Raamatun lukija joutuu usein kyselemään, kuinka on mahdollista, että vuosituhansia sitten joku on sanonut ja kirjoittanut muistiin sellaista, mikä tänä päivänä osoittautuu selvästi ajankohtaiseksi. Saman kysymyksen eteen joutuu myös kääntäjä, joka ottaa kantaa vieläkin perusteellisemmin kuin vain lukaisemalla.
Kielen kääntäminen toiselle kielelle on tarkkaa ja vaikeaa. Se on myös vastuullista, sillä tuloksen pitäisi toistaa mahdollisimman tarkasti alkuperäistä ja olla samalla selkeää ja hyvää kohdekieltä. Jos olisi mahdollista tarkistaa asioita kysymällä kirjoittajalta tai vertaamalla johonkin toiseen vastaavanlaiseen kohtaan ja ajatukseen, työ helpottuisi ja tulos paranisi. Näin on uusien tekstien kohdalla. Vanhojen tekstien osalta ollaan vaikeammassa tilanteessa. Laajan samanaikaisen materiaalin läpikäyminen auttaa, mutta aina sellaista ei vuosituhansien takaa ole löydettävissä. Silloin täytyy tyytyä tutkistelemaan tekstiä sellaisenaan. Uskovalla kääntäjällä kädet menevätkin usein ristiin ja rukoukset nousevat Jumalan puoleen.
Raamatun kohdalla kääntäjä, niin kuin lukijakin, joutuu usein ihmettelemään, kuinka Kirjaan 2000– 3000 vuotta sitten on kirjoitettu asioista, jotka ovat ajankohtaisia nyt meidän aikanamme. Kuinka profeetat, miltei jokainen, ovat viitanneet Israelin paluuseen takaisin omalle maalleen ja vieläpä perustamaan sinne oman valtakunnan, kuten meidän aikanamme on tapahtunut?
Profeetat ovat kertoneet myös niistä vaikeuksista, jotka tätä kansojen keskuudesta koottua joukkoa kohtaavat; nekin ovat tänä päivänä täyttä elämää ja niistä saamme päivittäin tietoa maailmanlaajuisen median välityksellä.
Raamattu ei tyydy kertomaan asioista ylimalkaisesti, vaan hämmästyttää lukijansa kerta toisensa jälkeen pikkutarkkuudellaan. Tästä pari kuvaavaa esimerkkiä. Jesaja kirjoittaa:
”Keitä ovat nuo, jotka lentävät kuin pilvet, kuin kyyhkyset lakkoihinsa? Meren saaret odottavat minua. Etumaisina tulevat Tarsiin-laivat tuodakseen sinun lapsesi kaukaa.” (Jes. 60:8–9.)
Jesajan aikana laivat toki halkoivat meriä ja kuljettivat suuriakin ihmisjoukkoja, mutta lentokoneet tuskin nousivat edes ihmisen mielikuvitukseen.
Ja mitä ilmoittaakaan profeetta Hesekiel:
”Persia, Kuus ja Puut ovat heidän kanssaan, kaikilla kilvet ja kypärät,
Goomer ja kaikki sen joukot, Toogarman heimo pohjan periltä ja kaikki sen joukot – mukanasi on monia kansoja.
Ole valmis ja varustaudu, sinä ja kaikki sinun joukkosi, jotka ovat kokoontuneet luoksesi, ja ole sinä heidän päällikkönsä.
Pitkien aikojen perästä sinä saat määräyksen, vuosien lopulla sinun on mentävä maahan, joka on toipunut miekan jäljiltä, ja kansan luo, joka on koottu monien kansojen seasta. Sinun on mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa ovat olleet rauniomaana. Se kansa on tuotu pois kansojen seasta ja kaikki asuvat siellä turvallisesti.
Sinä hyökkäät kuin rajuilma, tulet kuin pilvi, joka peittää maan. Sinä hyökkäät kaikkine joukkoinesi, ja mukanasi on monia kansoja.” (Hes. 38:5–9.)
Totta kai Israelia rakastava lukija näiden rivien äärellä rukoilee, että ne eivät toteutuisi tai että niiden ilmoittama tapahtuma menisi nopeasti ohi. Kun Jesaja kuvaa Israelin kansan paluun hajaannuksesta eri puolilta maailmaa, Hesekiel kuvaa Israelin vihollisten suhtautumista ”kansojen seasta koottua kansaa” kohtaan. Persian, nykyisen Iranin, mainitseminen ensimmäisenä vihollisten joukossa olisi šaahin aikana ollut käsittämätöntä, mutta nykyinen Iranin presidentti Ahmadinejad miltei päivittäin toistuvilla lausunnoillaan Israelin pyyhkäisemisestä pois maailman kartalta täyttää erinomaisesti ne ehdot, jotka jo profeetta näki.
Kuinka tällainen on mahdollista? Kuka Raamatussa puhuu? Profeetat aloittavat puheensa usein sanoilla ”Minulle tuli Herran sana” tai ”Näin sanoo Herra”. On selvää, että luonnollinen ihminen kyselee, kuinka Jumala tällaisissa tilanteissa toimii käytännössä. Selittäisikö seuraavat esimerkit asiaa?
Jerusalemiin helluntaijuhlille eri puolilta maailmaa kokoontuneet juhlavieraat ihmettelivät: ”Eivätkö nuo kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin omaa kieltämme, sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet?” (Ap. t. 2:7–8.) Näin vain oli, että Galilean tavalliset kalastajat ja muut rivimiehet puhuivat kaukaistenkin maitten kieliä, mutta puhe vaikutti niin, että suuri joukko ihmisiä otti sen vakavasti ja uskoi sanoman.
Pietarissa sattui noin kymmenen vuotta sitten hämmästystä herättävä tapaus. Norjalainen uskovien ryhmä oli pysähtynyt tervehtimään paikallista seurakuntaa. Ajanpuutteen vuoksi oli sovittu, että norjalaista puhujaa ei simultaanitulkata, vaan tulkki puheen jälkeen kääntää puheen sisällön lyhyesti. Kun tulkki sitten aloitti, seurakuntalaiset ihmetellen kysyivät, miksi hän sen tekee. ”Puhujahan puhui venäjää, me ymmärsimme kaiken.” Puhuja kertoi minulle jälkeenpäin puhuneensa norjaa. Miten se kuulijoille kääntyi venäjäksi, sitä ainakaan minä en ymmärrä. Uskon kuitenkin seurakuntalaisten sanaan, koska he eivät katsoneet tarvitsevansa tulkkausta.
Tällaisista tapauksista voitaneen tehdä se johtopäätös, että Jumalan Pyhä Henki toimii ihmeellisellä tavalla, sekä toimii että vaikuttaa.
--------------------------------------------
Laitan tämän veljen jo vanhemman kirjoituksen, koska koen, että tämäkin on hyvä nostaa uudestaan esiin. Siunausta sinulle!
