Näe oma syntisyytesi niin löydät myös Jumalan

[rita4]

Mikään inhimillinen ei voi tehdä eikä sen tarkoituksena ole tehdä ihmistä vanhurskaaksi Jumalan edessä.

Vanhurskauttamisoppi varjelee kristinuskon ydinkohtaa: Jumalan täytyy saada olla Jumala, ihmisen täytyy jatkuvasti tyytyä olemaan ihminen. Luotu ja langennut olento ei milloinkaan saa ylittää sitä kuilua, joka on hänen ja Jumalan välillä.

Monen mielestä tästä on tarpeetonta puhua, koska se on itsestään selvä asia. Mutta juuri tämä asia onkin hämärä, juuri tästä onkin yhä uudelleen puhuttava. Mitä ovat kaikki vanhat ja uudet uskonnonkorvikkeet muuta kuin juuri yrityksiä kiertää ja kieltää tämä tosiasia, tehdä ihmisestä oma vapahtajansa ja siten tehdä Jumalan puuttuminen asioihin tarpeettomaksi?

Jumala saa olla Jumala, ihminen pysyy omissa rajoissaan, ihmisenä siten, että Jumala saa jatkuvasti olla antajana, lahjoittajana elämässämme ja että meillä on tähän tuhlailevaan hyvyyteen vain yksi vastaus: vastaanottavaisuus ja kiitollisuus.

Jumala antaa elämän ja jokapäiväiset tarpeet – eikö sitten kaikkein suurin, pelastuksemme tulisi yksinomaan olla hänen kädestään!

Uskonpuhdistuksen vanhurskauttamisopille on keskeistä, että Jumala saa olla Jumala, ihminen tyytyy olemaan ihminen. Emme kelpaa Jumalalle minkään omamme varassa – emme sen varassa mitä teemme emmekä sen, mitä olemme, sillä kaikki parhainkin omamme on tahrattua. Kelpaamme vain siitä syystä, että Jumala Kristuksen tähden ottaa meidät lapsikseen.

Emme saa rauhaa sen perusteella, että olennossamme piilee jumalallinen ydin, synniltä suojattu alue, vaan siksi, että lähellämme on hän, joka on voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen vallan. ”Hän on meidän rauhamme.”

Ihminen pysyy ihmisenä ja Jumala pysyy Jumalana siten, että ihminen tulee Jumalan edessä syntiseksi ja pysyy Jumalan edessä syntisenä ihmisenä.

Siinä se on meidän jumalasuhteemme vaikeus, että löydämme Jumalan vasta silloin, kun me jäämme Jumalan eteen syntisinä ihmisinä. Ja me pysymme Jumalan yhteydessä vain niin kauan kuin me syntisinä elämme anteeksisaamisen armosta.

Syntien anteeksiantamus, lapsen asema ja Jumalan rauha ovat tienä siihen kiitollisuuteen, iloon ja vapauteen, josta pulppuaa todellinen rakkaus ja palvelemineni.

Eino Sormunen
Otteita kirjasta Kerjäläisiä
me olemme, v. 1947