Abrahamin usko ja Jumalan armo
Lähetetty: 26.06.2019 14:411. Mooseksen kirjan 12. luvussa Jumala kertoo Abrahamille kahdessa eri tilanteessa, että Abraham tulee saamaan sekä oman maan että jälkeläiset (12: 2, 7). Mutta vain neljä jaetta myöhemmin alkaa kuvaus, jossa Abraham nöyryyttää vaimonsa Sarain kieltämällä, että tämä on hänen vaimonsa. Kylmän petollisesti hän vaikenee, kun farao nai Sarain ja ottaa tämän haaremiinsa (1. Moos. 12:10–16). Tästä huolimatta seuraavassa Raamatun luvussa Jumala toistaa ja tarkentaa Abrahamille lupaustaan, joka koskee luvattua maata ja jälkeläisiä (13:14–17).
Mutta kahta lukua myöhemmin Abraham, Jumalan uudistetusta lupauksesta huolimatta, uskoo kuolevansa lapsettomana. Neljännen kerran Jumala vakuuttaa, että hän antaa Abrahamille jälkeläisiä. Lopultakin vanha mies uskoo. Jumala näyttää ilahtuvan tästä ja toistaa lupauksensa, jonka mukaan Abraham saa luvatun maan. Siinä samassa epäusko kuitenkin jo valtaa Abrahamin ja hän pyytää merkkiä (15:2–8). Kärsivällisyydessään Jumala dramaattisella tavalla kuvaa uskon isälle jopa sen, mitä hänen jälkeläisilleen kerran tapahtuu.
Seuraavassa luvussa meidän uskomme esikuva heittää pois kaiken toivon. Hän ratkaisee itse lapsettomuuden ongelmansa kun Jumala näyttää olevan haluton antamaan hänelle jälkeläistä. Abraham kääntyy vaimonsa palvelijattaren puoleen saadakseen lapsen (16:1–3). Vuosia myöhemmin Jumala kuitenkin vakuuttaa jälleen Abrahamille, että Sarai tulee raskaaksi. Mutta Abraham oli varma siitä, että hänellä ja Sairailla oli enää samat edellytykset saada lapsi kuin egyptiläisillä muumioilla. ”Sarai on liian vanha. Siunaa Ismaelia!” on Abrahamin vastauksen ydinajatus (17:15–18). Jumala ei kuitenkaan hylkää. Ja siksi uskon sankari taas kerran yrittää tarttua siihen ”märkään ja liukkaaseen kalaan”, jota kutsumme uskoksi.
Mutta ennen pitkää Abraham uudestaan jättää Sarain toiselle miehelle kertoen, että Sarai on hänen sisarensa. Tällä kertaa Abraham jättää Sarain kuningas Abimelekille (20:2–3). Vain muutamia viikkoja myöhemmin Jumala kuitenkin antoi Sarain tulla raskaaksi ja hän alkoi odottaa Abrahamin poikaa (21:2). Pienen uskon suuri arvo. Usko ei ole välilaskuton lento yli todellisuuden. Uskon ihmisiä ei tunnisteta siitä, kuinka harvoin he painuvat lokaan vaan siitä, kuinka usein he jälleen nousevat. Vihollinen pakenee usein vain kulman taakse hyökätäkseen kohta uudelleen. Usko on jatkuvaa kamppailua.
”Herra, lisää meille uskoa”, pyysivät Jeesuksen opetuslapset. Ehkä tarpeemme ei kuitenkaan ole suuri usko vaan pienen uskomme arvon näkeminen. Jos usko on kultaa arvokkaampaa (1. Piet. 1:7) niin pieninkin uskon siru on liian kallisarvoinen väheksyttäväksi. Älä anna tunteittesi vaikuttaa epäasiallisesti uskoosi. Menneitten aikojen ”suuret uskovat” (Hepr. 11) saavuttivat päämäärän horjuvalla uskolla. Niin sinäkin voit tehdä.
Grantley Morris
(Suom. POM)
Mutta kahta lukua myöhemmin Abraham, Jumalan uudistetusta lupauksesta huolimatta, uskoo kuolevansa lapsettomana. Neljännen kerran Jumala vakuuttaa, että hän antaa Abrahamille jälkeläisiä. Lopultakin vanha mies uskoo. Jumala näyttää ilahtuvan tästä ja toistaa lupauksensa, jonka mukaan Abraham saa luvatun maan. Siinä samassa epäusko kuitenkin jo valtaa Abrahamin ja hän pyytää merkkiä (15:2–8). Kärsivällisyydessään Jumala dramaattisella tavalla kuvaa uskon isälle jopa sen, mitä hänen jälkeläisilleen kerran tapahtuu.
Seuraavassa luvussa meidän uskomme esikuva heittää pois kaiken toivon. Hän ratkaisee itse lapsettomuuden ongelmansa kun Jumala näyttää olevan haluton antamaan hänelle jälkeläistä. Abraham kääntyy vaimonsa palvelijattaren puoleen saadakseen lapsen (16:1–3). Vuosia myöhemmin Jumala kuitenkin vakuuttaa jälleen Abrahamille, että Sarai tulee raskaaksi. Mutta Abraham oli varma siitä, että hänellä ja Sairailla oli enää samat edellytykset saada lapsi kuin egyptiläisillä muumioilla. ”Sarai on liian vanha. Siunaa Ismaelia!” on Abrahamin vastauksen ydinajatus (17:15–18). Jumala ei kuitenkaan hylkää. Ja siksi uskon sankari taas kerran yrittää tarttua siihen ”märkään ja liukkaaseen kalaan”, jota kutsumme uskoksi.
Mutta ennen pitkää Abraham uudestaan jättää Sarain toiselle miehelle kertoen, että Sarai on hänen sisarensa. Tällä kertaa Abraham jättää Sarain kuningas Abimelekille (20:2–3). Vain muutamia viikkoja myöhemmin Jumala kuitenkin antoi Sarain tulla raskaaksi ja hän alkoi odottaa Abrahamin poikaa (21:2). Pienen uskon suuri arvo. Usko ei ole välilaskuton lento yli todellisuuden. Uskon ihmisiä ei tunnisteta siitä, kuinka harvoin he painuvat lokaan vaan siitä, kuinka usein he jälleen nousevat. Vihollinen pakenee usein vain kulman taakse hyökätäkseen kohta uudelleen. Usko on jatkuvaa kamppailua.
”Herra, lisää meille uskoa”, pyysivät Jeesuksen opetuslapset. Ehkä tarpeemme ei kuitenkaan ole suuri usko vaan pienen uskomme arvon näkeminen. Jos usko on kultaa arvokkaampaa (1. Piet. 1:7) niin pieninkin uskon siru on liian kallisarvoinen väheksyttäväksi. Älä anna tunteittesi vaikuttaa epäasiallisesti uskoosi. Menneitten aikojen ”suuret uskovat” (Hepr. 11) saavuttivat päämäärän horjuvalla uskolla. Niin sinäkin voit tehdä.
Grantley Morris
(Suom. POM)