Oliko Jeesus palestiinalainen marttyyri?
Lähetetty: 21.03.2016 16:48Teksti: Olavi Syväntö
Vuosia sitten minulla oli vaimoni kanssa tilaisuus olla mukana eräässä lähetyskonferenssissa St. Paulissa USA:ssa, koska silloin olin kyseisen lähetyksen ”kansallisena” työntekijänä Israelissa. Amerikassa ollessani halusin käydä jonkin paikallisen seurakunnan tilaisuudessa. Läksin kävelemään sunnuntaiaamuna ja päädyin erään helluntaisuunnan seurakuntaan, jossa juuri alkoi raamattutunti ennen varsinaista worship service-päivätilaisuutta.
Herra armahtaa Jaakobia
Aiheena oli Jesajan kirjan luku 14, josta nuori saarnaaja piti melkein tunnin opetuspuheen. Puheensa päätyttyä hän kysyi, oliko kenellä kysymyksiä opetuksen johdosta. Nostin ensimmäisenä käteni ylös ja kysyin: ”Eikö tässä luvussa ole mitään, mikä viittaisi nykyiseen Israelin valtioon?” Yhteyteen ei viitattu opetuksessa sanaakaan. Heti ensimmäisessä jakeessa sanotaan, että ”Herra armahtaa Jaakobia, valitsee vielä Israelin ja asettaa israelilaiset heidän omaan maahansa”. Ja vielä viimeisessäkin jakeessa sanotaan: ”Herra on perustanut Siionin, ja hänen kansansa kurjat saavat sieltä turvan.” Saarnaaja kuittasi kysymykseni toteamalla: ”Aina on niitä, jotka haluavat soveltaa Raamatun sanat omaan aikakauteensa.” Uskoni tämän seurakunnan pitäytymiseen selvään Jumalan sanaan sai silloin kolauksen. Aloin itse tutkia tarkemmin Jumalan sanan lupauksia Israelin kansalle.
"Paholainen ei ole jättänyt Raamattua rauhaan, vaan hyökkää sitä vastaan entistä kiivaammin ja usein ”tieteen nimissä”, mikä menee nykyihmisiin kuin häkä päähän."
Myöhemmin huomasin, että juuri tässä Jes.14:1:ssä tulee esille se, kuinka Jumala ensin armahtaa Jaakobia eli epäuskoista kansaansa. Sen jälkeen hän valitsee vielä Israelin eli hengellisesti uudistuneen osan kansaansa ja tulee käyttämään heitä palvelijoinaan (Ilm. 7:3–4).
Laimennetaanko Jumalan sanaa?
Kun kristinusko tuli valtion uskonnoksi Euroopassa, tavallisella kansalla ei ollut mahdollisuutta itse lukea Raamattua. Vain papit osasivat lukea sitä alkukielillä. Latinasta tuli kirkon ”pyhä kieli” vuosisadoiksi. Kun ensimmäiset käännökset saatiin kansan kielelle, kirkko vainosi kääntäjiä, ettei kansa itse voisi lukea Jumalan sanaa. Nyt elämme ”demokratian ja vapauden” aikaa ja jokainen voi lukea Raamattua omalla kielellään. Paholainen ei kuitenkaan ole jättänyt Raamattua rauhaan, vaan hyökkää sitä vastaan entistä kiivaammin ja usein ”tieteen nimissä”, mikä menee nykyihmisiin kuin häkä päähän.
Monet erikieliset uudet raamatunkäännökset laimentavat Jumalan alkuperäisen sanan merkityksen ja terävyyden, ja kansalle sanotaan, ”ettei Raamattu alun perinkään ole kokonaan Jumalan sanaa”. Näin nykyihminen vapautetaan uskomaan Raamatusta vain sen, mitä hän itse haluaa uskoa! Monet kirkkokunnat näkevät tärkeimpänä hengellisenä tehtävänään julistaa sakramenttien tärkeyttä, jotka ”takaavat” ihmiselle Jumalan suosion ja iankaikkisen elämän. Tämä näyttää olevan kehityssuunta myös useissa länsimaiden evankelisissa kirkoissa.
Korvausteologia johtaa harhaan
Ei siis ole ihme, että ns. korvausteologia on levinnyt palestiinalaiskristittyjen keskuudessa ja antanut Raamatun sanalle täysin uusia teologisia merkityksiä. Niinpä Jeesus on ”palestiinalainen marttyyri”, jonka juutalaiset tappoivat! Kun opetuslapset kysyivät ajankohtaa, jolloin Jeesus rakentaa Israelille valtakunnan (Ap. t. 1:6), sen selitetään olevan tämä nykyinen Palestiinan valtio! Israel korvataan Palestiina-nimellä, ja näin saadaan myös koko nykyinen Israelin valtion alue kuulumaan palestiinalaiskristityille.
Messiaaniset juutalaiset kokoontuivat yhteen pohtimaan aihetta ”Messiaaniset juutalaiset Israelin politiikassa”. Seminaarin aikana suuren enemmistön kanta tuli selvästi esille: ”Jumala odottaa meidän kansana tekevän parannusta synneistämme, jotta hän voisi antaa meille luvatut siunauksensa. Nyt on aika tehdä evankeliumin työtä eikä kiistellä maanomistuksesta arabiveljien kanssa. Meidän on valittava, mikä on nyt kaikkein tärkeintä, koska Jeesuksen paluu on lähellä.” Ja eräs osanottajista sanoi: ”Ainoa toivomme on Jeesus sekä hänen paluunsa ja valtakuntansa!” Olin todella iloinen ja yllättynytkin tästä todella raamatullisesta suhtautumisesta tilanteeseen Israelissa.
Lähde: Raamattu kansalle -jäsenlehti 1/2016
Vuosia sitten minulla oli vaimoni kanssa tilaisuus olla mukana eräässä lähetyskonferenssissa St. Paulissa USA:ssa, koska silloin olin kyseisen lähetyksen ”kansallisena” työntekijänä Israelissa. Amerikassa ollessani halusin käydä jonkin paikallisen seurakunnan tilaisuudessa. Läksin kävelemään sunnuntaiaamuna ja päädyin erään helluntaisuunnan seurakuntaan, jossa juuri alkoi raamattutunti ennen varsinaista worship service-päivätilaisuutta.
Herra armahtaa Jaakobia
Aiheena oli Jesajan kirjan luku 14, josta nuori saarnaaja piti melkein tunnin opetuspuheen. Puheensa päätyttyä hän kysyi, oliko kenellä kysymyksiä opetuksen johdosta. Nostin ensimmäisenä käteni ylös ja kysyin: ”Eikö tässä luvussa ole mitään, mikä viittaisi nykyiseen Israelin valtioon?” Yhteyteen ei viitattu opetuksessa sanaakaan. Heti ensimmäisessä jakeessa sanotaan, että ”Herra armahtaa Jaakobia, valitsee vielä Israelin ja asettaa israelilaiset heidän omaan maahansa”. Ja vielä viimeisessäkin jakeessa sanotaan: ”Herra on perustanut Siionin, ja hänen kansansa kurjat saavat sieltä turvan.” Saarnaaja kuittasi kysymykseni toteamalla: ”Aina on niitä, jotka haluavat soveltaa Raamatun sanat omaan aikakauteensa.” Uskoni tämän seurakunnan pitäytymiseen selvään Jumalan sanaan sai silloin kolauksen. Aloin itse tutkia tarkemmin Jumalan sanan lupauksia Israelin kansalle.
"Paholainen ei ole jättänyt Raamattua rauhaan, vaan hyökkää sitä vastaan entistä kiivaammin ja usein ”tieteen nimissä”, mikä menee nykyihmisiin kuin häkä päähän."
Myöhemmin huomasin, että juuri tässä Jes.14:1:ssä tulee esille se, kuinka Jumala ensin armahtaa Jaakobia eli epäuskoista kansaansa. Sen jälkeen hän valitsee vielä Israelin eli hengellisesti uudistuneen osan kansaansa ja tulee käyttämään heitä palvelijoinaan (Ilm. 7:3–4).
Laimennetaanko Jumalan sanaa?
Kun kristinusko tuli valtion uskonnoksi Euroopassa, tavallisella kansalla ei ollut mahdollisuutta itse lukea Raamattua. Vain papit osasivat lukea sitä alkukielillä. Latinasta tuli kirkon ”pyhä kieli” vuosisadoiksi. Kun ensimmäiset käännökset saatiin kansan kielelle, kirkko vainosi kääntäjiä, ettei kansa itse voisi lukea Jumalan sanaa. Nyt elämme ”demokratian ja vapauden” aikaa ja jokainen voi lukea Raamattua omalla kielellään. Paholainen ei kuitenkaan ole jättänyt Raamattua rauhaan, vaan hyökkää sitä vastaan entistä kiivaammin ja usein ”tieteen nimissä”, mikä menee nykyihmisiin kuin häkä päähän.
Monet erikieliset uudet raamatunkäännökset laimentavat Jumalan alkuperäisen sanan merkityksen ja terävyyden, ja kansalle sanotaan, ”ettei Raamattu alun perinkään ole kokonaan Jumalan sanaa”. Näin nykyihminen vapautetaan uskomaan Raamatusta vain sen, mitä hän itse haluaa uskoa! Monet kirkkokunnat näkevät tärkeimpänä hengellisenä tehtävänään julistaa sakramenttien tärkeyttä, jotka ”takaavat” ihmiselle Jumalan suosion ja iankaikkisen elämän. Tämä näyttää olevan kehityssuunta myös useissa länsimaiden evankelisissa kirkoissa.
Korvausteologia johtaa harhaan
Ei siis ole ihme, että ns. korvausteologia on levinnyt palestiinalaiskristittyjen keskuudessa ja antanut Raamatun sanalle täysin uusia teologisia merkityksiä. Niinpä Jeesus on ”palestiinalainen marttyyri”, jonka juutalaiset tappoivat! Kun opetuslapset kysyivät ajankohtaa, jolloin Jeesus rakentaa Israelille valtakunnan (Ap. t. 1:6), sen selitetään olevan tämä nykyinen Palestiinan valtio! Israel korvataan Palestiina-nimellä, ja näin saadaan myös koko nykyinen Israelin valtion alue kuulumaan palestiinalaiskristityille.
Messiaaniset juutalaiset kokoontuivat yhteen pohtimaan aihetta ”Messiaaniset juutalaiset Israelin politiikassa”. Seminaarin aikana suuren enemmistön kanta tuli selvästi esille: ”Jumala odottaa meidän kansana tekevän parannusta synneistämme, jotta hän voisi antaa meille luvatut siunauksensa. Nyt on aika tehdä evankeliumin työtä eikä kiistellä maanomistuksesta arabiveljien kanssa. Meidän on valittava, mikä on nyt kaikkein tärkeintä, koska Jeesuksen paluu on lähellä.” Ja eräs osanottajista sanoi: ”Ainoa toivomme on Jeesus sekä hänen paluunsa ja valtakuntansa!” Olin todella iloinen ja yllättynytkin tästä todella raamatullisesta suhtautumisesta tilanteeseen Israelissa.
Lähde: Raamattu kansalle -jäsenlehti 1/2016