Jumalalle ei mikään ole mahdotonta

[rita4]

(With God nothing is impossible)

David Wilkerson
Keskuu 25, 2001

Tiedän erään nuoren miehen, joka elää jatkuvassa epävarmuudessa ja pelossa. Nämä kamalat tunteet alkoivat hänellä sinä päivänä, kun hän vaelsi pois Herrasta.

Tämä nuori mies oli ollut loistavasti pelastettu ja täytetty Jumalan Hengellä. Hän oli todistanut Jumalan armon voimasta elämässään. Ja hän oli ollut vaikuttava evankeliumin todistaja. Hän oli neuvonut monia ihmisiä kirkossaan, välittäen Kristuksen rakkautta heille. Sitten eräänä epätavallisena päivänä hän sanoi: "Nyt sain tarpeekseni. En halua enempää tällaista elämää."

Hän kertoi kaikille, että hän oli kyllästynyt kristittyihin. Ja hän oli vihainen Jumalalle, koska Hän ei vastannut hänen rukouksiinsa. Hän kertoi paimenelleen, "Kaikki sinun saarnaamisesi laittaa minut syyllisyyden ansaan. Minä haluan nauttia elämästä. Tiedäthän, ottaa vähän juotavaa, nauttia hyvistä hetkistä, juhlia silloin tällöin. En mene liian pitkälle. Haluan vain vähän huvitella." Niin hän hylkäsi uskonsa.

Ota huomioon, tämä nuori mies ei ollut hengellisesti sokea pakana. Hänellä oli vahva raamatullinen tausta. Hänet oli varustettu evankeliumin totuudella. Hän oli antanut Pyhälle Hengelle luvan liikkua ja tuomita häntä. Ja hän oli kokenut iloa Herran palvelemisessa.

Mutta tänään, tämä sama nuori mies on tarkalleen kristityn vastakohta. Hän on langennut syvästi ja kokonaan syntiin. Hän kantaa tuskallista surua sydämessään, jota hän yrittää hukuttaa juomalla. Hän juhlii löytääkseen ilon, mutta se vain jättää hänet tyhjäksi. Hän harrastaa seksiä useiden naisten kanssa, mutta jälkeenpäin hän on vielä yksinäisempi ja epätoivoisempi kuin koskaan.

Tämä kerran elämää sykkivä uskova on syvässä kierteessä alaspäin, ja hän tietää sen. Hänestä on hitaasti tulossa alkoholisti. Hän itkee, kun hän ajattelee, mitä hänen elämästään on tullut. Ja hänellä on kamala pelko siitä, että Jumala on luopunut hänestä. Hän on vakuuttunut siitä, että hän on ylittänyt rajan nyt, eikä voi milloinkaan mennä takaisin. Viimeisellä kerralla, kun puhuin hänen kanssaan, hän sanoi: "Minä olen synnillä poistanut niin paljon siunausta. Nyt en voi olla ajattelematta, että olen synnilläni poistanut kaiken toivon." Hän näkee itsensä liian pitkälle menneenä, liikaa synnin kahleissa, päästäkseen ikinä takaisin Jumalan luokse.

Kerran hän kirjoitti minulle kirjeen, sanoen, että kaikki ne saarnat, jotka hän oli kuullut, vaivasivat häntä. Hän näki itsensä Paavalin varoituksessa: "etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi" (1Kor.9:27).

Lopulta, täydellisessä epätoivossa, hän päätti mennä takaisin kirkkoon vielä viimeisen kerran, etsien toivoa. Se saarna, jonka hän kuuli tuona päivänä, ravisteli häntä läpikotaisin. Se oli heprealaiskirjeestä 6:4-6: "Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät."

Tämän nuoren miehen mielessä tuo kuvaus sopi häneen täydellisesti. Jumalan Sana oli valaissut häntä. Hän oli maistanut taivaallista anteeksiannon lahjaa. Hän oli kokenut Pyhän Hengen kosketuksen. Mutta nyt hän järkeili: "Minä olen julki häpäissyt Jeesusta. Minun syntinen elämäni ristiinnaulitsee Hänet päivittäin." Nämä sanat soivat hänen korvissaan: "On mahdotonta niin langenneiden ihmisten uudistua."

Tuo saarna oli sulkenut hänen viimeisen toivon säteensä. Nyt, kun hän käveli kirkon ovista, hänestä tuntui, kuin hänet olisi tuomittu ikuiseen kiroukseen. Ei hän voinut kiistellä Kirjoitusten kanssa. Hän uskoi, että hänen kohtalonaan oli elää päivänsä kurjuudessa ja toivottomuudessa.

Tänään, tuhannet uskovat, jotka olivat kerran uskollisia, ovat langenneet samaan tilaan kuin tämä nuori mies. Kerran he kulkivat pois Jumalasta, tekivät suurta syntiä ja lankesivat pois armosta. Nyt he elävät suorassa vastakohdassa siihen uskomattomaan valoon, jonka he kerran ottivat vastaan. Ja he ovat vakuuttuneita siitä, että he ovat kaiken toivon tuolla puolella milloinkaan pelastuakseen.

Kuvaileeko tämä sinua, tai jotain, jonka tunnet? Jos, niin minä haluan antaa sinulle saman viestin, jonka minä kirjoitin tälle nuorelle miehelle:

Jatkuu..

[rita4]

Viimeisten 40 vuoden aikana minä olen nähnyt lukuisia joukkoja toivottomia ihmisiä tulevan Kristuksen luokse.

Teen Challenge ministryn perustajana, minä olen todistanut tuhansien ja taas tuhansien ihmisten tulevan pelastukseen Jeesuksessa. Monet näistä sieluista on katsottu täysin toivottomiksi. Heihin sisältyi narkomaaneja ja alkoholisteja, huumekauppiaita ja varkaita, homoseksuaaleja ja prostituoituja, ateisteja ja paholaisen palvojia, paatuneita rikollisia ja jengien jäseniä. Minä katsoin hämmästyneenä kun Kristuksen voima ihmeellisesti muutti näitä ihmisiä. He ottivat vastaan parannuksen, uudistumisen, täydellisen vapautuksen siteestään. Ja he kasvoivat voimakkaasti Jumalan Sanassa ja armossa.

Silti, välillä saatana vietteli muutamia näistä kääntyneistä heidän vanhaan elämäntyyliinsä. Kun he olivat kerran langenneet, hän huusi heidän korviinsa: "Sinua on sidottu liian paljon milloinkaan vapautettavaksi. Sinä olet kirottu, avuton, kykenemätön tulemaan vapautetuksi. Nyt et voi milloinkaan mennä takaisin Jeesuksen luokse."

Minä ajattelen erästä nuorta paria, joka tuli meidän palvelukseemme kaduilta vuosia sitten, James ja Mary Thomas. Nämä kaksi olivat olleet kodittomia vaeltajia, jotka varastivat ylläpitääkseen heroiinitapojaan. Kun he kulkivat ovistamme, he olivat kuin kuolleet, pilvessä järjiltään. James oli henkisessä pilvessä, niin huumeiden tylsistyttämä, että hän tuskin pystyi sanomaan nimensä. Mary oli alkoholisti, säälittävä näky nahkaa ja luita.

Silti Jumala teki ihmeellisen työn tässä pariskunnassa. Molemmat pelastuivat ihmeellisesti. Silloin Herra palautti heidät fyysisesti ennalleen, tuoden väriä heidän kasvoilleen ja painon takaisin heidän ruumiisiinsa. Hän myös palautti ennalleen heidän henkiset kykynsä. Esimerkiksi Jamesilla oli älykäs mieli. Lyhyessä ajassa hän oppi itse kreikan ja heprean kielet. Me lähetimme molemmat Thomasit raamattukouluun, jossa James hämmästytti opettajansa. Hänen heprean kielen opettajansa sanoi hänelle: "En voi opettaa sinulle enempää. Sinä tiedät valmiiksi enemmän kuin minä."

Sen jälkeen, kun he valmistuivat, James ja Mary lähtivät Kaliforniaan, missä he aloittivat vankilatyön. He tekivät yhdessä työtä noin 12 vuotta, palvellen satoja vankeja. James saarnasi ja opetti Raamattua, kun Mary neuvoi ja auttoi murheellisia naisia. Meidän silmissämme tämä kaunis pari oli Jumalan armon voiton merkki. He seisoivat loistavina esimerkkeinä Jeesuksen voimasta muuttaa kaikista toivottomimmat elämät.

Jollain tavalla, vaikka Jumala oli monia vuosia siunannut, tuli Mary epävarmaksi. Saatana onnistui viettelemään hänet takaisin alkoholiin. Ne päivät, jotka seurasivat, olivat elävää helvettiä Thomaseille. Kun James palveli vankiloissa, Mary luisui baareihin. Joskus hän jäi ulos koko yöksi. Jamesin täytyi mennä etsimään häntä, ja hän usein löysi hänet makaamasta jostain ojasta tajuttomana. Kun hän selvisi pystyyn, hän sanoi hänelle: "Minä en tiedä, mitä on tapahtunut. Olen taas tässä pisteessä. En voi katkaista tätä tapaa."

Sitten eräänä yönä Mary katosi, eikä James voinut löytää häntä. Useita viikkoja kului. James oli silloin niin suunniltaan, että me kutsuimme hänet päämajaamme Texasiin. En ollut milloinkaan nähnyt niin haavoitettua miestä. Mutta hän sanoi minulle: "Minä en luovu hänestä. Minä tiedän, mitä Jumala on tehnyt meidän puolestamme."

Kolme päivää myöhemmin Mary soitti sairaalasta. Poliisi oli löytänyt hänet puolikuolleena keskeltä katua. Hän oli ollut myymässä itseään ja hänet oli hakattu pahasti. James lensi hakemaan häntä ja toi hänet takaisin tilallemme toipumaan. Kun he kävelivät sisään, kukaan ei tunnistanut Marya. Hänen kasvonsa olivat epämuodostuneet, hänen huulensa turvonneet, hänen ihonsa mustaa ja sinistä.

Kun Mary lepäsi ja oli alkanut parantua, me kaikki aloimme osoittaa Jumalan rakkautta hänelle. Mutta hän ei voinut hyväksyä sitä. Hän tiesi heprealaiskirjeen 6: 4- 6 sydämellään, ja hän lainasi sitä meille: "Mahdotonta on niitä - taas uudistaa parannukseen, jos he ovat luopuneet." Hän tiesi, että hän oli maistanut taivaallista lahjaa ja ollut osallisena Jumalan Sanaan. Nyt häntä vapisutti se tosiasia, että hän oli ristiinnaulitsemassa pelastajaansa uudelleen. Kaikki, mitä hän pystyi sanomaan, oli: "Se on ohi minun kohdaltani. Olin kerran saarnaaja toisille. Mutta katsokaa, mitä minusta on tullut. Minä hylkäsin Jeesuksen rakkauden. Minä tein syntiä valoa vastaan. Ei hän voi ottaa minua enää takaisin." Hän ajatteli, että hänen kohtalonsa oli langeta takaisin tapaansa ja päättää päivänsä kaduilla. Nyt hän tahtoi ainoastaan kuolla.

Minä palaan Maryn tarinaan. Mutta nyt, minä haluan tutkia tämän sanonnan tarkoitusta, "Mahdotonta on niitä...uudistaa." Kenelle, tarkalleen, tämä on mahdotonta?

Jatkuu..

[rita4]

1. On mahdotonta yhdellekään saarnaajalle tai maallikolle saavuttaa ketään tässä tilassa.

Mary Thomas tiesi, että minä rakastin häntä. Hän myös kunnioitti minua Jumalan Sanan palvelijana. Silti Mary ei vielä halunnut tulla saavutetuksi. Ei mikään lupaus Jumalan Sanasta voinut koskettaa häntä. Ei edes hänen aviomiehensä säälivä, jumalallinen rakkaus voinut vaikuttaa häneen. Hänen korvansa näyttivät suljetuilta, hänen sydämensä paatuneelta, hänen sielunsa syyllistetyltä.

On pelottavaa yrittää palvella uskovaa, joka on langennut niin syvälle syntiin. Näyttää siltä, että mitä henkisempi ihminen, sitä vaikeampi häntä on lähestyä, kun hän lankeaa. Sinä voit puhua hänelle kun Jumalan sanansaattaja, elää ristin myötätuntoa hänen edessään, puhua hänelle Jeesuksen sydämestä - silti hänen sydämensä pysyy kivettyneenä. Hän sanoo: "Minusta tuntuu, kuin olisin mustan aukon reunalla. Kun kerran putoan, en pääse milloinkaan pois. Silti minulla ei ole yhtään voimaa kääntyä pois. Minä pelkään menettäväni sen ja päätyväni helvettiin."

Jeremia profetoi tästä tilasta: "Ja kun sinä puhut heille kaiken tämän, niin he eivät kuule sinua, ja kun sinä heille huudat, niin he eivät sinulle vastaa" (Jer. 7:27). Samoin Jeesus sanoi niistä, jotka olivat paaduttaneet sydämensä Hänen Sanalleen: "Paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat ja silmänsä he ovat ummistaneet" (Matt. 13:15).

Minä olen nähnyt lukuisien joukkojen pahoja ihmisiä vastaavaan saarnaamiseeni. Nämä ovat sisältäneet kurjimpia synnintekijöitä: paheellisia jengijohtajia, noitapiirien johtajia, sarjaraiskaajia, jopa murhaajia. Ennen kuin nämä ihmiset tulivat Jeesuksen luokse, he olivat paatuneita syntiin. Silti he eivät olleet paatuneita evankeliumille, niin kuin ne uskovat, joita kuvaillaan heprealaiskirjeessä kohdassa 6: 4-6. Minä kerron sinulle, on mahdotonta kenellekään palvella saavuttaakseen ja uudistaakseen sellaisia langenneita uskovia. Miksi? He ovat antaneet paholaisen vakuuttaa heille, "sinä olet tehnyt syntiä valoa vastaan liian usein. Ja nyt sinulle on liian myöhäistä. Sinua ei yksinkertaisesti voida saavuttaa."

Jatkuu..