ilosanoma.munfoorumi.com

13.04.2024 12:31
MARI-ANNA STÅLNACKE
KIRJOITTAJA ON ULVILALAINEN TEOLOGIAN TOHTORI, JONKA INTOHIMONA ON AUTTAA IHMISIÄ ELÄMÄÄN USKOAAN TODEKSI ARJEN KESKELLÄ. MARIANNASTALNACKE.COM

Millä voimalla elät? Luotatko kahvin tai energiajuoman piristävään voimaan vai onko suklaa salainen käyttövoimasi? Tai ehkä pärjäät vain suomalaisella sisulla? Pärjääminen sinäänsä ei ole paha asia, kuinka voisi ollakaan. Mutta usein ajamme itsemme näännyksiin, kun ruoskimme itseämme eteenpäin, vaikkemme jaksaisikaan. Haluaisin muistuttaa sinua taivaallisesta voimasta, joka vaikuttaa kaikissa uskovissa. Käytä saamaasi voimaa. Aivan kuten usko, sekin on Jumalan lahja lapsilleen.

"Katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut. Mutta te pysykää tässä kaupungissa, Jerusalemissa, kunnes päällenne puetaan voima korkeudesta." (Luuk.24:49)

Tässä raamatunkohdassa Jeesus lupaa seuraajilleen voiman korkeudesta. Tämä ei siis ollut tarkoitettu vain opetuslapsille, vaan aivan kaikille Jeesuksen seuraajille. Meitä ei jätetty tänne pärjäämään omin voimin, vaan meidät varustettiin taivaallisella voimalla. Ja sehän muuttaa kaiken, eikö?

Sillä omin voimin emme jaksa. Takki on tyhjä heti aamusta, millä ihmeellä sitten pärjäämme loppupäivän? Ja jos jollakin tavalla pystymme hoitamaan arjen, mistä vielä energiaa Jeesuksen seuraamiseen? Joten miksi edes yritämme pärjätä omin voimin, jos kerran meille on tarjolla taivaallista voimaa, jolla ei ole vertaista?

Käytä saamaasi voimaa!

Tämä taivaallinen voima, Pyhä Henki, voi auttaa meitä joka tilassa ja tilanteessa. Eikä tämä voima ole brutaalia voimaa, vaan hellää, rohkaisevaa voimaa, joka varustaa meitä selviämään tilanteesta kuin tilanteesta. Se ei siis ota meiltä pois vaikeuksia, vaan se voimaannuttaa meidät läpikäymään ne voittoisasti.

Ongelmamme ei siis ole, että varustuksistamme puuttuisi tämä taivaallinen voima. Sen, kuten myös uskon, me olemme lahjaksi saaneet. Meidän ongelmamme on se, ettemme käytä sitä. Kieltäydymme korkeammasta voimasta, ehkä tietämättömyyttämme, ehkä ylpeyttämme. Oli syy sitten mikä tahansa, kieltäytyminen ei kannata.

Joten muistuta itseäsi joka aamu Jumalan armovoimasta ja rakkaudesta. Käytä saamaasi voimaa. Sinä et ole parempi kristitty, jos et käytä sitä. Päinvastoin. Sillä kun käytämme sitä, pysymme Jumalan läsnäolossa ja sitä Jumala juuri meiltä toivoo. Että eläisimme hänen lähellään. Yhdessä saamme niin paljon enemmän aikaa. Ja ilman, että näännymme taakkamme alle.

Jumalan antama ies on kevyt kantaa, sillä hän varustaa meidät taivaallisella voimalla. Joten otetaan Jumalan antamat lahjat, niin pelastus kuin varustus, kiitollisina vastaan. Silloin saamme askeltaa kepeästi ja pääsemme varmasti perille. Emme omasta ansiosta, vaan Jumalan armon ansiosta ja avulla.

Osa kirjoitusta, joka on julkaistu Armoa Arkeesi -sivustolla.

MARI-ANNA STÅLNACKE kirjoitti:
"Katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut. Mutta te pysykää tässä kaupungissa, Jerusalemissa, kunnes päällenne puetaan voima korkeudesta." (Luuk.24:49)

Tässä raamatunkohdassa Jeesus lupaa seuraajilleen voiman korkeudesta. Tämä ei siis ollut tarkoitettu vain opetuslapsille, vaan aivan kaikille Jeesuksen seuraajille. Meitä ei jätetty tänne pärjäämään omin voimin, vaan meidät varustettiin taivaallisella voimalla. Ja sehän muuttaa kaiken, eikö?

Sillä omin voimin emme jaksa. Takki on tyhjä heti aamusta, millä ihmeellä sitten pärjäämme loppupäivän? Ja jos jollakin tavalla pystymme hoitamaan arjen, mistä vielä energiaa Jeesuksen seuraamiseen? Joten miksi edes yritämme pärjätä omin voimin, jos kerran meille on tarjolla taivaallista voimaa, jolla ei ole vertaista?

Tuota siskon kirjoitusta lueskelin ja ajattelin, että jos vaikka jotain siitä ottaisin pohdintaanikin. Mehän kaikki tahdomme saada uuden voiman korkeudesta, Isältämme; eikös näin? Pyhän Hengen voiman ja voitelun, jota ilman emme ole sen kummosempia, kuin nuo uskonnolliset, joilta puuttuu uudestisyntymisen ihme elämästään. Ilman Pyhää Henkeä emme voi tehdä oikeastaan oikein mitään hengellisellä kentällä, eikä omassa elämässämmekään, eikä meillä silloin olisi myöskään Herran Henkeä ohjaamassa meitä elämään Sanan totuuden mukaisesti, ym.. Se olisi silloin kuin kuollutta elämää ilman Jeesustamme, ilman voimaa taivaasta, sekä ehkä kuin vähäistä halua tehdä Herran työtä, mutta, kun tulisi vaikeuksia, syytöksiä, vihaa, tms elämäämme, niin aikas varmasti peräytyisimme, pakenisimme, luovuttaisimme uskomisen, jne.. Koska ei olisi voimaa, eikä rohkeutta seistä ns tulilinjalla kaatumatta..

Mutta kiitos Herralle, näin ei käy, koska kun olemme ottaneet Jeesuksen vastaan elämäämme ja lähteneet seuraamaan häntä, saaden Pyhän Hengen lahjan sydämiimme,niin meillä on Auttaja joka auttaa, sekä rohkaisee meitä, kertoen henkeemme: "Minä autan sinua kaikessa, jos vain luotat, sekä turvaat Minuun kaikessa ja pyydät voimaani, sekä viisauttani taivaasta, jotta voit olla Minun todistajani kaikkialla mihin menetkin ja missä asutkin!"

1. Piet. 4:
11 Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Amen.
12 Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,
13 vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.
14 Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.

Niin eihän tämä kristityn elämä toki aina, tai oikeastaan aika harvoin on ns helppoa, kuin ruusuilla tanssimista, ehei. Se on jatkuvaa rukousta, huokailua Herran puoleen kaikessa, että ei luovuta, kun taistelu kovenee ja vastustus vahvistuu uskoamme kohtaan. Mietin omaa tytärtäni, joka ei voi sietää sitä, että olen uskova, jonka myöskin tuon sen julki, enkä häpeä Jeesustani. Hän oli ½v uskossa vuosikymmeniä sitten, mutta maailma vei ja nyt.. Hän ei halua kenenenkään tietävän, että on ollut joskus uskossa, varsinkaan miehensä. Hän on kuin Pietari, sillä erotuksella, että Pietari tuli katumukseen ja palasi Herransa luokse, takaisin Jeesuksen opetuslapseksi. Olen usein miettinyt niitä äitejä ja isiä, joiden lapset ovat kanssa kerran olleet iloisia, kun lapsi tulee uskoon ja pelastuu.. Mutta sitten luopuu uskostaan ja palaa maailmaan..synnin kelkkaan, näin voisi sanoa, ja kuinka vaikeaa sieltä onkaan sitten enää palata, uudistua.. Ja mikä valtava murhe silloin täyttää vanhempien sydämet, kun lapsi elää kuin Jeesusta ei olisi olemassakaan.

Herra armahda lastani, pelasta muutkin lapseni ja auta niitä, jotka ovat luopuneet Sinusta Jeesus, että he ymmärtäisivät; mihin matkansa vie, jos Jeesus Kristus ei ole sydämensä Herra ja Vapahtaja! Herra; anna meille Sinun omillesi voima sekä rohkeus olla Kristus kirjeinä, valona, niin omaisillemme, kuin kaikille, jotka kohtaammekin..Ettei kukaan joutuisi kadotukseen, vain meidän arkuutemme, tai välinpitämättömyytemme takia. Opeta meitä taistelemaan ja elämään Sinun voimassasi, sekä tahdossasi Isä, Jumalamme! Tarvitsemme voimaasi joka hetki!!!

2. Tim. 1:7 Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.

Reijo Ikonen-Sä annat voiman-You Raise me up