Anteeksi

[rita4]

Olen työssä ja vapaa-ajallanikin varsin paljon tekemisissä pienten lasten kanssa. Eräänä päivänä lapsi kiusasi pienempäänsä. Menin selvittelemään heidän välejään. Siinä sain minäkin vihaisia katseita ja pahoja sanoja osakseni.

Istuimme hetken hiljaa, me kaikki kolme. Sitten kehotin murjottavaa lasta pyytämään anteeksi tekemisiään ja sanojaan. Niinpä hän sai suustaan sanan: Anteeksi. Samalla hetkellä koko hänen olemuksensa muuttui, paha olo hävisi. Hän lähti silmät loistaen ja ilosta hyppien lelujensa pariin. Sain ihanan oppitunnin anteeksi-sanan vaikutuksesta.

Muistamme kertomuksen Etiopian kuningattaren hoviherrasta. Hän sai kuulla ilosanoman Jeesuksesta, Pelastajasta. Hän uskoi Jeesukseen ja Filippos kastoi hänet. Raamattu sanoo, että hän jatkoi matkaansa iloiten.

Kun ihminen saa syntinsä anteeksi, seuraa siitä väistämättä ilo. Siihen iloon yhtyvät myös enkelit taivaassa. Enkelien ilosta saamme lukea Luukkaan evankeliumin viidennessätoista luvusta.

Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan meidän syntiemme takia.Sitten Johannes Kastaja osoitti Jeesusta ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!"(Joh.1:29.) Sinulla ja minulla on mahdollisuus saada synnit anteeksi. Tämä on koko Raamatun pääsanoma.

Eräässä laulussa on sanottu näin: "Taivaaseen jos tahdot, katso Raamattuun, kätkeytyyhän Jeesus sanaan siunattuun. Siinä armo virtaa sieluun janoiseen, onnellinen mieli liittyy kiitokseen."

Millainen tämä maailma olisikaan, jos Jumalan Pyhä Henki saisi enemmän vaikuttaa meissä! Näin me uskaltaisimme myöntää sydämemme kovuuden ja ylpeyden.

Jospa vielä tulisi herätyksen aikoja, jolloin monet itkisivät syntejään, pyytäisivät niitä anteeksi ja saisivat kokea pienen lapsen tavoin riemullisen vapautuksen taakoista ja ilon.

Tätä armoa me rukoilemme perheisiimme ja läheistemme keskuuteen. Riemullista ilosanomaa Jeesuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta julistetaan ympäri maailmaa erilaisin menetelmin.

Kiitollisina kuulemme uutisia, kuinka ihmisiä eri kansoista ja kieliryhmistä tulee tuntemaan Herran Jeesuksen omana Vapahtajanaan ja Messiaanaan. Taivaassa on varmasti jatkuvat ilojuhlat.

Ainoa anteeksantamus,
ainoa synnin sovitus
ja ainoa tie armohon
Jeesuksen risti yksin on.

On ainut neuvo huonolle,
on ainut turva heikolle
ja ainut meillä puolustus
Jeesuksen esirukous.

Muut kuollessa ei rauhaa saa,
ei kestä Herran kunniaa,
ei pysy eessä Jumalan
kuin seuraajat vain Karitsan.

Anteeksisaamisen iloa!
Meeri Auramo

[rita4]

Annetaan anteeksi ystävät - Aki Rönkkö

Laitan tämän laulun alkuun, koska se synnytti ajatuksia anteeksi annosta ja sen tärkeydestä, varsinkin uskovalle, mutta toki ihan jokaiselle...

Tuossa oli minusta kiva vertaus, mitä tapahtuu, kun saa pyydettyä anteeksi ja annettua anteeksi. Olen perhepäivähoitajana itsekin usein nähnyt miten lapsi helpommin suostuu pyytämään anteeksi, kuin mitä me aikuiset teemme. Me olemme niin loukattuja ja emme halua antaa, tai edes pyytää anteeksi toisiltamme, vaikka se, jos mikä on Jumalankin tahto meitä omiaan kohtaan, sekä kaikkia ihmisiä kohtaan. Antaahan Jumalakin meille anteeksi, kun vain sitä Häneltä pyydämme.

Niinpä niin; kuinka lujassa se voikin olla tunnustaa, että; "Minä sanoin tai tein väärin ja olen anteeksi pyynnön velkaa toiselle!" Niinpä, kuinka helppoa onkaan laittaa aina syy sen toisen niskoille: tavalla, tai toisella ja samalla kuin pestä kätensä kaikesta siitä, mikä aiheutti riitaa, loukkaantumista, tms. Ja koittaa vain kuin esittää olevansa täysin syytön, ennemminkin leikkiä, esittää olevansa täysin viattomia tai loukattuina, uhoen ettei koskaan anna sille toiselle anteeksi. Vaikka, jos

Sitä anteeksi antoa joutuu useinkin miettiin ja olenko minä anteeksi antava, olenko minä anteeksi pyynnön velkaa jollekin, tai olenko liiankin ns. lihallinen taii.. herkkähipiäinen ja kenties suutun liiankin pienestä, tai en vain kuin näe, tai en ainakaan tunnusta tehneeni, tai sanoneeni mitään väärin; loukanneeni sitä toista, jne.. Ja vaikka Herran Henki puhuisikin sydämelle, että: on tehtävä parannus ja mentävä Herran Jeesuksen ristin juurelle, pyytäen voimaa ja anteeksi antoaankin, voida sovittaa sen millä rikkoi, loukkasi toista ja vain pyytää asiaomaiselta anteeeksi, vilpittömällä, katuvalla sydämellä. Niin suostummeko sittenkään..?

Minulle on useampikin ihminen sanonut, ettei tule koskaan antamaan minulle jotakin asiaa anteeksi. Ja kun selainen sana satuttaa, tietäen, ettei ole ansainnut toisen vihaa ja anteeksi antamattomuutta, niin onhan sitä tosi vaikeaa niellä, saati ymmärtää. Ja kun sydän elää anteeksi antamattomuudessa, niin uskallan sanoa, että: koston kierre on valmis. Se on sellainen orvanpyörä, josta ei pääse ulos omin voimin, vaan tarvitsee siihen Jumalan apua.

Niin, surullisinta minusta onkin se, kun ei itse pysty, tai ei edes halua nähdä toimivansa väärin, koska aivankuin tahtookin elää anteeksi antamattomuudessa, ja kokee kuin tyytyväisyyttä sydämessään, kun ei anna anteeksi: "Ja sillehän minä en ainakaan tuu antaan mitään koskaan anteeksi!". Ihminen on siinä tilassa kuin niin pahasti loukkaantunut sille asialle, sekä sille ihmisellekin, siis; mistä suuttui... Ja siksi ei kuin pysty näkemäänkään enää selvästi, että; "Oliko siitä asiasta edes aiheellista suuttua, alkaa kuin uhoa toiselle, sekä kuin anteeksi antamattomuuttaan pitää oikeutenaan suuttua ja sen takia ruokkia sitä asiaa vuosia, jopa vuosikymmeniä. Kun puhumalla, ja sopimalla, selvittämällä se asia olisi saatu heti pois päiväjärjestyksestä ja onhan sopu aina paljon mukavampaa, kuin ainainen kaunassa eläminen. Eikös näin?

Anteeksi antamattomuus on kuin syöpä; se syö voimavarat, se vie ilon elämisestä, sekä kuluttaa sydäntämme tosi raskaasti ja paljon sekä saa kasvomme muuttumaan happamiksi, niidenkin lähellä, joille emme ole kaunassa. Se ilmapiiri, sydämen anteeksi antamattomuus; jää kuin leijumaan ilmaan, ilmapiiriin ja jotenkin vain se kaunaisuus tulee ilmi puheissa, tulee panettelua, tulee omia ongelmia elämään sen myötä, ehkä masennustakin, tms..

Mutta kun annamme anteeksi ja jos emme siihen pystykkään itsessämme, niin pyydetään Herraa auttamaan ja muitakin rukoilemaan asian puolesta, jotta pystyisi pyytämään, sekä antamaan anteeksi ja niin kuin pieni lapsikin toimii, niin mekin saamme siinä hetkessä ilon ja vapauden tunteen ja tulee jo kuin mieli hypähdellä ilosta, kun se asia ei enää vaivaakkan mieltä tai vie yöuniakin.. Olemmehan mekin lapsia, Isän Jumalan lapsia!

Ps. 19:13
8 Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.
9 Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät.
10 Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat.
11 Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä.
12 Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka.
13 Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini.

Ps. 32:
1 Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty!
2 Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä!

3 Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani.
4 Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä. Sela.

5 Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.
6 Sentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut löytää voidaan. Vaikka suuret vedet tulvisivat, eivät ne heihin ulotu.
7 Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla. Sela.

Matt. 6:14-15
Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Eletään ystävät kalliit anteeksiannon voimassa, sekä anteeksi antamisenkin siunauksen alla, verensä suojassa. Herätään kuin tajuamaan se Totuus, että; "Kuinka Paljon Isä on meille kaikenlaisista asioistamme, vääristä teoista tai sanoistamme ym jo meille kaiken anteeksi antanut?!" Ja kuinka suuren uhrauksen Jeesus Kristus tekikään ristinpuulla Golgatalla; meidän kurjien, sekä vajavaistenkin ihmisten puolesta, menemällä ristille vapaaehtoisesti ja sovittamalla siellä meidän joka ainoan ihmisen synnit, jotta tultuamme Hänen omikseen uudestisyntymän kautta, niin saamme taivaspaikankin Hänen maahan vuotaneen sovintoverensä ansiosta! Eikös se ole jo kiitoksen paikka Herrallemme?!! Minusta ainakin on!

Laitampa vielä loppuun tämän laulun; Kokkolan Baptistiseurakunnan Nuoret - 11 Veren voima ei milloinkaan muutu / Todistus: Olavi Eskola

Löysimpä tällaisenkin videon joka ainakin itseäni jäi kuin puhutteleen. ANTEEKSIANTAMISEN VOIMA