RAAMATTU - JUMALAN SANA

[rita4]

Juhana Lehmuskoski

Raamattu itse nimittää itseään Jumalan Sanaksi. Jeesus sanoo Joh. 10:35: "Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli - ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin -". Raamattu kokonaisuutena on siis Jumalan puhetta. Lisäksi tästä käy ilmi, että koko Raamatulla on jumalallinen arvovalta, se ei voi raueta tyhjiin.

Jos Jeesus pitää koko Raamattua arvovaltaisena, emme saa ajatella, että vain siellä täällä Raamatussa on Jumalan Sanaa ja että siellä on myös pelkkiä ihmisten mielipiteitä ja erehdyksiä. Profeetta Jeremia suhtautui kirjoituttamaansa kirjaan Jumalan Sanana. Hän sanoi kirjurilleen Baarukille: "Mene sinä ja lue kirjakääröstä, jonka olet kirjoittanut suoraan minun suustani, Herran sanat kansan kuullen Herran temppelissä..." (Jer. 36:6). Emme voi kuvitella, että Baarukin tehtävänä olisi ollut valikoida Jeremian kirjasta kohdat, jotka ovat Jumalan Sanaa. Jeremian kirjaa kuten muitakin Raamatun kirjoja tulee pitää kokonaan Jumalan Sanana.

Raamatun inspiraatio

Paavali kirjoittaa Timoteukselle: "... jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi... Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa. että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut" (2. Tim. 3:15-17).

Tämä kohta voitaisiin kääntää alkukielestä: "Jokainen kirjoitus on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta ja on hyödyllinen opetukseksi..." Kysymyksessä ovat tietenkin Pyhät Kirjoitukset, kuten jae 15 paljastaa. Pyhä Henki on inspiroinut Raamatun tekstin. Emme tiedä, miten se on tapahtunut. Joka tapauksessa kirjoittajat ovat saaneet koko sanoman Jumalalta. Teksti ei ole kirjoittajien itsensä tuottamaa, vaan Pyhän Hengen sanelemaa.

Kun Paavali puhuu Kirjoituksista, hän tarkoittaa tietysti Vanhaa testamenttia. Hän on kuitenkin ajatellut varmasti myös valmistumassa olevia Uuden testamentin Kirjoituksia. Pyhä Henki oli antamassa niitä hänen itsensä kautta. Evankeliumienkin on täytynyt olla tuolloin jo tekeillä. Sekä Vanha että Uusi testamentti ovat inspiroitua Sanaa.

Pietari kirjoittaa: "Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta" (2. Piet. 1:20-21). Kun Pietari tätä kirjoitti, olivat jo varsin monet Uuden testamentinkin kirjat valmiina.

Joku saattaa kysyä: Miksi jonkin Raamatun kirjan kieli poikkeaa toisten kirjojen kielenkäytöstä, jos Pyhä Henki on sanellut tekstin? Esimerkiksi Pietarin kielenkäyttö on erilaista kuin Paavalin, siinä kalskahtaa Galilean murre, kuten Pietarin puheessakin (Matt. 26:73). Johanneksen käyttämä kreikan kieli on helpompaa ymmärtää kuin lääkäri Luukkaan.

Jumala osaa meidän äidinkieltämme. Pyhä Henki on antanut sanoman jokaisen hallitsemalla kielellä ja murteella. Jumala on käyttänyt kirjoittajia ja heidän omaa kielenkäyttöään. He olivat tietoisessa tilassa kirjoittaessaan sanomaa muistiin ja heillä oli lupa käyttää tuttuja sanoja ja kielioppimuotoja. Tämä ei vähennä Pyhän Hengen inspiraatiota, vaan teksti on silti sanasta sanaan ja kirjain kirjaimelta Jumalan Sanaa.

Tässä yhteydessä saatetaan myös huomauttaa: Jos Pyhä Henki on sanellut Raamatun tekstin, miksi Paavali sanoo 1 Kor. 7:25: "Mutta neitsyistä minulla ei ole Herran käskyä, vaan minä sanon ajatukseni niinkuin se, joka on Herralta saanut sen laupeuden, että hän on luotettava. Olen siis sitä mieltä, että lähestyvän ahdingon tähden jokaisen on hyvä pysyä entisellään." Myöhemmin Paavali ilmaisee, että tämä on hänen mielipiteensä: "Mutta hän on onnellisempi, jos pysyy entisellään; se on minun mielipiteeni, ja minä luulen, että minullakin on Jumalan Henki" (1. Kor. 7:40).

Paavali ei ollut aikaisemmin saanut neitsyiden naimattomina pysymisestä Jumalan ilmoitusta eikä käskyä. Mutta hän itse viittaa Jumalan Hengen läsnäoloon hänen kirjoittaessaan korinttolaisille. Tämäkin "Paavalin mielipide" on Jumalan Hengen inspiroimaa Sanaa. Ahdistuksen ajan koittaessa - varsinkin vähän ennen Jerusalemin hävitystä vuonna 70 jKr. - naimaton selviää tilanteesta paremmin. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole ehdoton käsky (1. Kor. 7:28, 35-36).

Raamatun erehtymättömyys

Koska Pyhä Henki on inspiroinut Raamatun tekstin, hän itse ottaa siitä vastuun. Jos hän itse on erehtymätön, hänen Sanansakin on erehtymätöntä. "Jokainen Jumalan sana on taattu" (San. 30:5). Jeesus totesi: "Sinun sanasi on totuus" (Joh. 17:17).

Daavid veisasi: "Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua" (Ps. 12:7). Seitsemän on täydellisyyden luku. Raamatun Sana on täysin puhdasta ja loppuun asti harkittua. Siinä ei ole sisäisiä ristiriitaisuuksia. Tämä todistaa Raamatun yliluonnollisuudesta. Se on kirjoitettu tuhansien vuosien aikana, ja kirjoittajina ovat olleet kymmenet miehet, jotka eivät ole tunteneet toisiaan.

Kuitenkin heidän kirjoituksensa ovat yhtäpitäviä ja opettavat samalla tavoin Jumalan tahdosta, hänen Pojastaan Jeesuksesta, synnistä, vanhurskaudesta ja monesta muusta asiasta. Jumalan miehet ovat ennustaneet tuhansia vuosia myöhemmin tapahtuneita asioita, ja ennustukset ovat toteutuneet kirjaimellisesti.

Toisessa yhteydessä Daavid sanoi: "Herran tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu" (2. Sam. 22:31). Jumalan miehet, jotka ovat totelleet Herran Sanaa, ovat osoittaneet tämän todeksi. Sadrak, Meesak ja Abednego joutuivat tuliseen pätsiin, koska noudattivat Jumalan tahtoa. He astuivat vahingoittuneina sieltä ulos (Dan. 3:26). "Jumala... lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa, jotka häneen turvasivat eivätkä totelleet kuninkaan käskyä, vaan antoivat ruumiinsa alttiiksi, ennemmin kuin palvelivat ja kumartaen rukoilivat muutajumalaa kuin omaa Jumalaansa" (Dan.3:28 ).

Jehudi luki kuningas Joojakimille Jeremian kirjaa, "ja aina kun Jehudi oli lukenut kolme tai neljä palstaa, leikkasi kuningas ne pois kirjurinveitsellä ja viskasi tuleen, joka oli hiilipannussa, kunnes koko kirjakäärö oli palanut loppuun tulessa, joka oli hiilipannussa. Mutta sen jälkeen kuin kuningas oli polttanut kirjakäärön ynnä sanat, jotka Baaruk oli kirjoittanut Jeremian suusta, tuli Jeremialle tämä Herran sana: 'Ota taas itsellesi toinen kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki entiset sanat, jotka olivat edellisessäkin kirjakäärössä, jonka Juudan kuningas Joojakim poltti.' Sitten Jeremia otti toisen kirjakäärön ja antoi sen kirjuri Baarukille, Neerian pojalle; ja tämä kirjoitti siihen Jeremian suusta kaikki sen kirjan sanat, jonka Juudan kuningas Joojakim oli tulessa polttanut. Ja niihin lisättiin vielä paljon samankaltaisia sanoja" (Jer. 36:23,27-28,32).

Herran Sana on totisesti tulessa koeteltu. Jeremian kirja kesti tämän tulikokeen, koska Jumalan toimintaa ei voi tulellakaan tukahduttaa. Herra pystyi antamaan sanatarkasti saman sanoman uudelleen. Tähän tulella koettelemiseen liittyi sekin, että Jumala antoi edellisen lisäksi vielä uutta ilmoitusta. Tämä nähdään uudelleen Uudessa testamentissa, kun Pyhä Henki lainaa Vanhan testamentin sanoja. Jonkun mielestä lainaukset ovat epätarkkoja, mutta todellisuudessa Pyhä Henki ilmoittaa samoista asioista uusia puolia. Vain Jumalalla itsellään on oikeus muuttaa Raamatun ilmoitusta, kun hän tahtoo antaa meille siitä lisätietoa.

Alkuperäiset Raamatun käsikirjoitukset ovat olleet täysin erehtymättömiä. Ongelmia muodostaa se, että ne ovat kadonneet. Jumala on nähnyt näin parhaaksi, koska me palvoisimme niitä Jumalan sijasta. Niitä on kuitenkin kopioitu käsin mitä hartaimmalla tarkkuudella kautta vuosisatojen ja -tuhansien. Tässä on oltu niin tarkkoja, että jos on tehty virhe, sitä ei ole korjattu vaan työ on aloitettu kokonaan alusta.

Näin syntyneissä käsikirjoituksissa on eroja ja kopiointivirheitä, mutta ne ovat pieniä eivätkä vaikuta opillisiin käsityksiin. Tässä kaikessa on ollut Jumalan sormi, niin että vielä nykyäänkin voi Raamattua lukemalla saada täydellisen käsityksen raamatullisesta opista ja elämästä. Lisäksi meillä on lupa uskoa, että jos Jumala on Kaikkivaltias, hän on järjestänyt meidän keskuuteemme alkuperäisen tekstimuodon. Jumalan lapsilla on kaikkina aikoina täytynyt olla mahdollisuus saada käsiinsä virheetön, alkuperäinen Jumalan Sana. Jumala ei olisi Jumala, jos hän ei pystyisi tästä huolehtimaan.

Jos joku opettaa, että alkuperäinen Raamatun teksti poikkeaa jossakin kohdassa kaikista tunnetuista käsikirjoituksista, hän on valheopettaja. Jos uskoisimme sen, emme voisi olla varmoja muidenkaan kohtien aitoudesta. Jokainen voisi syyttää itselleen hankalia Raamatun kohtia väärennetyiksi. Koska Jumala on antanut kansalleen Sanansa, se on kaikkina aikoina löydettävissä alkuperäisessä muodossa.

Raamatun kirjojen käsikirjoituksia on löydetty moninkertainen määrä verrattuna vaikkapa klassisen ajan kreikkalaiseen kirjallisuuteen. Eroavuudet käsikirjoitusten välillä ovat myös hämmästyttävän paljon pienemmät kuin tässä maallisessa kirjallisuudessa.

Todelliseen ongelmaan törmäämme vasta sitten, kun puhumme raamatunkäännöksistä. Voisi sanoa, että niiden tarkkuudesta riippuu se, onko meillä puhdasta Jumalan Sanaa. Vanha suomenkielinen Biblia on erittäin tarkka käännös. Vuoden 1933 ja 1938 käännös on myös tarkka. Siinä olevat virheet ovat pieniä, kuten Bibliassakin. Ne eivät vie harhapoluille missään tärkeissä kysymyksissä. Uusin käännös vuodelta 1992 sen sijaan on huolimattomasti tehty.

Siinä on ilmeisesti jopa tarkoituksellistakin harhautusta. Se tarjoilee nykyaikaisia mielioppeja, joista karkeina esimerkkeinä voisi mainita jakeet 5. Moos: 32:8 ja 1. Kor. 11:10. 5. Moos. 32:8: Vanha käännös: Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.

Uusi käännös: Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan.

Nyt on muodissa ekumenia, joka sisältää jo vieraiden uskontojenkin hyväksymistä. Jumalan syyksi on tässä pantu epäjumalien olemassaolo.

1. Kor. 11:10: Vanha käännös: Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden

Uusi käännös: Naisen tulee siis pitää päässään arvonsa merkkiä enkeleiden takia. Tämän hetken muotiasia on naisten vapautusliike ja naisten tasa-arvo. Tätä peläten ei ole uskallettu mainita vallanalaisuutta, vaan huntu on naisella nyt arvomerkki.

Vuoden 1992 suomenkielistä raamatunkäännöstä ei voi suositella kenenkään käyttöön. Vanhempikin käännös on aivan ymmärrettävää kieltä. Jos joku nuori uskova ei ymmärrä kaikkia sen sanoja, hänen ei tarvitse lukea pitkältikään, kun sanat tulevat hänelle jo tutuiksi.

Raamatun kirjojen ikä ja kirjoittajat

Useissa Vanhan testamentin kirjoissa on ilmoitettu sen kirjoittaja. En tarkoita tällä kirjan nimeä, vaan itse tekstiin sisältyvää tekijän esittelyä. Mooseksen kirjoissa ilmoitetaan kirjoittajaksi Mooses (5 Moos. 31:9). Uusi testamentti antaa lisävalaistusta Vanhan testamentinkin tekijäkysymykseen. Jeesus itse otti siihen kantaa ilmoittamalla Mooseksen kirjojen kirjoittajan. Hän sanoi: "Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta..." (Luuk. 20:37, ks. myös Mark. 12:26). Edelleen Jeesus sanoi: "Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?" (Joh. 5:46-47). Jeesus kertoi myös, että Aabraham paratiisissa käyttää Vanhasta testamentista nimitystä "Mooses ja profeetat" (Luuk. 16:29). Jos emme jaksa pitää Moosesta Mooseksen kirjojen kirjoittajana, annamme samalla ymmärtää, että joko Jeesus valehteli tahallaan tai hänellä ei ole tarkkaa tietoa niiden kirjoittajasta.

Molemmissa tapauksissa Jumala itse osoittautuisi epäluotettavaksi, ja hänen Sanansakaan ei voisi nauttia luottamustamme.

Jotkut eivät jaksa uskoa, että ainakaan 5 Moos. 34 voisi olla Mooseksen kirjoittama, koska siinä kerrotaan Mooseksen itsensä kuolemasta. On kuitenkin muistettava, että kaikki Raamatun jakeet on kirjoitettu Pyhän Hengen vaikutuksesta. Jos Mooses on tiennyt, kuinka Aadam luotiin, hän on samoin voinut saada Pyhältä Hengeltä tiedon omasta kuolintavastaan.

4 Moos. 12:3 on joidenkin mielestä vaikea ajatella Mooseksen kirjoittamana. Siinä sanotaan: "Mutta Mooses oli sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä." Tulee muistaa, että senkin kirjoittaja on Pyhä Henki. Mooses ei tahtonut korottaa itseään, mutta hänen oli kirjoitettava, mitä Herran Henki antoi.

Myös Paavali vahvistaa sen käsityksen, että Vanha testamentti sisältää Mooseksen kirjoittamaa tekstiä. Hän sanoo: "Vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä" (2 Kor. 3:14-15).

Esran kirjassa sanotaan, että kirjoittaja oli pappi Esra (7:28 ). Nehemian kirjan alussa esitellään Nehemia sen kirjoittajaksi.

Psalmit ovat kokoomateos, joista useimmissa mainitaan kirjoittaja. Heitä ovat Daavid, koorahilaiset, Aasaf, Salomo, Eetan ja Mooses. Sananlaskut ovat kuningas Salomon kirjoittamia, mutta Hiskian miesten kokoamia (San. 25:1). Osa niistä kulkee nimellä "Viisaitten sanat" (22:17 - 24:34), mutta nekin ovat ilmeisesti Salomon kirjoittamia, koska niilläkin on minä-muodossa puhuva yksi tekijä. Sananlaskujen kirjan kahden viimeisen luvun tekijöiksi ilmoitetaan Aagur ja kuningas Lemuel.

Saarnaajan kirjassa ei mainita tekijän nimeä, mutta kirjoittaja ilmaistaan riittävän selvästi: "Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa" (Saarn. 1:1). Tämä tarkoittaa tietenkin Salomoa. Korkea Veisu alkaa: "Salomon korkea veisu" (KV 1:1). Vanhan testamentin kaikissa profeettakirjoissa Danielin kirjaa lukuunottamatta on tekijä mainittu kirjan alussa. Danielin kirjassa se käy ilmi useista kohdista, joissa tekijä sanoo: "Minä, Daniel", esimerkiksi Dan. 8:1.

Useissa Vanhan testamentin kirjoissa ei ole ilmoitettu tekijää. Perimätieto kuitenkin kertoo, että Tuomarien ja Ruutin kirjat ovat Samuelin kirjoittamia, Esterin kirja Mordokain kirjoittama ja Valitusvirret Jeremian kirjoittama. Juutalainen perimätieto ilmoittaa, että Mooses on kirjoittanut Jobin kirjan, mutta on useita syitä olettaa, että se on Jobin itsensä muistiin merkitsemä.

Raamattu sanoo Joosuan kirjan sisällöstä: "Ja Joosua kirjoitti nämä puheet Jumalan lain kirjaan" (Joos. 24:26). Joosua mainitaan kirjoittajaksi, ja hän liitti kirjoittamansa kirjan Mooseksen lain yhteyteen. Joosuan kirja on kirjoitettu jo saman sukupolven aikana. Tämä käy ilmi myös Joos. 6:25: "Mutta portto Raahabin sekä hänen isänsä perheen ja kaikki hänen omaisensa Joosua jätti henkiin; ja hän jäi asumaan Israelin keskuuteen, aina tähän päivään asti." Kirjoittamishetkellä Raahab oli vielä elossa.

Lähteet vaikenevat seuraavien Vanhan testamentin kirjojen tekijöistä: Samuelin kirjat, Kuningasten kirjat ja Aikakirjat.

Uusi testamentti mainitsee muutamien kirjojensa kirjoittajan. Paavalin kaikki kirjeet alkavat maininnalla, että kirjoittaja on apostoli Paavali. Apostoli Pietari ilmoitetaan molempien Pietarin kirjeiden kirjoittajaksi. Jaakobin kirjeen laatija on Jaakob, Jeesuksen veli, ja Juudan kirjeen kirjoittaja on Juuda-niminen Jeesuksen veli. Ilmestyskirja on apostoli Johanneksen laatima.

Lisäksi Vanhan kirkon perimätieto kertoo, että evankeliumien kirjoittajat ovat tullimies Matteus, Johannes Markus, lääkäri Luukas ja apostoli Johannes. Apostolien tekojen alusta ilmenee, että sen on laatinut sama henkilö kuin Luukkaan evankeliumin, siis Luukas. Johanneksen kirjeiden kirjoittajaksi perimätieto ilmoittaa apostoli Johanneksen.

Hebrealaiskirjeen kirjoittajasta eivät lähteet anna yksiselitteistä tietoa.

Uuden testamentin kirjat ovat ilmeisesti syntyneet seuraavassa järjestyksessä:

Markuksen evankeliumi noin vuonna 45
Jaakobin kirje 40-luvulla (toinen arvio n. v. 60)
Galatalaiskirje n. v. 49
Tessalonikalaiskirjeet n. v. 50
1. Korinttolaiskirje n. v. 55
2. Korinttolaiskirje n. v. 56
Roomalaiskirje n. v. 57
Matteuksen evankeliumi 50-luvulla
Luukkaan evankeliumi 50-luvulla
Efesolaiskirje n. v. 61
Kolossalaiskirje n. v. 61
Filemonin kirje n. v. 61
Filippiläiskirje n. v. 62
1. Pietarin kirje n. v. 63
2. Pietarin kirje n. v. 64
1. Timoteuskirje n. v. 65
Tiituskirje n. v. 65
2. Timoteuskirje n. v. 66
Apostolien teot 60-luvulla
Hebrealaiskirje 60-luvulla
Juudan kirje 60-luvulla
Johanneksen evankeliumi 70-luvulla
Johanneksen kirjeet 80-luvulla
Ilmestyskirja 90-luvulla