Tervetuloa etsimään kuuliaisuuskultaa

[rita4]

Pitäisikö meidän olla viilipyttyjä?
16.12.2025 09:50 (päivitetty: 9:18)

Maarit Eronen
Kirjoittaja opettelee itse ja rohkaisee muita elämään lähellä Jeesusta, jonka seuraaminen on vienyt hänet työskentelemään neljälle mantereelle viestinnän parissa.


Olin aivan raivona Jumalalle. Sinä vuonna oli tullut menetys menetyksen perään. Huolestuttavimmalta tuntui se, että olin menettänyt luottamukseni Jumalaan. Olin ottanut uskon askelia, ollut kuuliainen, laittanut kaiken peliin, mutta koko homma olikin levinnyt käsiin.

Koin syyllisyyttä siitä, että olin vihainen Jumalalle. Rukoilin, että Jumala auttaisi minua taas luottamaan häneen.

– Miten niin, auttaisin? koin hänen sanovan. – Sinähän luotat!

– Ai luotanko minä?

– Et kai muuten jatkuvasti puhuisi minulle!

“Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet” (Hepr. 4:12 RK). Sana läpäisee senkin, mitä ei voi läpäistä. Sana pystyy erottamaan myös sielun ja hengen ajatukset ja aikeet.

Tuossa kuvailemassani tilanteessa, jossa olin pettynyt Jumalaan, sielussani oli myrsky. Tunteet ja ajatukset heittelehtivät epätoivosta kiukkuun. Vaikka minusta tuntui, etten kyennyt luottamaan Jumalaan, syvälläsydämessäni, hengessäni, uskoni oli vakaa. Ajattele Daavidia. Psalmeissa hänen sielussaan velloi ja hän vapaasti ilmaisi pelkoa, kiukkua ja ahdistusta, mutta Jumala oli myös hänen turvakallionsa.

Itse emme tällaisissa tilanteissa välttämättä näe kuin sielun myrskyn ja pidämme sitä koko totuutena itsestämme. Sielu pitää kovaa meteliä. Henki on hiljainen ja nöyrä. Onneksi Jumala näkee myös hengen.

Kun lankeamme syntiin tai muuten petymme itseemme tai Jumalaan, hätäännymme ja tuomitsemme itsemme. Pelkäämme Jumalan tuomiota. Otamme etäisyyttä. Hän kuitenkin välittömästi näkee henkemme katumuksen ja rakkauden häntä kohtaan. Hän ojentaa kätensä kuin isä tuhlaajapojalle (Luuk. 15) ja kutsuu takaisin yhteyteensä. “Henki on altis, mutta liha on heikko” (Matt. 26:41 KR38), sanoi Jeesuskin. Sielumme heittelehtiminen ei yllätä häntä.

|Onko elämäsi junan veturina henki, sielu vai ruumis?

Luulemme, että meidän pitäisi olla viilipyttyjä; että hengellistä kypsyyttä on se, ettei meillä ole vaikeita tunteita tai ajatuksia. Tämä on valitettavasti väärinkäsitys. En missään tapauksessa tarkoita, ettei olisi väliä, mitä ajattelemme tai miten ilmaisemme tunteitamme. Tarkoitan vain, että meidän ei ole mahdollista hallita ajatuksiamme tai tunteitamme. Niitä tulee ja menee. Mutta ne eivät ole se, mitä ytimeltämme olemme.

Sielun keinuliikettä tarvitaan

Ennen kuin tulimme uskoon, sielu määritteli meitä. Kun tulimme uskoon, synnyimme uudesti, henkemme tuli eläväksi Jeesuksessa. Nyt olemme jo pyhiä, nuhteettomia ja moitteettomia (Kol. 1:22). Hengellinen todellisuus määrittää meitä, ei enää sielu eikä liha. Jumala on kuitenkin luonut meidät myös sieluksi ja ruumiiksi, mutta sielun meteli ei ole vaarallista.

Miksi Jumala sallii sielun ailahtelut? David Gregory itse asiassa väittää, että tunteiden mukaan edestakaisin keinuva sielu on Jumalan hyvä suunnitelma. “Tämä keinuliike on ehdottoman tärkeä Jumalan suunnitelmassa, koska kuinka usko voisi toimia minussa ilman tätä sielun heittelyä?” Ojentaudunko itseäni horjuttavissa tilanteissa lihan vai hengen mukaan? Käytänkö ne hyväkseni ja vahvistan luottamuslihaksiani?

Miten määrittelet itsesi? Onko elämäsi junan veturina henki, sielu vai ruumis? Suostutko siihen, miten Jumala määrittelee sinut: olet uusi luomus, vanhurskas, pyhä, nuhteeton, moitteeton, lunastettu ja armahdettu? Anna tämän hengellisen totuuden määrittää sinut!

Oletko syntinen, joka rakastaa Jeesusta? Vai oletko Jeesuksen rakas, joka lankeaa syntiin? Minä olen rakas! Vaikka teenkin syntiä, syvimmällä sydämessäni huudan Jeesukselle “tahdon”.

Isä Johannes kirjoittaa: “Hyveeseen pyrkivän voima on siinä, ettei hän masennu, kun sattuu lankeamaan, vaan ryhtyy uudelleen jatkamaan tietään.”

*
Kuuliaisuus Jumalalle -sarja osa 11

Blogisarjan tekstit ovat lyhennelmiä Maarit Erosen raamattutyökirjasta Yhdessä, kuuliaisuutta joka päivä

maariteronen.com

[rita4]

Kypsä kuuliaisuus edellyttää itsetuntemusta
21.1.2026 14:17 (päivitetty: 14:26)

Maarit Eronen
Kirjoittaja opettelee itse ja rohkaisee muita elämään lähellä Jeesusta, jonka seuraaminen on vienyt hänet työskentelemään neljälle mantereelle viestinnän parissa.

Kuva: Maarit Eronen

Istuimme keittiönpöydän ääressä. Värikäs pöytäliina hehkui, mutta sisimpäni oli harmaa. Olin juuri tunnustanut ystävälleni tuomitsevia ajatuksiani häntä kohtaan. Olin järkyttynyt. Hän oli loukkaantunut. Olimme päättäneet harjoitella läpinäkyvyyttä, mutta mitenköhän tästä selvittäisiin, kun se koskikin ystävyyttämme?

Tämä tapahtui 1990-luvun vaihteessa, kun olimme nuoria aikuisia, minä vielä nuori uskossakin. Tunnustan, että hoidin ihmissuhdettamme taitamattomasti, mutta olen ystävästäni ikuisesti kiitollinen. Hänen ansiostaan aloin nähdä itseäni pintaa syvemmältä. Aa, minussa onkin tällainen piilossa oleva viheliäinen taso, joka ohjaa elämääni huomaamattani.

Tämä blogisarja käsittelee kuuliaisuutta Jumalalle perustuen Roomalaiskirjeeseen. Siinä sanat kuuliaisuus ja olla kuuliainen toistuvat useammin kuin missään muussa Raamatun kirjassa, vaikka aihe kulkeekin läpi Raamatun normaalina jumalauskon ilmaisuna.

Paavali yhdistää Roomalaikirjeessä kuuliaisuuden ja mielenmuutoksen. Hän kehottaa: Uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä (Room. 12:2). Kuuliaisuus edellyttää mielen uudistusta. Se taas edellyttää, että ihminen, joka haluaa muuttua, tietää minkä pitää muuttua. On siis nähtävä, mitä sisimmässä tapahtuu. Siksi arvostan nuoruuden ystävääni. Itsetuntemukseni heräsi.

Itsetuntemusta estää se, että mielellämme on suodatin, jonka perusteella se toimii. Valitettavasti syntitaipumuksemme takia se on oletusarvoisesti itsekeskeinen. Siksi mieli täytyy aktiivisesti ruotia, riisua ja korvata Jeesuksen tavalla ajatella.

Tunteet ovat ikkunoita sieluun

Monet meistä elävät, kuten aikamme ihmiset enimmäkseen, tunteiden pohjalta. David Guzik sanoo: “Ihminen, jonka todellisuus perustuu tunteisiin, ei tunne Jumalan muutosvoimaa, koska hän ohittaa mielen uudistumisen.”

Meidän olisi sukellettava syvemmälle. Tunteet ovat itse asiassa mainio apu siihen. Ne ailahtelevat, kyllä. Jos kuitenkin tunnistan tunteeni – olen vihainen, olen surullinen, minua hävettää – voin saada selville, mitä mielessäni todellisuudessa tapahtuu. Tunteet ovat kuin ikkunoita sieluumme.

Esimerkiksi kun olin vihainen Jumalalle muutettuani Etelä-Afrikkaan ja kaikki levisi käsiin, yritin katsoa, mitä tunteeseen liittyy. Vihan tunteen takana on yleensä loukkaantuminen tai täyttymättömät odotukset tai tarpeet. Epärealistisiksi myöhemmin osoittautuneet odotukseni olivat murskautuneet. Siksi olin raivona Jumalalle.

|Tunteet ovat kuin ikkunoita sieluumme.

Kun mentoroin nuoria naisia, suosikkikysymykseni heille taitaa olla: Mitähän tuohon voisi liittyä? Jumala parantaa traumojamme ja oikoo vääriä uskomuksiamme itsestämme, toisista ja hänestä. Niiden vain täytyy ensin paljastua.

On hyödyllistä tunnistaa valheelliset ajatuksemme siksikin, että ne ohjaavat elämäämme yllättävän paljon. Tarvitaan ajattelun muutosta. Pitäisi kysyä, mikä on totta, mitä Sana sanoo tästä, mikä on Jumalan tahto. Ei auta, että joku tuntuu todelta.

Ajatuksista lähtee toiminta. Oikeista ajatuksista lähtee hyvä, täydellinen ja Jumalan mielen mukainen toiminta. Kypsä kuuliaisuus edellyttää mielen uudistumista.

Mietipä jotain omaa vaikeaa tunnettasi. Jos se on ikkuna, mitä näet? Onko se totta vai valhetta?

*
Kuuliaisuus Jumalalle -sarja osa 12

Blogisarjan tekstit ovat lyhennelmiä Maarit Erosen raamattutyökirjasta Yhdessä, kuuliaisuutta joka päivä.

maariteronen.com

[rita4]

Läheisyys synnyttää samankaltaisuutta
2.3.2026 14:39 (päivitetty: 14:08)

Maarit Eronen
Kirjoittaja opettelee itse ja rohkaisee muita elämään lähellä Jeesusta, jonka seuraaminen on vienyt hänet työskentelemään neljälle mantereelle viestinnän parissa.

Kuvituskuva: Pixabay

Kun koronarajoitukset sulkivat elämän kodin seinien sisään, ahdistuin ihmiskontaktien puuttumisen takia. Tähän hätään nyt ei sitä miestä eikä kämppistäkään voi saada, mutta jonkin on pakko muuttua! Jeesus on kanssani aina, ajattelin. Satsaan siis tähän suhteeseen.

Ennakkoluuloisena mutta riittävän epätoivoisena tilasin netistä raamattutyökirjan, Flourish Bible studyn. Aiemmista huonoista työkirjakokemuksistani poiketen tämä toimi. Sain tehdä omia löytöjä Raamatun äärellä. Jumalasuhteeni elävöityi, iloni lisääntyi, sain kuin jotain superbensaa tankkiini.

Paavali kehottaa meitä muuttumaan ja ajattelemaan oikein. “Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne.” (Room. 12:2) Vähän aiemmin hän kirjoitti eräästä tavasta, jolla mielemme voi muuttua. Näinhän me ylipäätäänkin muutumme. Muutumme sen kaltaiseksi, jonka seurassa vietämme aikaa. “Ne, jotka hän – – on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman poikansa kaltaisiksi (Room. 8:29).

Esimerkiksi Syvälle Sanaan -työkirjojeni avulla voit viettää aikaa Jeesuksen kanssa Raamatun äärellä. Sain inspiraation näihin kirjoihin tuosta koronavuoden kokemuksestani. Olen vakuuttunut, että säännöllisyys Sanan äärellä, ei vain läpilukien vaan mietiskellen, on laatuaikaa Jeesuksen kanssa.

Voit myös päivän mittaan tietoisesti ajatella häntä, laittaa kelloosi muistutuksia siitä, rukoilla Jeesus-rukousta (Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua), ylistää tai listata kiitosaiheita. Kun teemme johdonmukaisesti oikeita asioita, muutumme pikkuhiljaa samoin kuin fyysinen kunto vahvistuu vähitellen. Jumalan hyväksynnän ja läsnäolon kokemukset alkavat lisääntyä.

Mikä siinä onkaan, että Jumalan hyväksyvää rakkautta on niin vaikea sisäistää? Ajattelen, että Pyhän Hengen täytyy vaivata Jumalan todellisuus meihin kuin rasva vaivataan sämpylätaikinaan. Koko elämä on materiaalia sitä varten, ja hän haluaa tehdä sen yhteistyössä. Dallas Willard puhuu itsenäisten persoonien välisestä keskustelevasta suhteesta; persoonien, jotka tuntevat toisensa, välittävät toisistaan ja haluavat tehdä asioita yhdessä; haluavat yhdessä mennä samaan suuntaan.

Johdatus on Jumalan ja ihmisen yhteistyötä

“Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia” (Room. 8:14). Olemme Jumalan lapsia. Samoin kuin luonnollinen isä myös Taivaallinen Isä kasvattaa lapsiaan, jotta heistä tulisi tunne-elämältään eheitä, hengellisesti kypsiä ja vastuullisia aikuisia. Se, että Henki johdattaa, on Isän ja lapsen vuorovaikutteista kanssakäymistä.

Ihannetapauksessa Jumalan johdatus vie hänen haluamaansa tulokseen, mutta samalla hän sallii ihmisen käyttävän omia aivojaan eikä pakota tämän tahtoa, Willard opettaa. Näin ollen lopputulos on sekä Jumalan että ihmisen yhteistyötä. Nimittäin yksilön ainutlaatuisuudella on Jumalalle merkitystä, eikä hän ohita sitä. On edelleen kyse sinun elämästäsi, sillä Jumala johdattaa sinua oman ymmärryksesi, harkintasi ja päätöstesi kautta.

|Voit elää Jumalan ystävänä ja silti hallita omaa elämääsi.

Tämän takia Jumalan on kommunikoitava kanssasi. Tämä on ainoa tapa, jolla Jumala voi vaikuttaa sinuun ja jättää sinulle silti henkistä ja hengellistä tilaa säilyä vapaana persoonana, Willard painottaa. Voit elää Jumalan ystävänä ja silti hallita omaa elämääsi. Johdatuksen on oltava järkevää, ymmärrettävää kommunikaatiota.

Paavali vetoaa kirjeessään roomalaisiin – ja meihin – että kaiken sen jälkeen, mitä Jeesus on tehnyt hyväksemme, me armon saaneina eläisimme hänelle mieliksi, antaisimme hänen hyvän tahtonsa tulla näkyväksi meissä. Näenkin, että Roomalaiskirjeen luvut 1–11 kertovat Jeesuksen kuuliaisuuden siunauksista ihmiskunnalle ja luvut 12–16 kuvaavat uskovien vastausta hänen kuuliaisuuteensa. Alkupuolen teologisen painotuksen tarkoituksena näyttää Paavalilla olleen juuri perustella, miksi uskovien tulisi elää kuten hän loppupuolella ohjaa eli noudattaen Jumalan tahtoa kaikilla elämänalueilla.

Paavalin mielestä mielen uudistuminen ja Jeesuksen kaltaiseksi muuttuminen johtavat siihen että osaamme “arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room. 12:2) Meidän on mahdollista muuttua, arvioida johdatusta ja elää hänen hyvän tahtonsa mukaan!

*
Kuuliaisuus Jumalalle -sarja osa 13

Blogisarjan tekstit ovat lyhennelmiä Maarit Erosen raamattutyökirjasta Yhdessä, kuuliaisuutta joka päivä.

maariteronen.com

[rita4]

Yhdessä samaan suuntaan

Maarit Eronen
Kirjoittaja opettelee itse ja rohkaisee muita elämään lähellä Jeesusta, jonka seuraaminen on vienyt hänet työskentelemään neljälle mantereelle viestinnän parissa.

Kuva: Pixabay

Etelä-Afrikassa tein videoita, muun muassa näyteltyjä tositarinoita, joita kuvasin vaikkapa kaupassa, ravintolassa ja vankilassa. Joskus minulla oli vapaaehtoinen kuvausassistentti. Yhteen heistä meinasi mennä hermo. Häntä täytyi toistuvasti neuvoa: “Ota kamera takakontista. Avaa jalusta.”

Oli myös avustaja, joka ymmärsi, mitä ollaan tekemässä. Hän oli oma-aloitteinen ja ennakoi tulevia tilanteita. Voit arvatakin, miten nautin tästä yhteistyöstä.

Blogisarjan edellisessä osassa kirjoitin, että Jumala johdattaa meitä kommunikoimalla. Toinen tapa, jolla hän johdattaa on yhteistyö. Vietämme aikaa hänen kanssaan ja teemme asioita yhdessä. Alamme osata arvioida, mitä hän on tekemässä. Osallistumme siihen vapaaehtoisesti. Meidän ei tarvitse odottaa käskyjä tai ohjeita, vaan olemme itse aloitteellisia. Paavali sanoo: “Meillä on Kristuksen mieli” (1. Kor. 2:16). Kaikkia yksityiskohtia ei tarvitsekaan erikseen kysyä, vaan voimme käyttää arkijärkeä Raamatun tuntemisen pohjalta.

Eikö ole vapauttavaa?

Daavid kirjoittaa Psalmissa 32:8: “Minä opetan sinua, sanoo Herra. Minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.” King James -käännös sanoo: I will guide you with my eye, ohjaan sinua katseellani.

Ymmärrän tästä jotain mainitsemieni kuvauskeikkojen kautta. Kun nokkela apulaiseni kuvasi kakkoskameralla kymmenen metrin päässä, pystyimme kuvaustilanteissa kommunikoimaan ilmeillä. Toki tämä vaati harjoitusta, mutta yhteistyöstä saamamme kokemuksen kautta pystyimme toimimaan yhteisen päämäärän hyväksi. Tällaiseen Jumala kasvattaa meitäkin.

|Kuuliaisuus on ovi yltäkylläisyyteen, läheisyyteen ja hedelmällisyyteen.

Jeesus kutsuu meitä ystävikseen, jos olemme hänelle kuuliaisia (Joh. 15:14). Hän etsii yhteistyökumppaneita, jotka luottavat, että hän tietää, mikä on parasta. Tällaisessa kuuliaisessa ystävyydessä läheisyys hänen kanssaan kasvaa ja samalla lisääntyy kykymme käsittää, mitä hän on tekemässä ja miten.

“Me olemme Jumalan työtovereita” (1. Kor. 3:9). Sinä olet Jumalan työtoveri. Jumala työstää sinusta sellaista, että haluat samaa kuin Jeesus. Kypsymisen myötä toteutat hänen tahtoaan, kun teet mitä haluat, koska hänen tahtonsa on tullut osaksi sinua. Tässä prosessissa alat kukoistaa, koet vapautta, luovuutesi elpyy ja sinusta tulee sellainen, joksi Jumala on alun perin sinut tarkoittanut.

Tunkeutukoon Jumalan tahto häikäisevässä valossaan

Nunna Kristoduli oivalsi Isä meidän -rukouksesta, että alun kolme ”toivotusta” eivät olekaan pyyntöjä: pyydän, että nimesi olisi pyhitetty, että valtakuntasi tulisi ja tahtosi tapahtuisi.

”Erittäinkin pysähdyin ‘tapahtukoon sinun tahtosi’ -toivotukseen. Joskus on tapana tulkita se siten, että luovumme omasta tahdostamme (jota kaikessa hiljaisuudessa ehkä sittenkin pidämme viisaampana) ja huokaisten alistumme Jumalan tahtoon,” hän kirjoittaa. “Ymmärrän, että kyseessä on jotakin paljon enemmän: tunkeutukoon Jumalan tahto kaikella voimallaan, koko häikäisevässä valossaan, puhdistavassa kirkkaudessaan, sanoinkuvaamattomassa väkevyydessään tämän planeetan ja etenkin sen tietoisuudella varustettujen olentojen elämään ‘niin kuin taivaissa’.”

Kuuliaisuus on ovi yltäkylläisyyteen, läheisyyteen ja hedelmällisyyteen. Tai kuten Oswald Chambers kirjoittaa: “Kaikki Jumalan ilmoitukset pysyvät sinetöityinä, kunnes ne avautuvat meille kuuliaisuuden kautta.”

Voit turvallisesti heittäytyä Jumalan tahtoon ja antaa Jeesukselle vapaat kädet sinussa. Hän haluaa aina parastasi. Sinusta saattaa juuri nyt tuntua siltä, ettei hän ole edes kiinnostunut sinusta. Minustakin on joskus tuntunut, että hän on sadisti. Kuitenkin kun olen riippunut hänen hyvyydessään ja halunnut olla kuuliainen, hän on vain lisännyt kykyäni elää hänen rakkaudessaan. Etkö sinäkin sydämessäsi halua sitä?

*
Kuuliaisuus Jumalalle -sarja osa 14

Blogisarjan tekstit ovat lyhennelmiä Maarit Erosen raamattutyökirjasta Yhdessä, kuuliaisuutta joka päivä.

maariteronen.com