Upseeri avasi vankilan oven ja antoi Lincolnin vapautuskirje
Lähetetty: 19.07.2025 20:25Upseeri avasi vankilan oven ja antoi Lincolnin vapautuskirjeen
Muuan vanha mies astui esiin eräässä kokouksessamme ja sanoi: ”Minulta on mennyt neljäkymmentäkaksi vuotta kolmen asian oppimiseen.”
Kun kuulin tämän, tarkkasin huolellisesti, mitä mies sanoisi. Ajattelin, että jos nyt voisin yhdessä hetkessä oppia sen, minkä oppimiseen tuo mies oli käyttänyt neljäkymmentäkaksi vuotta, olisin onnellinen ihminen.
Mies kertoi oppineensa ensinnäkin sen, ettei hän voinut tehdä oman pelastumisensa hyväksi mitään. ”Hyvä”, sanoin itsekseni, ”tuo oli oppimisen arvoinen asia”. Toiseksi hän sanoi oppineensa sen, ettei Jumala vaadi häntä tekemään mitään.
”Hyvä”, ajattelin, myös tuon asian oppiminen on arvokasta. Kolmas asia oli se, että Herra Jeesus Kristus on tehnyt kaiken. Pelastus on täysin valmis teko, ja kaikki, mitä miehen oli tehtävä, oli siinä, että hän otti valmiin pelastuksen vastaan.
Rakkaat ystävät, käyttäkäämme hyväksemme näitä opetuksia. Lakatkaamme näkemästä vaivaa ja ponnistelemasta ja ottakaamme pelastus juuri nyt lahjana vastaan.
Vakoojan armahdus
Joitakin vuosia sitten saarnasin Yhdysvaltojen etelävaltioissa. Seurakunnan pappi kiinnitti huomiotani erääseen mieheen.
Kun Yhdysvaltojen sisällissota alkoi, tuo kyseinen mies oli liittynyt etelävaltioiden armeijaan. Muuan upseeri valitsi miehen vakoojaksi. Hänen tuli mennä vakoilemaan pohjoisvaltioiden armeijaa.
Kuten tiedätte, armeijat eivät osoita laupeutta vihollisen vakoojia kohtaan, jos heidät saadaan kiinni. Tämä mies joutui kiinni. Häntä kuulusteltiin sotaoikeudessa ja hänet tuomittiin ammuttavaksi.
Kun hän oli vankilassa odottamassa tuomion täytäntöön panoa, koettivat pohjoisvaltioiden sotilaat usein selittää hänelle, mistä sodassa oli kysymys. Joka kerran kun he tulivat hänen selliinsä, hän kuitenkin haukkui presidentti Aabraham Lincolnia kaikenlaisilla halpamaisilla nimityksillä. Lopulta nuo sotilaat alkoivat pitää miehen saamaa tuomiota oikeana, koska hän vain jatkoi presidentin halventamista.
Eräänä päivänä tuli miehen selliin pohjoisvaltioiden upseeri. Vakoojana kiinni saatu vanki luuli hetkensä nyt koittaneen ja teloituksen tapahtuvan. Upseeri avasi vankilan oven ja ojensi miehelle Aabraham Lincolnin kirjoittaman vapautuskirjeen. Mies oli nyt vapaa menemään vaimonsa ja lastensa luo kotiin.
Mies, joka oli ollut täynnä katkeruutta, pahuutta ja raivoa, rauhoittui ja kysyi: ”Mitä? Onko Aabraham Lincoln vapauttanut minut? Mistä syystä? En ole sanonut hänestä koskaan ainoatakaan hyvää sanaa.”
Upseeri vastasi: ”Jos saisit ansiosi mukaan, sinut ammuttaisiin. Mutta joku on mennyt Washingtoniin anomaan sinulle armahdusta ja sinä olet saanut sen. Sinä olet nyt vapaa.”
Pappi kertoi minulle, että tämä ansaitsematon rakkaudenteko murskasi miehen sydämen ja johti hänet kääntymykseen. Pappi jatkoi vielä: ”En usko, että koko Amerikan Yhdysvalloissa on ainoatakaan ihmistä, joka rakastaisi presidenttivainajaamme niin paljon kuin tämä mies.”
Tämä on armoa. Mies ei ansainnut armahdusta. – Juuri tätä on armo: se on ansaitsematon armahdus.
Ehkä olet tähän hetkeen saakka kapinoinut Jumalaa vastaan, mutta jos tunnustat kapinointisi ja tahdot ottaa vastaan armon, jonka Jumala sinulle tarjoaa, voit saada sen ilmaiseksi. Se tarjotaan jokaiselle sielulle maan päällä. ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille.” Olkoon Jumala siitä kiitetty!
Pelastuminen armosta on kaikkia varten
Pelastuminen armosta on kaikkia ihmisiä varten. Jos joudumme kadotukseen, se ei johdu siitä, etteikö Jumala olisi varannut meille Pelastajaa, vaan siitä, että me halveksimme Jumalan lahjaa – siitä, että työnnämme pelastuksen luotamme.
Mitä sanoo Kristus? Muistutan siitä, että kun ihmiset tulivat hänen luokseen ja kysyvät häneltä, mitä heidän tuli tehdä tehdäksensä Jumalan tekoja, Jeesus käski heidän ruokkia nälkäisiä, vaatettaa alastomia, käydä katsomassa leskiä ja orpoja. Tällainen on ”puhdas ja tahraton jumalanpalvelus”.
Mutta on tärkeämpiä asioita kuin nämä, vaikka nuo ovat sinänsä välttämättömiä omalla ajallaan. Kun ihmiset tahtoivat tietää, mitä heidän tuli tehdä periäkseen iankaikkisen elämän, Jeesus vastasi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.”
Eräs ystävä kiinnitti hiljattain huomioni siihen totuuteen, että Jumala on asettanut pelastuksen uhrin esille sillä tavalla, että kaikenlaiset ihmiset voivat siihen tarttua. Kaikki ihmiset voivat uskoa. Rampa ei ehkä voi käydä katsomassa sairaita, mutta hän voi uskoa. Sokea ei voi tehdä paljoa sairautensa tähden, mutta hän voi uskoa. Kuuro voi uskoa. Kuoleva voi uskoa. Jumala on asettanut pelastuksen niin alas, että nuoret ja vanhat, viisaat ja tyhmät, rikkaat ja köyhät, kaikki voivat ulottua siihen.
Luuletteko, että Kristus olisi tullut alas taivaasta, että hän olisi mennyt Getsemaneen ja Golgatalle ja että hän olisi kärsinyt niin kuin kärsi, jos ihminen olisi itse voinut raivata tiensä taivaaseen, jos hän itse olisi voinut ansaita pelastuksen ponnistuksillaan? Uskon, että olette vakuuttuneita siitä, että jos ihminen olisi voinut pelastaa itse itsensä, ei Kristuksen olisi tarvinnut tulla eikä kärsiä tähtemme.
Eräs niistä asioista, jotka on suljettu pois taivaasta, on kerskaaminen. Jos sinä tai minä joskus saavumme sinne, tapahtuu se Jumalan ansaitsemattomasta armosta. Ei ole enää jäljellä mitään, mistä voimme itseämme kiittää ja kehua.
Dwight. L. Moody (1837–1899).
Muuan vanha mies astui esiin eräässä kokouksessamme ja sanoi: ”Minulta on mennyt neljäkymmentäkaksi vuotta kolmen asian oppimiseen.”
Kun kuulin tämän, tarkkasin huolellisesti, mitä mies sanoisi. Ajattelin, että jos nyt voisin yhdessä hetkessä oppia sen, minkä oppimiseen tuo mies oli käyttänyt neljäkymmentäkaksi vuotta, olisin onnellinen ihminen.
Mies kertoi oppineensa ensinnäkin sen, ettei hän voinut tehdä oman pelastumisensa hyväksi mitään. ”Hyvä”, sanoin itsekseni, ”tuo oli oppimisen arvoinen asia”. Toiseksi hän sanoi oppineensa sen, ettei Jumala vaadi häntä tekemään mitään.
”Hyvä”, ajattelin, myös tuon asian oppiminen on arvokasta. Kolmas asia oli se, että Herra Jeesus Kristus on tehnyt kaiken. Pelastus on täysin valmis teko, ja kaikki, mitä miehen oli tehtävä, oli siinä, että hän otti valmiin pelastuksen vastaan.
Rakkaat ystävät, käyttäkäämme hyväksemme näitä opetuksia. Lakatkaamme näkemästä vaivaa ja ponnistelemasta ja ottakaamme pelastus juuri nyt lahjana vastaan.
Vakoojan armahdus
Joitakin vuosia sitten saarnasin Yhdysvaltojen etelävaltioissa. Seurakunnan pappi kiinnitti huomiotani erääseen mieheen.
Kun Yhdysvaltojen sisällissota alkoi, tuo kyseinen mies oli liittynyt etelävaltioiden armeijaan. Muuan upseeri valitsi miehen vakoojaksi. Hänen tuli mennä vakoilemaan pohjoisvaltioiden armeijaa.
Kuten tiedätte, armeijat eivät osoita laupeutta vihollisen vakoojia kohtaan, jos heidät saadaan kiinni. Tämä mies joutui kiinni. Häntä kuulusteltiin sotaoikeudessa ja hänet tuomittiin ammuttavaksi.
Kun hän oli vankilassa odottamassa tuomion täytäntöön panoa, koettivat pohjoisvaltioiden sotilaat usein selittää hänelle, mistä sodassa oli kysymys. Joka kerran kun he tulivat hänen selliinsä, hän kuitenkin haukkui presidentti Aabraham Lincolnia kaikenlaisilla halpamaisilla nimityksillä. Lopulta nuo sotilaat alkoivat pitää miehen saamaa tuomiota oikeana, koska hän vain jatkoi presidentin halventamista.
Eräänä päivänä tuli miehen selliin pohjoisvaltioiden upseeri. Vakoojana kiinni saatu vanki luuli hetkensä nyt koittaneen ja teloituksen tapahtuvan. Upseeri avasi vankilan oven ja ojensi miehelle Aabraham Lincolnin kirjoittaman vapautuskirjeen. Mies oli nyt vapaa menemään vaimonsa ja lastensa luo kotiin.
Mies, joka oli ollut täynnä katkeruutta, pahuutta ja raivoa, rauhoittui ja kysyi: ”Mitä? Onko Aabraham Lincoln vapauttanut minut? Mistä syystä? En ole sanonut hänestä koskaan ainoatakaan hyvää sanaa.”
Upseeri vastasi: ”Jos saisit ansiosi mukaan, sinut ammuttaisiin. Mutta joku on mennyt Washingtoniin anomaan sinulle armahdusta ja sinä olet saanut sen. Sinä olet nyt vapaa.”
Pappi kertoi minulle, että tämä ansaitsematon rakkaudenteko murskasi miehen sydämen ja johti hänet kääntymykseen. Pappi jatkoi vielä: ”En usko, että koko Amerikan Yhdysvalloissa on ainoatakaan ihmistä, joka rakastaisi presidenttivainajaamme niin paljon kuin tämä mies.”
Tämä on armoa. Mies ei ansainnut armahdusta. – Juuri tätä on armo: se on ansaitsematon armahdus.
Ehkä olet tähän hetkeen saakka kapinoinut Jumalaa vastaan, mutta jos tunnustat kapinointisi ja tahdot ottaa vastaan armon, jonka Jumala sinulle tarjoaa, voit saada sen ilmaiseksi. Se tarjotaan jokaiselle sielulle maan päällä. ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille.” Olkoon Jumala siitä kiitetty!
Pelastuminen armosta on kaikkia varten
Pelastuminen armosta on kaikkia ihmisiä varten. Jos joudumme kadotukseen, se ei johdu siitä, etteikö Jumala olisi varannut meille Pelastajaa, vaan siitä, että me halveksimme Jumalan lahjaa – siitä, että työnnämme pelastuksen luotamme.
Mitä sanoo Kristus? Muistutan siitä, että kun ihmiset tulivat hänen luokseen ja kysyvät häneltä, mitä heidän tuli tehdä tehdäksensä Jumalan tekoja, Jeesus käski heidän ruokkia nälkäisiä, vaatettaa alastomia, käydä katsomassa leskiä ja orpoja. Tällainen on ”puhdas ja tahraton jumalanpalvelus”.
Mutta on tärkeämpiä asioita kuin nämä, vaikka nuo ovat sinänsä välttämättömiä omalla ajallaan. Kun ihmiset tahtoivat tietää, mitä heidän tuli tehdä periäkseen iankaikkisen elämän, Jeesus vastasi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.”
Eräs ystävä kiinnitti hiljattain huomioni siihen totuuteen, että Jumala on asettanut pelastuksen uhrin esille sillä tavalla, että kaikenlaiset ihmiset voivat siihen tarttua. Kaikki ihmiset voivat uskoa. Rampa ei ehkä voi käydä katsomassa sairaita, mutta hän voi uskoa. Sokea ei voi tehdä paljoa sairautensa tähden, mutta hän voi uskoa. Kuuro voi uskoa. Kuoleva voi uskoa. Jumala on asettanut pelastuksen niin alas, että nuoret ja vanhat, viisaat ja tyhmät, rikkaat ja köyhät, kaikki voivat ulottua siihen.
Luuletteko, että Kristus olisi tullut alas taivaasta, että hän olisi mennyt Getsemaneen ja Golgatalle ja että hän olisi kärsinyt niin kuin kärsi, jos ihminen olisi itse voinut raivata tiensä taivaaseen, jos hän itse olisi voinut ansaita pelastuksen ponnistuksillaan? Uskon, että olette vakuuttuneita siitä, että jos ihminen olisi voinut pelastaa itse itsensä, ei Kristuksen olisi tarvinnut tulla eikä kärsiä tähtemme.
Eräs niistä asioista, jotka on suljettu pois taivaasta, on kerskaaminen. Jos sinä tai minä joskus saavumme sinne, tapahtuu se Jumalan ansaitsemattomasta armosta. Ei ole enää jäljellä mitään, mistä voimme itseämme kiittää ja kehua.
Dwight. L. Moody (1837–1899).