ilosanoma.munfoorumi.com

Reijo Komulainen

Efesolaiset olivat kuulleet, että vanha ihminen tulee sulkea pois elämästä (Ef. 4:22). Kristityssä on kuin kaksi ihmistä. Toista Paavali nimittää vanhaksi ihmiseksi ja toista uudeksi.

Suruton ihminen vaeltaa vanhan ihmisen himojen mukaan ja näin turmelee itsensä. Uusi ihminen on taas Jumalan mukaan luotu ja vaeltaa vanhurskaudessa ja pyhyydessä. Näiden kahden välillä on alituinen taistelu.

Galatalaiskirjeessä Paavali kuvaa tätä taistelua lihan ja hengen väliseksi taisteluksi, jossa liha aina pyrkii pääsemään voitolle, mutta jonka sitten Henki voittaa, kun se on Jumalan voimalla puettu.

Paavali kirjoitti: "Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne." Tuntuu, että se olisi Paavalille helppo juttu. Hän oli varmaan kokenut erikoisella tavalla vanhan minänsä ristiin naulitsemisen ja vanhan ihmisen kuolemisen ja kokenut uuden elämän uudestisyntymisessään. Näin selvää pesäeroa ei kaikki Jumalan omatkaan ole saaneet kokea. Tähän on meidän kaikkien kuitenkin pyrittävä.

Pukeutuminen uuteen ihmiseen

Meidän täytyy pukeutua joka päivä uuteen ihmiseen (Ef. 4:23-24). Se merkitsee sitä, että meidän sydämemme täytyy tulla puhdistetuksi ja vaatteemme valkaistuksi Karitsan verellä. Meillä ei ole mitään omaa vanhurskautta ja pyhyyttä. Jumala on tehnyt Kristuksen meidän vanhurskaudeksemme ja pyhitykseksemme. Tähän meidän tulee joka päivä uudistua. Silloin me jaksamme vaeltaa Kristuksen askelissa.

Valhe

Ei sovi sen, joka on saanut totuuden Hengen, enää puhua valhetta (Ef. 4:25). Sielunvihollinen on valheen isä, mutta Jumalan Henki on Totuuden Henki. Kuinka helposti valhe pesiytykään meidän elämäämme. Voimme monta kertaa huomaamatta ja tahtomatta toimia niin, että se Jumalan edessä ei kestä Pyhän Hengen totuuden mittapuuta. On myös tilanteita, joissa me katsomme olevamme oikeutettuja poikkeamaan hieman totuudesta. Valheesta tulee niin sanottu hätä valhe. Parempi kuin hätävalhe on vaieta kokonaan, jos näyttää siltä, ettei jossakin tilanteessa voi puhua totuutta.

Vihastuminen

Ei kaikki vihastuminen ole syntiä (Ef. 4:26-27). Jeesuksestakin sanotaan, että hän katsoi vihassa ympärilleen, kun fariseukset väärensivät hänen puheitaan. Tämä viha ei ollut syntistä vihaa vaan närkästystä kaikkinaista valhetta vastaan.

Näin on meidänkin kohdalla joskus. Ei viha aina lähde sydämestä. Siellä voi olla rakkauskin, vaikka se ilmenee tässä muodossa. Meille kuuluu sana:"Älkää antako auringon laskea vihanne yli." Meidän vihamme on harvoin sellaista, ettei se sisältäisi syntiä. Silloin on paras, kun sopii vihansa ennen auringon laskua.

Paavali kirjoittaa:" Älkää antako perkeleelle sijaa." Sijan antaminen merkitsee juuri sitä, että me sallimme saatanan päästä sydämeemme vihan tai jonkun muun synnin kautta ja silloin menetämme Jumalan elävän siunauksen. Herra ei voi siunata vihan vallassa olevia ihmisiä. Tämä mielenlaatu estää Pyhän Hengen toiminnan meissä.

Varastaminen

Varastaminen on toisen oman ottamista, ja Paavali varoittaa syyllistymästä sellaiseen (Ef. 4:28). Päinvastoin antakaa omastanne tarvitsevalle. Jumalan ihmisen pitää olla irti tämän maailman rahasta ja tavarasta. Ei hänellä ole rikkauksia täällä alhaalla, vaan hänen rikkautensa on ylhäällä Herran luona. Sen mitä hän täällä omistaa, on väliaikaista, eikä hän saa kiinnittää siihen sydäntään. Eikä hän siihen kiinnykkään, kun sydän on annettu Jeesukselle.

Puheet

Meidän puheemme tuo ilmi, mitä sydämessämme on. Jos Jeesus on sydämessämme Herra, ei suummekaan voi puhua riettaita asioita. Silloin me tahdomme suullakin puhua kunnioittavasti Herrasta ja lähimmäisistä. Meidän puheemme tulisi olla rakentavaisia ja sellaisia, että ne vahvistavat lähimmäistemme uskonelämää (Ef. 4:29).

Toisessa yhteydessä Paavali kehottaa:"Olkoon puheenne aina suloista ja suolalla höystettyä." Sellainen tulee tosi rakennukseksi sille, joka sen kuulee. Me voimme puheillamme joko nostaa ja rakentaa tai painaa alas ja hävittää. Jumalan ihmisen tulee kulkea Jeesuksen askelissa ja oppia hänestä, miten meidän on puhuteltava erilaisia ihmisiä.

Pyhän Hengen murehduttaminen

Paavali varoittaa murehduttamasta Pyhää Henkeä (Ef. 4:30). Tätä ohjetta voitaisiin pitää kaikkein tärkeimpänä Jumalan lapsen elämässä. Jumalan Pyhä Henki on sinetti lunastuksen päivään saakka. Kuuliaisessa vaelluksessa saa Pyhä Henki suuremman vallan meissä, mutta tottelemattoman vaelluksessa hän käy murheelliseksi.

Pyhä Henki suree niin kuin äiti lapsensa huonoa vaellusta mutta iloitsee nähdessään lapsensa vaeltavan kuuliasuudessa. Pyhä Henki on meidän parhain ystävämme. Älkäämme saattako häntä murheelliseksi, ettei hän jättäisi meitä.

Katkeruus

Katkeruus ilmenee usein kiivastuksena ja vihana, toisinaan huutona ja herjauksena (Ef. 4:31), mikä kuitenkin Jumalan lapsen elämässä on onneksi harvinaista. Tietysti sitäkin voi ilmetä, jos vanha ihmisemme pääsee valtaan ja saa temmeltää niin kuin haluaa.

Meistä ei koskaan tule synnin voittajia, mutta Herra Jeesus voi meissä voittaa synnin, kunhan hän saa täydellisen vallan meissä. Hän voittaa katkeruuden, kiivastuksen ja vihan ja tuo meille tilalle anteeksiantavaisuuden, nöyryyden ja rakkauden. Ellei hän tätä tee, emme koskaan saa voittoa sisäisistä synneistämme.

Kiitos, Herra, että meillä on sinun Sanasi, josta voimme ammentaa sinun viisauttasi ja voimaasi. Kiitos, että Pyhä Henki auliisti opettaa ja kirkastaa oikealla tavalla Kristusta meille. Kiitos, Jeesus, että työsi ei meidän kohdallamme ole ollut turha.

Meillä on uskovina jatkuva taistelu vanhaa aatua, tai eevaa kohtaan. Se jatkuu siihen asti kunnes siirrymme ajasta iäisyyteen. On aivan suotta ja valhettakin sanoa, että kun tulemme uskoon, niin sen jälkeen emme enää syntiä tekisi, vaan olisimme muka täysin vapautettuina kaikesta väärästä/ synnistä, anteeksi pyytämisestä..Eli parannuksenteosta. . Kyllä meissä on ja vaikuttaa uskoon tulommekin jälkeen se vanha ihminen/luonto, valitettavasti.

Mutta siihen on annettu apu ja se on rukous, Herran kasvojen ja tahdon etsiminen. Se on välttämätöntä, mutta suostummeko siihen? Se on sitä, mistä lihamme, eli oma tahtomme ei tykkää, koska sen on kuoltava; se täytyy päivittäin ristiinnaulita ristille roikkumaan ja kuolemaan. Ja voit olla varma, että vihollinen kuiskuttelee sinulle ihan muuta ja koittaa saada sinut jatkaan ilman parannuksentekoa, jotta eläisit ja pysyisit sen tahdossa yhä..

Room 8:
5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.

6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;

7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.

8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.

9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.

11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.

12 Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.

13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.

Ja tämä:

1 Piet 4:
1 Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli-sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä-

2 ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.

3 Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.

4 Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.

5 Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

6 Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niinkuin Jumala elää.

7 Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan.

8 Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä "rakkaus peittää syntien paljouden".

Laitoin nuo Raamatunpaikat, koska niissä juri puhutaan lihamme tahdosta, joka ei tahdo alistua Herran Hengen tahdon alle tottelemaan, vaan aina koittaa sitä vastustaa. Mutta meillä on keino vastustaa sitä, lihan tahtoamme ja se pitää opetella ja siihen kyllä saa voiman ja viisauden Herralta, kun sitä rukoilen häneltä pyytää;" Herra, auta minua kurjaa syntistä lastasi, että voisin ja osaisin, tahtoisin kuolettaa lihani tahdon ja laittaa sen ristille kuolemaan! Vain sinä yksin Jeesus Kristus voit siinä minua auttaa ja siihen voimasi antaa. Kiitos, kun olet kanssani ja autat minua taistelussani vanhaa luontoani vastaan, sekä vahvistat omaatuntoani ja itsetuntoanikin!"

Mietin tuota lihan tahtoa koska olen ollut Herran puhuttelussa, jossa minua on laitettu yhä vain uudestaan rukoukseen. Ja tänään sitten avautui jotain, jota en ole osannut edes aikaisemmin niin edes ajatella, vaan olen kyllä rukoillut lasteni ja vävyni/miniäni käytöksen takia, jota he ovat harjoittaneet viimeiset vuodet minua kohtaan vihassaan ja joka on loukannut minua syvästi ja saanut kokemaan miten väärin he minua ovat kohdelleet. Jne..

Eilen vai olikos se jo toissapäivänä kun Herra avasi jotain sydämelleni ja sanoi; r, sinä olet yhä anteeksi antamaton heitä kohtaan! Hämmästyin suuresti, koska olin ajatellut antaneeni heille kaiken anteeksi ja .. Mutta se olikin siellä jossain syvällä sydämessäni olevan kapina, ja anteeksi antamattomuus, jota en todellakaan tajunnut siellä olevan.

Ja se olikin sellainen "pommi" päin kasvojani, että hiukan aikaa sitä takeltelin ja mietin..Voiko se todella olla niin?

Mutta kun sitä olen nyt Herran kanssa kuin käsitellyt, niin tajusin ja myönsinkin; "Niinhän se sit taitaa kuitenkin olla ja rukoukseni heidän puolestaan ei ole kuitenkaan olleet sillai aitoja/ puhtaita, koska se paha mieli ja murhe, on ollut siellä jossain syvällä koko ajan taustalla ja se on ollut kuitenkin sitä anteeksi antamattomuutta. Sekä itsesäälissä elämistä. kiukkuakin..":???:

Tänään Herra oikein räväyttikin sitten kaiken eteeni Henkensä kautta ja näytti miten se mun lihani on siellä hyvinkin pulskeassa kunnossa yhä, ja sen on kerta kaikkiaan; kuoltava! Ja hän on vetänyt rukoukseen ja avasi sydämelleni moniakin asioita, joita en ole osannut edes sillai ajatellakaan heistä.. Ja yksi tärkein minkä koin opetukseksi tällä kertaa oli ja on; Minun ei tule katsoa itseeni, sääliä itseäni, vedota siihen miten olen elänyt ja toiminut, jne.. Vaan minun on kerta kaikkiaan: UNOHDETTAVA/NOLLATTAVA ITSENI ja se mitä olen joutunut kärsimään heidän takiaan... Ja nyt on aika panna kokonaan pois se mitä OLI ja katsoa vain eteenpäin, sekä alkaa rukoilla heidän puolestaan uudella tavalla, ja pyytää pelastusta, sekä muutosta heidän ajatteluunsa/elämäänsä.

Rukoilla niin, ettei se mitä on ollut enään olekaan ruikuti ruikuti asianani Herran edessä.. Vaan minun on ristiinnaulittava lihani ristille, jotta voin ja pystyn tästä eteenpäin nollaaman menneet ja katsomaan vain eteenpäin, jossa minä muistan vain heitä ja pyydän heille apua taivaasta, enkä enään katso itseeni, loukattuna ja sääliään kuin kerjäten. Ja kun päätin muuttaa asennettani ja katsoa Jeesukseen ja ristille, niin jotain kuin uutta alkoi syntyä sydämessäni ja näkökannassani näihin asioihin..

Oli rehellisesti vain myönnettävä; "Herra, sinä olet ihan oikeassa siinä, että: elin anteeksi antamattomudessa, vaikka luulinkin antaneeni jo heille kaiken anteeksi, niin en sittenkään ollut sitä aivan kokonaan heille osannut anteeksi antaa!"

Miten on sinun sydämesi laita rakas ystäväni? Voisiko sinunkin sydämelläsi olla siltikin yhä jotain jota et ole sittenkään pystynyt anteeksi antamaan tai unohtamaan, nollaamaan? Olisiko aika kuitenkin mennä sinne Jeesuksen ristin juurelle ja pyytää häntä paljastamaan: Totuus!? Sillä kukaan meistä ei voi elää täysipainoisesti uskossaan, jos siellä jossain syvällä, tiedostamattomissa on yhä jotain, joka pitäisi saada pestyä puhtaaksi ja pois Jeesuksen sovinto verellä?! Saatat yllättyä, niin kuin minäkin, mitä siellä syvällä jossain sydämen pohjalla yhä on, joka on sitä lihaa ja sopimatontakin. Tuli mieleeni tämä Raamatun paikka tähän ed aiheeseen;

Gal. 5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.