Kirkko, joka menetti voimansa maailmalle
Kirkko, joka menetti voimansa maailmalle
Suunnaton lankeaminen: Paha asettuu pyhäkköön.
Näky seitsemästä maljasta
Nimitys "portto" tarkoittaa aivan selvästi yhtä ja tiettyä asiaa Vanhassa ja Uudessa testamentissa, nimittäin pois lankeamista, uskottomuutta totista Jumalaa kohtaan. Tämä kuva merkitsee näin ollen kristikuntaa, Jumalan kansaa, jolla on kyllä se nimi, että se elää, mutta joka antautuu suhteeseen maailman valtojen ja henkien kanssa ja tässä menettää voimansa.
Kun vaimo alkaa muuttua
Kirkosta ei sanota, että se muuttuu pedoksi, vaan vaimon sanotaan muuttuvan portoksi. Se kadottaa saamansa valtuutuksen, puhtauden, kuuluvuutensa yksin Jumalalle. Jesajasta Jeremiaan, Hesekielistä Hooseaan sanotaan tälle Israelille, että siitä on tullut porttokansa. "Kuinka onkaan portoksi tullut uskollinen kaupunki" (Jes 1:21).
Ja Uuden testamentin apostolit kertovat meille, että viimeisinä aikoina tapahtuu suunnaton lankeaminen ja että paha asettuu pyhäkköön. Kirkosta jää vain pieni jäännös, niin kuin Israelista, niin myös Kristuksen seurakunnasta. En voi olla näkemättä niin, että nämä Raamatun sanat ovat täyttyneet Ilmestyskirjassa.
Uhkaavia askeleita
Mutta mitä tämä tarkoittaa, että vaimo muuttuu katunaiseksi, Jumalan kansa portoksi? Se tarkoittaa sitä kuolettavaa vaaraa, joka kirkolla on lopun aikana.
Uhkana on, että Jumalan valtakunta sekoittuu ja hämmentyy maailman valtakuntiin, että kirkko, joka astuu sisään kansojen maailmaan, tulee maailman hengen läpitunkemaksi ja että meillä on lopussa nämä kaksi: täysin maallistunut kirkko ja tuskin lainkaan kristillinen maailma.
Tämä on kirkon kuolemanvaara, että se haluaa itse omistaa valtaa niin kuin maailman valtakunta ja unohtaa olevansa ristinkantaja ja pyhiinvaeltaja; että se liittoutuu miekan ja rahan kanssa ja unohtaa, että se pysyy köyhänä. Kuolemanvaara on, että se imartelee ja kosiskelee ruhtinaita tai kansoja ja unohtaa olevansa erilainen kuin kaikki mahdit. Että se antautuu maailman henkeen ja antaa maailman mahtien kantaa itseään, tulee valtiokirkoksi, kansakunnan kirkoksi, maailmankirkoksi.
Kirkko ei halua kipua vallanpitäjille?
Karl Friedrich Auberlen kirjoittaa tästä kohdasta: "Porttokirkko ei tuota kipua maailman vallanpitäjille. Se ei rankaise mahtavia enää heidän synneistään. Se tekee taivaaseen johtavan tien helpoksi ja mukavaksi. Se on aitaus, väline rauhan, järjestyksen ja auktoriteetin ylläpitämiseen.
Se on yhdensuuntaistettu maailman mahtien kanssa ja elää niiden suojeluksessa, antaa niiden ohjata itseään ja haluaa ansioitua niiden silmissä. Ja tässä se on menettänyt puhtautensa, pyhyytensä ja apostolisen totuutensa."
Karl Hartenstein
Minä tulen pian
Johanneksen ilmestyksen selitys
Suomen Lähetysseura 1974
Suunnaton lankeaminen: Paha asettuu pyhäkköön.
Näky seitsemästä maljasta
Nimitys "portto" tarkoittaa aivan selvästi yhtä ja tiettyä asiaa Vanhassa ja Uudessa testamentissa, nimittäin pois lankeamista, uskottomuutta totista Jumalaa kohtaan. Tämä kuva merkitsee näin ollen kristikuntaa, Jumalan kansaa, jolla on kyllä se nimi, että se elää, mutta joka antautuu suhteeseen maailman valtojen ja henkien kanssa ja tässä menettää voimansa.
Kun vaimo alkaa muuttua
Kirkosta ei sanota, että se muuttuu pedoksi, vaan vaimon sanotaan muuttuvan portoksi. Se kadottaa saamansa valtuutuksen, puhtauden, kuuluvuutensa yksin Jumalalle. Jesajasta Jeremiaan, Hesekielistä Hooseaan sanotaan tälle Israelille, että siitä on tullut porttokansa. "Kuinka onkaan portoksi tullut uskollinen kaupunki" (Jes 1:21).
Ja Uuden testamentin apostolit kertovat meille, että viimeisinä aikoina tapahtuu suunnaton lankeaminen ja että paha asettuu pyhäkköön. Kirkosta jää vain pieni jäännös, niin kuin Israelista, niin myös Kristuksen seurakunnasta. En voi olla näkemättä niin, että nämä Raamatun sanat ovat täyttyneet Ilmestyskirjassa.
Uhkaavia askeleita
Mutta mitä tämä tarkoittaa, että vaimo muuttuu katunaiseksi, Jumalan kansa portoksi? Se tarkoittaa sitä kuolettavaa vaaraa, joka kirkolla on lopun aikana.
Uhkana on, että Jumalan valtakunta sekoittuu ja hämmentyy maailman valtakuntiin, että kirkko, joka astuu sisään kansojen maailmaan, tulee maailman hengen läpitunkemaksi ja että meillä on lopussa nämä kaksi: täysin maallistunut kirkko ja tuskin lainkaan kristillinen maailma.
Tämä on kirkon kuolemanvaara, että se haluaa itse omistaa valtaa niin kuin maailman valtakunta ja unohtaa olevansa ristinkantaja ja pyhiinvaeltaja; että se liittoutuu miekan ja rahan kanssa ja unohtaa, että se pysyy köyhänä. Kuolemanvaara on, että se imartelee ja kosiskelee ruhtinaita tai kansoja ja unohtaa olevansa erilainen kuin kaikki mahdit. Että se antautuu maailman henkeen ja antaa maailman mahtien kantaa itseään, tulee valtiokirkoksi, kansakunnan kirkoksi, maailmankirkoksi.
Kirkko ei halua kipua vallanpitäjille?
Karl Friedrich Auberlen kirjoittaa tästä kohdasta: "Porttokirkko ei tuota kipua maailman vallanpitäjille. Se ei rankaise mahtavia enää heidän synneistään. Se tekee taivaaseen johtavan tien helpoksi ja mukavaksi. Se on aitaus, väline rauhan, järjestyksen ja auktoriteetin ylläpitämiseen.
Se on yhdensuuntaistettu maailman mahtien kanssa ja elää niiden suojeluksessa, antaa niiden ohjata itseään ja haluaa ansioitua niiden silmissä. Ja tässä se on menettänyt puhtautensa, pyhyytensä ja apostolisen totuutensa."
Karl Hartenstein
Minä tulen pian
Johanneksen ilmestyksen selitys
Suomen Lähetysseura 1974