Jumala valmistaa meitä
Lähetetty: 28.03.2019 16:22
Keijo Kurkikangas
Jumalalla on omat keinonsa valmistaessaan meitä tarkoituksiinsa ja johtaessaan meitä suunnitelmissaan.
Jotkut meistä ovat jo vastanneet saamaansa työkutsuun. Muutamat eivät ole vielä löytäneet paikkaansa. Usein, varsinkin kokouksissa, me tahdomme totella Herraa ja antaa hänelle kaikkemme.
Ulkopuolelle leirin
Kuitenkin huomaamme toimivamme toistuvasti omien halujemme ja haluttomuuksiemme sekä lähimmäistemme mielipiteitten mukaan sen sijaan, että todella noudattaisimme Herran tahtoa. Me olemme tällöin huomaamattamme ihmisten orjia ja heidän karsinoissaan.
Herra on kuitenkin kutsunut meidät erotetuksi kansaksi ulkopuolelle leirin, jotta me hallitsisimme, palvelisimme ja rakastaisimme lähimmäisiämme Jeesuksen jo meille hankkimassa asemassa.
Jumalan tiet ja ajatukset
"Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut". (1 Piet. 2:9-10)
Jumalan tiet johtavat meidät kuuliaisina erilaiseen paikkaan kuin omat alkuperäiset suunnitelmamme kykenesivät meitä koskaan viemään.
"Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne." (Jes. 55:8-9)
Itselleen kuoleminen
Joosef koki valtavia vaikeuksia elämässään, kun hänen veljensä myivät hänet orjaksi. Mutta hän pysyi uskollisena Jumalalleen vaikeuksissakin ja kohdatessan lähimmäistensä vaatimuksia.
Joosef sai sen vuoksi avun oikeaan aikaan. Apu tuli vasta silloin, kun Joosef oli kypsynyt ahdistuksissa ja ympäristön paineissa seuraavaan Jumalan valmistamaan paikkaan.
Meitä valistetaan ja vahvistetaan vaikeuksissa ja yksinäisyydessä. Ahdistusten aikoina me joudumme vähenemään, ikään kuin kuolemaan itsellemme, tahtomisillemme, omille päämäärillemme, järkemme päätelmille ja tunteillemme. Joudumme kasvotusten motiiviemme ja arvomaailmamme kanssa.
Tuo itsellemme väheneminen ja sitä seuraava itsemme luovuttaminen Herralle käy useimmiten kärsimysten ja vaikeuksien keskellä, syvälle luotaavissa koetuksissa, joista ei sillä hetkelllä näe ulospääsyä.
Herra on hiljaa
Tyypillistä ahdistusten ajoille on se, että vaikka me kuinka tuskaisesti uskomme, rukoilemme, huokailemme ja anomme, Herra pysyy tarkoituksellisesti hiljaa.
Näkyjä, profetioita, unia ja muuta henkilökohtaisesti ongelmaan liittyvää rohkaisua ei silloin useinkaan tule. Meidän on vain uskossa luotettava siihen, mitä Raamattu sanoo. Herra vaikenee, jotta me kypsyisimme luottamuksessa kirjoitettuun Sanaan ja ojentautuisimme sen mukaan. Vihollinen pyrkii ahdistuksen, paineen ja pettymyksen kautta vetämään katseemme syvemmälle ongelmaan, pimittämään meissä olevan toivon ja kahlitsemaan meidät hätäisinä toimimattomiksi.
Vaikeuksissa voimistutaan
Uskon, toivon ja ilon säilyttäminen vaikeuksissa sekä kasvamisen kärsivällisyydessä ja pitkämielisyydessä kypsyttävät meitä lähimmäisenrakkauteen Kristuksessa. Tuo rakkaus syntyy meissä aktiivisena ja päättäväisenä tekona tunteisiimme takertumattoman anteeksiantamisen kautta.
Joudumme siis käymään läpi koettelemuksia näiden kasvu-ja kypsymisprosessien vuoksi. Vaikeuksissa voimistutaan kestämään ja voittamaan yhä suurempia myöhemmin tulevia myrskyjä, taisteluita ja koetuksia.
Lähde; Ristin Kansa lehti nro 4/2019