeni niinä päivinä, ja he profetoivat” (Ap. t. 2:18).

Onko sinustakin vaikea sana tuo sana orja? Mieleeni tulee elokuvakohtaus afrikkalaisista, jotka raatavat puuvillapellolla. Kuva liittyy Amerikan orjakauppaan kaukana menneisyydessä. Orjuus ei kuitenkaan ole loppunut. Itse asiassa nykyajan orjuus ylittää historian orjien määrän kolminkertaisesti. Maailmassa on nytkin yli 40 miljoonaa ihmistä, jotka voivat samastua kielikuvaan orjuudesta.

Minun kosketukseni orjuuteen on etelä-afrikkalainen Kukka, joka oli ihmiskaupan uhri, seksiorja. Parittaja antoi hänelle ruuan, vaatteet sekä huumeet. Parittaja päätti, milloin hän nukkui ja milloin myi itseään, ja Kukka kantoi kaikki rahat hänelle.

|Nykyajan orjuus ylittää historian orjien määrän kolminkertaisesti.

Orjan tahto on alistettu toisen tahtoon. Paavalin mukaan olimme ennen synnin orjia, ja oma tahtomme oli alistettu meihin liimautuneen synnin tahtoon.

Monissa vanhoissa kulttuureissa orja oli sidottu omistajaansa kuolemaansa asti. Hengellisesti meillä oli niin vahva side syntiin, että vain kuolema pystyi murtamaan siteen: Jeesuksen kuolema.

Orjan on palveltava omistajaansa ohittaen oman parhaansa. Synnin orja on niin synnin vallassa, että palvelee sitä jopa omaksi vahingokseen.

Jeesuksen jälkeen emme siis ole enää synnin orjia, vaan meidän tulisi antautua vanhurskauden orjiksi (Room. 6:16-18). Jumala ei kuitenkaan tee meistä orjia. Paavali osoittaa, että koska tämän isännän “orjuus” on juuri sitä vapautta, mitä olemme aina etsineet, se kannattaa valita vapaaehtoisesti. Hän tietää parhaiten, mikä on meille hyväksi, ja siksi hän on mieluisa isäntä. Siksi Paavali kehottaa ryhtymään orjaksi käyttäenverbiä antautua. Armovoimaa on, että valitsemme palvella Jeesusta jopa omien intressiemme kustannuksella.

Armo auttaa eroon vanhoista tavoista

Vaikka vapaasti valitsisimme tulla Jumalan orjiksi, miksi edelleen teemme syntiä? Syyllinen on ”liha”, inhimillinen heikkoutemme, johon vaikuttavat monet asiat, mutta myös kuolleen ihmisemme vanhat tavat.

Kukka on tästäkin hyvä esimerkki. Hän onneksi vapautui orjuudesta, ja kirjoitimme hänen tarinansa kirjaksi Buttercup, from prostitution to true love (Kadun kukka, prostituutiosta vapauteen, Päivä 2019). Seksiorjana hänen oli täytynyt viedä ansaitsemansa rahat parittajalleen.

Julkistamistilaisuudessa Kapkaupungissa Kukka kiikutti jokaisesta myymästään kirjasta rahat minulle, vaikka sovimme, että hän voi pitää ne uuden elämänsä rakentamiseen. Hänen täytyi oppia uusi tapa toimia. Niin täytyy meidänkin. Mielemme, tahtomme ja tunteemme täytyy kouluttaa uudelleen.

C. H. Spurgeon sanoi: “Armo, joka ei muuta minua, ei myöskään pelasta minua.” Ellei armo saa minussa aikaan muutosta, en ehkä ole tullut uskoon ollenkaan. Pelastava armo alkaa muuttaa minua sisältä päin. Joskus tuntuu, että muutos on liian hidas, mutta ollaan armollisia itsellemme niin kuin Jumala on meille.

*
Kuuliaisuus Jumalalle -sarja osa 9

Blogisarjan tekstit ovat lyhennelmiä Maarit Erosen raamattutyökirjasta Yhdessä, kuuliaisuutta joka päivä

maariteronen.com

[rita4]

Nöyryys vai nöyryytys
18.11.2025 17:33 (päivitetty: 17:17)

Maarit Eronen
Kirjoittaja opettelee itse ja rohkaisee muita elämään lähellä Jeesusta, jonka seuraaminen on vienyt hänet työskentelemään neljälle mantereelle viestinnän parissa

Kuva: Pixabay

Hermo meni! Puhelinoperaattorin asiakaspalvelijan asenne sai minut kimpaantumaan. Sanoin jotain halveksivaa ja marssin kaupasta loukattu ego pullistellen.

Heti ulkona iski morkkis. Voi ei, nyt ei mennyt vain oma maineeni, vaan myös taustayhteisöni maine! Asuin Etelä-Afrikassa, ja pikkukaupungissamme tiedettiin, että ulkomaalaisittain englantia puhuvat olivat YWAMin lähetystyöntekijöitä.

Vuosia sitten päätin, että alkaisin kuolettaa turmeltunutta luontoani, “lihaa”, nöyrtymällä vapaaehtoisesti. Parin päivän päästä siis menin hattu kourassa liikkeeseen, ja pyysin käytöstäni anteeksi. Sain.

Meneekö sinulla koskaan hermo? Puhelinmyyjille? Työkavereille? Lapsille?

Puhuiko Paavali itsestään vai muista?

Paavalin kuvaama kokemus lihan ja hengen välisestä kamppailusta (Room. 7:14–25) on yksi Roomalaiskirjeen kiistanalaisimmista kohdista. “En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo” (7:19). Kenestä Paavali oikein puhuu?

Tutkijat asettuvat eri leireihin. Joidenkin mielestä Paavali tarkoittaa aikansa juutalaisia ja jumalaa pelkääviä pakanoita, jotka eivät uskoneet Jeesukseen ja kipuilivat lain noudattamisen kanssa. He halusivat noudattaa sitä, mutta se ei onnistunut omin voimin. Paavali ei olisi voinut kirjoittaa itsestään muun muassa, koska Jeesukseen uskovat ovat kuolleet synnille (Room. 6:2), he eivät enää ole synnin orjia (Room. 6:6-7) ja synti ei voi hallita uskovaa, koska he ovat armon eivätkä lain alla (Room. 6:14).

Toiset ajattelevat, että Paavali kirjoittaa omasta kokemuksestaan ja siten jokaisen Jeesukseen uskovan todellisuudesta. Vaikka he tietävät, miten tulisi elää, heidän on mahdotonta elää oikein omassa voimassaan.

|Haluamme elää Hengen mukaan, mutta liha, itsekäs luonto, vetää syntiin.

Tällä hetkellä olen taipuvainen ajattelemaan jälkimmäisellä tavalla, koska se kuvaa omaa todellisuuttani ja havaintojani muista uskovista. Haluamme elää Hengen mukaan, mutta liha, itsekäs luonto, vetää syntiin. Vaikka kuinka olemme vapautettuja synnin orjuudesta, liha yhä ajoittain juoksuttaa meitä.

Ihminen on niin monikerroksinen, ettei tästä jännitteestä voi tämän elämän aikana kokonaan vapautua, niin että olisi koko ajan täysin Hengen johdossa. Mitä enemmän sielu parantuu, itsetuntemus lisääntyy ja Pyhä Henki saa meissä tilaa, sitä paremmin pystyy toimimaan Hengen mukaan. Jumala näkee sydämen halun noudattaa hänen tahtoaan, mikä merkitsee enemmän kuin se, onnistuuko siinä aina vai ei. Näin ajattelen nyt, mutta olen avoin tarvittaessa korjaamaan kantaani. Ja vaikka tulkinnat eroavat, kaikissa niissä lihan ja hengen jännitteen ratkaisu on kuitenkin antautuminen Pyhän Hengen johtoon.

Läpinäkyvyys ovi vapauteen

Hengellinen tosiasia on, että olemme kuolleita synnille ja vapaita synnin orjuudesta. Jumalan edessä iankaikkisessa tositodellisuudessa olemme pyhiä, nuhteettomia ja moitteettomia (Kol. 1:22). Liha kuitenkin vääntää meitä eri suuntaan kuin se, mikä on Jeesuksessa totta.

Avain enenevään vanhurskaaseen, vapaaseen elämään on minun kokemukseni mukaan nöyryys. Hengellinen tosiasia on myös, että olen uusi luomus, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä minusta tulee. Nyt olen heikko ja häilyväinen. Jeesus kuitenkin lupasi: “Jos te pysytte minun sanassani, te – – tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita” (Joh. 8:31–32 RK). Totuuteen sisältyy itsetuntemus, valmius kyseenalaistaa omia motiivejaan.

Olen vakuuttunut, että synnin valta kuolee parhaiten tunnustamalla. Kun tulen tietoiseksi synnistä, tunnustan Jumalalle ja joskus myös ihmisille. Paljastan heikkouttani luotettaville ihmisille. Jos olen loukkaantunut, otan asian puheeksi ja selvitän. Kysyn: “Minua jäi vaivaamaan se tilanne, auttaisitko minua ymmärtämään, mitä tarkoitit?”

Kun hyväksyn heikkouteni, kuuliaisuus on helpompaa. Ja kun olen kuuliainen Jumalalle – annan Jeesukselle tilaa – olen vapaampi elämään oikein. Voisiko ollakin niin, että kun valitsemme elää nöyrästi ja läpinäkyvästi, juuri se lisääkin vapautta?

*
Kuuliaisuus Jumalalle -sarja osa 10

Blogisarjan tekstit ovat lyhennelmiä Maarit Erosen raamattutyökirjasta Yhdessä, kuuliaisuutta joka päivä

maariteronen.com