Kristus on vanhurskauteni - siksi kestän Jumalan tuomiolla

[rita4]

Elämäni tärkeitä raamatunkohtia
Olavi Peltola

"Vanhurskas on elävä uskosta" (Room.1:17,)

Tämä lyhyt lause on vaikuttanut syvästi koko kristikunnan elämään. Se sanoo ytimekkäästi, miten kestän Jumalan tuomiolla ja pelastun iankaikkiseen elämään.

Joskus tosin ihmettelen, miksi tuo lause esiintyy Raamatussa kovin harvoin. Se löytyy vain Habakukin profetiasta (Hab. 2:4), Galatalaiskirjeestä (Gal. 3:11) ja Heprealaiskirjeestä (Hepr. 10:38). Mutta tiedän, että näiden sanojen takana ovat uskon isän Abrahamin uskonelämän ydintä kuvaavat sanat: "Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi" (1. Moos. 15:6).

Noiden sanojen rohkaisemana väitän, että juuri nyt vanhurskas Jumala julistaa minutkin vanhurskaaksi ja antaa iankaikkisen elämän. Minähän uskon Jeesukseen (Room. 3:26). En voi enkä halua olla uskomatta Jeesukseen, koska hän on ristillä vuodattanut verensä sovitusuhrina minunkin syntieni tähden. Hän tarjoaa Raamattuun talletetuilla sanoillaan sovituksensa uskossa vastaanotettavaksi (Room. 3:25). Hän sanoo: "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut".(Luuk. 5:20).

Uskallan tarttua näihin sanoihin ja luottaa, että ne on sanottu myös minulle. Sovellan itseeni rohkeasti myös Paavalin sanoja: "Minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni" (Gal. 2:20,)

Tällä tavoin otan armosta ja lahjana vastaan sen vanhurskauden, jonka Kristus lunastustyöllään on Golgatalla minulle valmistaman (Room. 3:24). Rohkenen pitää kiinni siitä, että olen nyt vanhurskas uskoessani ja huutaessani avukseni Jeesuksen nimeä. Olen vanhurskas siitäkin huolimatta, vaikka en voikaan tuoda esille Jumalan lain vaatimia hyviä tekoja (3:28) eikä elämäni ole nuhteetonta.

Paavali sanoo tämän saman rohkeasti ja henkilökohtaisesti: "Niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista" (Gal. 2:16).

Joudun kyllä jatkuvasti kipuilemaan siitä, onko tällainen uskoni oikeaa. En halua kuitenkaan kuulla, mitä mieltä muut ovat uskostani. Ilman muuta on monia, jotka pitävät uskoani vääränä. Minun on kuitenkin uskallettava yksin seistä Jumalan edessä juuri tämän uskoni ja avunhuutoni kanssa.

Kuitenkaan en halua uskoa enkä luottaa tähän omaan uskooni - siitä ei ole mihinkään. Sen sijaan koetan suunnata huomioni itseni ulkopuolella olevaan ja Raamatun sanan kertomaan Jeesukseen Kristukseen ja häneenkin ristiinnaulittuna.

Vaikka en ole vielä kunnolla oppinut, niin opettelen tänäänkin kiinnittämään silmäni uskoni alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen (Hepr. 12:2).