HERÄTYSHUUTO KAIKILLE HERRAAN USKOVILLE
Lähetetty: 03.11.2025 18:44Kalevi Örn
Sisaret ja veljet, nyt on aika meidän ryhdistäytyä, pyhittäytyä ja puhdistua.
Herra käski Mooseksen kautta kansaa, että he pesevät vaatteensa ja pyhittäytyvät kohdatakseen Herran ( 2Moos 19:10):
Kukaan ei voi lähestyä Herraa likaisena eikä saastaisena. "Vaikka pesisit itsesi saippualla ja käyttäisit paljon lipeätä, saastaiseksi jää sittenkin sinun syntisi minun edessäni, sanoo Herra" (Jer 2:22) Jeesus Kristus , Jumalan Poika on ainoa välimies Jumalan ja ihmisen välillä, hänen sovintoverensä on ainoa puhdistuslähde, jossa voimme puhdistua ja pyhittyä.
Puhdistuslähde on avoinna
Jes 1:18 vakuuttaa:"Vaikka teidän syntinne olisivat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi, vaikka ne olisivat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi." Nyt on aika käydä tälle puhdistulähteelle, sillä Jeesuksen takaisin tulo on lähellä.
Uskoon tullessamme olemme saaneet kokea tämän. Jumalan armo ilmestyi pelastukseksi. Minäkin sain 48 vuotta sitten tulla syntisenä miehenä Jeesuksen tykö ja koin armahduksen. Muistan, kun olin syksyllä hirvimetsällä serkkujeni kanssa. Tupakkaa sytyttäessäni kuulin äänen:"Kalevi, sinun on heitettävä tupakanpoltto pois, se on syntiä." Kun kokouksessa minulle julistettiin Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi, vapauduin kaikesta. Siihen jäivät viinat ja tupakat, enkä ole niitä sen jälkeen tarvinnut. Kiitos Jumalalle!
Rukoillessani illalla vuoteessa lapsena oppimaani iltarukousta "levolle lasken, Luojani..." näin Jeesuksen ristillä. Yksi veripisara putosi sieltä päälleni, ja minä kiitin koko sydämestäni Jumalaa pelastuksesta, josta olin nyt päässyt osalliseksi. "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." (2Kor 5:17)
On uudistumisen aika
Monien meidän kauan uskossa olleidenkin on aika uudistua. Room 12:2 varoittaa meitä vakavasti; "Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta."
Seurakunta on Kristuksen ruumis maan päällä. Hän itse on pää. Hän on meidät valinnut olemaan pyhät ja nuhteettomat pahan maailman keskellä. "Sillä te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, julistaaksenne hänen jaloja tekojaan, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valoonsa." (1 Piet 2:9)
Seurakunta on "elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus." (1 Tim 3:15) Kun seurakunta noudattaa Jumalan Sanan ohjeita opissa ja elämässä, silloin Pyhä Henki saa ohjata ja toimia. Rukous on silloin yksimielistä, ja jokaisella jäsenellä on oma tehtävänsä ja paikkansa niin kuin luonnollisessa ruumiissammekin kaikki toimii sopusoinnussa keskenään. Olemme yhtä Kristuksen, seurakunnan pään, kanssa. Sieltä tulevat ohjeet, miten toimia. Jos yksi jäsen kärsii, kaikki kärsivät.
Ruumis kärsii yhdessä
Olen saanut käytännössä tämän kokea, kun oikea jalkani amputoitiin. Siitä on seuranut kipua selässä, ja koko ruumis on kärsinyt. Näin on Jumalan seurakunnassakin. Paavali huudahtaa: "Jos joku lankeaa, eikö se minuun sattuisi, minua polttaisi." Nyt on aika tutkia ja lukea Jumalan Sanaa entistä enemmän. Olemme tulleet siihen aikaan, jolloin monenlaiset näkemykset ja opit tulevat eksyttämään jopa valitutkin. Jos emme tunne kirjoituksia, emme kestä.
Kiinnitetään uskon katse Jeesukseen Kristukseen, uskomme alkajaan ja täyttäjään ja täydelliseksi tekijään. Olen murheella todennut maailmaan mieltymistä, sen tapojen omaksumista ja hengellisen elämän laimentumista niin omassa elämässäni, seurakunnissa kuin koko helluntaiherätyksessä. Kuka meistä on suurin? Tämä ajatus on lähellä meitä jokaista, että mekin jotakin olisimme ja että meidätkin huomattaisiin.
Tämä on maailman henki, joka on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Se henki hajottaa eikä suinkaan rakenna. Siitä on parannus tehtävä. Kun nöyrrymme hänen edessään ja pyydämme armoa, hän totisesti armahtaa meitä. Hän odottaa, että käännymme hänen puoleensa.
Öljyä astioihin
Herran tulo on lähempänä kuin osaamme aavistaakaan. Jos emme valvo ja rukoile, jäämme kuin tyhmät neitsyet ilman öljyä lamppuinemme oven taakse. Vaikka he myöhemmin kolkuttelivat, oli jo liian myöhäistä.
He huusivat:" Herra, Herra, avaa meille!" Vastaus kuului: " Totisesti minä sanon teille: Minä en tunne teitä."
Maailman murheet, rikkauden viettelykset ja vihollisen houkutukset olivat saaneet heidät valtaansa. Herra ei tuntenut heitä, vaikka hekin olivat kerran elämän tielle lähteneet, tehneet onnellisina matkaa uskovien joukossa mutta sitten ehkä katkeroituneet, loukkaantuneet kanssamatkajien heikkouteen ja käytökseen ja niin jääneet taipaleelle.
Herra ei tuntenut heitä. Tämä on vakavaa varoitusta meille.
Tunnetaanko meidät niiksi, jotka ovat Jeesuksen kanssa niin kuin alkuseurakunnan opetuslapset tunnettiin (Apt 4:13)
Nyt on vielä armon päivä, huomisesta emme tiedä, onko enää aikaa. Tehdään täyskäännös yksin ja yhdessä Herran puoleen. Jeesus sanoi: "Valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä." Hänen askeltensa ääni jo kuuluu. Mennään häntä vastaan kuin viisaat neitsyet, öljyä lampuissamme ja astioissa.
Sisaret ja veljet, nyt on aika meidän ryhdistäytyä, pyhittäytyä ja puhdistua.
Herra käski Mooseksen kautta kansaa, että he pesevät vaatteensa ja pyhittäytyvät kohdatakseen Herran ( 2Moos 19:10):
Kukaan ei voi lähestyä Herraa likaisena eikä saastaisena. "Vaikka pesisit itsesi saippualla ja käyttäisit paljon lipeätä, saastaiseksi jää sittenkin sinun syntisi minun edessäni, sanoo Herra" (Jer 2:22) Jeesus Kristus , Jumalan Poika on ainoa välimies Jumalan ja ihmisen välillä, hänen sovintoverensä on ainoa puhdistuslähde, jossa voimme puhdistua ja pyhittyä.
Puhdistuslähde on avoinna
Jes 1:18 vakuuttaa:"Vaikka teidän syntinne olisivat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi, vaikka ne olisivat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi." Nyt on aika käydä tälle puhdistulähteelle, sillä Jeesuksen takaisin tulo on lähellä.
Uskoon tullessamme olemme saaneet kokea tämän. Jumalan armo ilmestyi pelastukseksi. Minäkin sain 48 vuotta sitten tulla syntisenä miehenä Jeesuksen tykö ja koin armahduksen. Muistan, kun olin syksyllä hirvimetsällä serkkujeni kanssa. Tupakkaa sytyttäessäni kuulin äänen:"Kalevi, sinun on heitettävä tupakanpoltto pois, se on syntiä." Kun kokouksessa minulle julistettiin Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi, vapauduin kaikesta. Siihen jäivät viinat ja tupakat, enkä ole niitä sen jälkeen tarvinnut. Kiitos Jumalalle!
Rukoillessani illalla vuoteessa lapsena oppimaani iltarukousta "levolle lasken, Luojani..." näin Jeesuksen ristillä. Yksi veripisara putosi sieltä päälleni, ja minä kiitin koko sydämestäni Jumalaa pelastuksesta, josta olin nyt päässyt osalliseksi. "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." (2Kor 5:17)
On uudistumisen aika
Monien meidän kauan uskossa olleidenkin on aika uudistua. Room 12:2 varoittaa meitä vakavasti; "Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta."
Seurakunta on Kristuksen ruumis maan päällä. Hän itse on pää. Hän on meidät valinnut olemaan pyhät ja nuhteettomat pahan maailman keskellä. "Sillä te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, julistaaksenne hänen jaloja tekojaan, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valoonsa." (1 Piet 2:9)
Seurakunta on "elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus." (1 Tim 3:15) Kun seurakunta noudattaa Jumalan Sanan ohjeita opissa ja elämässä, silloin Pyhä Henki saa ohjata ja toimia. Rukous on silloin yksimielistä, ja jokaisella jäsenellä on oma tehtävänsä ja paikkansa niin kuin luonnollisessa ruumiissammekin kaikki toimii sopusoinnussa keskenään. Olemme yhtä Kristuksen, seurakunnan pään, kanssa. Sieltä tulevat ohjeet, miten toimia. Jos yksi jäsen kärsii, kaikki kärsivät.
Ruumis kärsii yhdessä
Olen saanut käytännössä tämän kokea, kun oikea jalkani amputoitiin. Siitä on seuranut kipua selässä, ja koko ruumis on kärsinyt. Näin on Jumalan seurakunnassakin. Paavali huudahtaa: "Jos joku lankeaa, eikö se minuun sattuisi, minua polttaisi." Nyt on aika tutkia ja lukea Jumalan Sanaa entistä enemmän. Olemme tulleet siihen aikaan, jolloin monenlaiset näkemykset ja opit tulevat eksyttämään jopa valitutkin. Jos emme tunne kirjoituksia, emme kestä.
Kiinnitetään uskon katse Jeesukseen Kristukseen, uskomme alkajaan ja täyttäjään ja täydelliseksi tekijään. Olen murheella todennut maailmaan mieltymistä, sen tapojen omaksumista ja hengellisen elämän laimentumista niin omassa elämässäni, seurakunnissa kuin koko helluntaiherätyksessä. Kuka meistä on suurin? Tämä ajatus on lähellä meitä jokaista, että mekin jotakin olisimme ja että meidätkin huomattaisiin.
Tämä on maailman henki, joka on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Se henki hajottaa eikä suinkaan rakenna. Siitä on parannus tehtävä. Kun nöyrrymme hänen edessään ja pyydämme armoa, hän totisesti armahtaa meitä. Hän odottaa, että käännymme hänen puoleensa.
Öljyä astioihin
Herran tulo on lähempänä kuin osaamme aavistaakaan. Jos emme valvo ja rukoile, jäämme kuin tyhmät neitsyet ilman öljyä lamppuinemme oven taakse. Vaikka he myöhemmin kolkuttelivat, oli jo liian myöhäistä.
He huusivat:" Herra, Herra, avaa meille!" Vastaus kuului: " Totisesti minä sanon teille: Minä en tunne teitä."
Maailman murheet, rikkauden viettelykset ja vihollisen houkutukset olivat saaneet heidät valtaansa. Herra ei tuntenut heitä, vaikka hekin olivat kerran elämän tielle lähteneet, tehneet onnellisina matkaa uskovien joukossa mutta sitten ehkä katkeroituneet, loukkaantuneet kanssamatkajien heikkouteen ja käytökseen ja niin jääneet taipaleelle.
Herra ei tuntenut heitä. Tämä on vakavaa varoitusta meille.
Tunnetaanko meidät niiksi, jotka ovat Jeesuksen kanssa niin kuin alkuseurakunnan opetuslapset tunnettiin (Apt 4:13)
Nyt on vielä armon päivä, huomisesta emme tiedä, onko enää aikaa. Tehdään täyskäännös yksin ja yhdessä Herran puoleen. Jeesus sanoi: "Valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä." Hänen askeltensa ääni jo kuuluu. Mennään häntä vastaan kuin viisaat neitsyet, öljyä lampuissamme ja astioissa.