Jumalan Uhri katuvia varten
Lähetetty: 29.04.2025 19:11Erkki Kuisma
Jos pidät itseäsi hyvänä, vaikka olet paha, olet kovettanut sydämesi. Jos kadut pahuuttasi, pehmenet ja voit tulla osalliseksi Jumalan Uhrista ja kokea taivaallisen onnen.
Katuva kokee Jumalan armon
Oli mies, joka syvästi katui, mitä oli tehnyt. Hän murehti pahuuttaan niin, ettei tahtonut elää. Hän häpesi itseään Jumalan edessä. Silti hän halusi lähestyä Häntä, koska uskoi Jumalan voivan tehdä asialle jotain. Hän ymmärsi pahuutensa tähden ansaitsevansa kuoleman. Oma kuolema mielessään hän rakensi Jumalalle kivisen alttarin.
Hän otti karitsan ja sanoi sille, että sinä olet nyt minä. Sitten hän katsoi ylös taivaaseen ja tunnusti Jumalalle pahuutensa pitäen kättään karitsan päällä. Sen jälkeen hän teurasti karitsan ja vuodatti sen veren alttarille. Hän pani kuolleen karitsan alttarille, jonka päälle hän oli latonut puita.
Hän sytytti puut ja katseli kyynelehtien palavaa karitsaa. Hänen katumuksensa savu nousi Jumalan eteen. Silloin Jumala armahti häntä ja lähetti Henkensä hänen sydämeensä. Näin hän koki Jumalan armon ja anteeksiantamuksen.
Kasvot sädehtien hän meni veljensä luo ja kertoi, kuinka hän oli kohdannut Jumalan. Tämä katsoi veljensä onnea ja tunsi kateutta. Onko veljeni muka parempi kuin minä? Miksi minä en ole saanut kokea taivaallista onnea?
Veljeään kadehtinut rakensi alttarin Jumalalle. Hän laittoi halkojen päälle hedelmiä ja jyviä. Katsoen ylös taivaaseen hän kiitti Jumalaa Hänen hyvistä lahjoistaan. Sitten hän sytytti puut ja katsoi itseensä tyytyväisenä, kun jyvät ja hedelmät paloivat. Lopulta tuli sammui ja uhrintuojan hahmo synkistyi. Jumala ei ilmestynyt hänelle.
Hän meni veljensä luo ja kertoi, että Jumala ei ollut ilmestynyt hänelle. Kun tämä kuuli, mitä oli uhrattu, hän sanoi, että syntiuhri pitää uhrata ensin ja kiitosuhri vasta sen jälkeen. "Minä en ole tehnyt mitään väärää, joten en uhraa syntiuhria", kuului ärtynyt vastaus. Varovasti autuas veli sanoi vihaiselle veljelleen: "Eikö tapahtunut todista sinulle, että Jumala on eri mieltä sinun hyvyydestäsi?"
Kateellisen uhri
Veljeään kadehtiva kuuli kuiskaavan ajatuksen, joka sanoi: "Veljesi on Jumalalle kovin rakas, mutta sinusta hän ei välitä. Jumala ei arvosta sinua, vaikka olet elänyt yhtä hyvin kuin veljesi." Pettymys Jumalaan ja kateus veljeä kohtaan saivat katumattoman sydämen avautumaan aiheettomalle vihalle. Sydämensä kovuuden tähden hän ei voinut vastustaa pahoja ajatuksia, jotka väijyivät hänen sydämensä ovella.
Kateellisten ajatustensa valtaamana Kain sanoi veljelleen, että menkäämme kahdestaan ulos. Aabel näki veljensä synkän hahmon ja ajatteli, että aikooko hän nyt katua pahuuttaan ja uhrata Jumalalle karitsan. Kun he olivat kahdestaan kedolla, Aabel katsoi kateellista veljeään onnellisin silmin ja odotti, mitä tällä olisi asiaa. Silloin hän näkikin vihan välähtävän veljensä silmissä ja veitsen hänen kädessään. Kateellinen tappoi onnellisen. Katumaton surmasi katuneen. Itse mielestään hyvä ihminen murhasi sen, joka piti itseään pahana.
Jumala nuhteli Kainia, joka kyllä myönsi olevansa syyllinen, mutta ei katunut pahuuttaan. Hän sanoi Jumalalle, että syyllisyyteni on suurempi kuin jaksan kantaa. Hän valitti saamansa rangaistuksen kovuutta, mutta ei katunut tekoaan eikä uhrannut Jumalalle syntiuhrikaritsaa. Hän jopa pyysi Jumalalta suojelua, ettei kukaan kostaisi hänelle. Niinpä Jumala laittoi häneen merkin, ettei kukaan tappaisi häntä. (1Moos.4)
Eikö Jumala ollutkin ihmeen ystävällinen murhaajaa kohtaan? Hän suojeli Kainia, koska Hän yhä odotti Kainin katumusta. Jumala on pitkämielinen ja odottaa kaikkien ihmisten katumusta ja antaa meille siten aikaa pehmentää sydämemme.
Jumalan Karitsa
Jumala riisuutui jumaluudestaan ja pukeutui ihmisyyteen. Hän tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on Jumalan uhrikaritsa, jonka kautta pahuuttaan katuvat voivat lähestyä Jumalaa ja kokea Hänen armonsa. Nyt katuvat eivät enää teurasta karitsaa kivisellä alttarilla, vaan ottavat omakseen ristiin naulitun Jeesuksen ja panevat Hänet syntiuhrikseen Jumalan edessä. Eläinuhrit olivat vain esikuva Jumalan Uhrista Golgatalla.
Monet ovat niin kuin Kain, että he kiittävät Jumalaa maallisista lahjoista, uskovat Jumalaan, jotta vapautuisivat syyllisyydestä ja pyytävät Jumalan suojelua. He eivät kuitenkaan kadu pahuuttaan, vaan ovat kovettaneet sydämensä siten, että päättäväisesti pitävät itseään hyvinä, vaikka ovat pahoja. He toivottavat toisilleen Jumalan siunausta korostaakseen omaa hyvyyttään.
Ateisteja lukuun ottamatta kaikki ihmiset haluavat olla siunattuja ja Jumalan kansaa. He kiittävät Jumalaa Hänen lahjoistaan ja rukoilevat terveyttä, rikkautta ja pitkää ikää. Kun he näkevät Jeesuksen omien onnen, he ovat kateellisia. Jotkut heistä yrittävät tulla uskoon, mutta eivät voi, koska Jumala ei vastaa heille, samoin kuin Hän ei vastannut Kainille. Hän vastaa meille vain sen syntiuhrin kautta, jonka Hän on itse meille valmistanut.
Katumus ei ole vain syyllisyytensä tunnustamista, vaan sydämen särkymistä. "Jumalalle kelpaava uhri on särkynyt henki." (Ps.51:19) Jeesuksen kuolema ristillä on ainoa oikea uhri, jonka Jumala hyväksyy. Vain sen kautta Hän vastaa vain niille, jotka antavat tämän Uhrin särkeä heidän sydämensä.
Monet uskovat, että Jeesus on heidän Vapahtajansa, mikä kuitenkin tarkoittaa vain sitä, että he ovat uskollaan kovettaneet sydämensä, niin että eivät koe syyllisyyttä. He ovat paatuneet uskoviksi. Koska he eivät ole osallisia Jumalan armosta, he eivät koe vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Kun he kohtaavat jonkun Jumalan armosta osallisen, he tuntevat kateutta ja vihaa.
Eräs mies halveksien kutsui erästä uskovaa hihhuliksi. Kerran ollessaan humalassa sama mies kertoi samalle uskovalle kokemastaan syyllisyydestä. Hän sanoi: "Sinä se vain elit rauhassasi, kun minä samaan aikaan kärsin hirveitä tunnontuskia." Halventavat nimittelyt voivat olla ilmauksia kateudesta, vaikka tavallisesti kateelliset salaavat kateutensa.
Jokaisen Jumalan armosta osallisen on syytä tiedostaa, että Jeesuksesta todistaminen voi aiheuttaa kateutta. Kerskaileva uskontunnustus on väärin, koska se yllyttää kateuteen. Jeesuksen nöyryydessä uskova tunnustaa, että minä en ole parempi kuin muut ihmiset, vaan minussa esiin tuleva vanhurskaus, rauha ja ilo ovat Jeesuksen ansiota. Kuka tahansa voi saada saman armon. Siksi on turhaa olla kateellinen.
Vaikka Jeesus vaelsi nöyrästi antaen kaikesta kunnian Isälleen, Häntä silti kadehdittiin. Hän sanoi: "He ovat vihanneet minua syyttä." (Joh.15:25) Kukaan ei voi kätkeä onneaan Kristuksessa. Siksi myös nöyrästi vaeltava kristitty herättää kateutta. Heitä kadehtivat itse asiassa kadehtivat Jeesusta. Jokaisen kristityn on syytä varautua uskonnollisten ihmisten vihaan. Jeesus sanoi omilleen, että joka tappaa teidät "luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle". (Joh.16:2)
Ennen uskoontuloaan apostoli Paavali tappoi Jeesuksen omia luullen sen olevan Jumalalle kelpaava uhri. Tästä syystä hän piti itseään syntisistä suurimpana. Hänen sydämensä särkyminen antaa toivoa pahasti paatuneille ihmisille. He voivat pelastua juuri vähän ennen sitä rajaa, jonka ylitettyään he eivät enää kykene pehmentämään sydäntään. Sydämemme voi kovettua niin kovaksi, että sitä ei enää koskaan voida saada pehmeäksi. Kainin tieltä pelastuneet ovat suurimpia syntisiä, koska he ovat pelastuneet sydämen kovuuden äärimmäiseltä rajalta.
Jumalan Karitsan seuraajat
Jeesuksen tähden uskonnollinen maailma pitää Hänen omiaan teuraslampaina joka päivä. Myös tänään lyödään Jeesusta. Hänen ruumiinsa vavahtelee kivusta. Hän on vankilassa, koska Hänen hyvyytensä ärsyttää pahoja, jotka pitävät itseään hyvinä.
Myös tänään hallitukset lyövät Jeesusta ja puettavat Hänet halveksittavaan pukuun. Ivallisesti piikitellen he ylistävät Hänen kuninkuuttaan. Tänäänkin Jeesuksen silmät sidotaan ja he lyövät Häntä poskelle. Ivallisesti nauraen Häntä pyydetään kääntämään toinenkin poski.
Juutalaiset papit kohtelivat Jeesusta harhaoppisena, joka oli perustamassa heidän valtaansa uhkaavaa lahkoa. Samasta syystä monet nykyajan uskonnolliset johtajat kohtelevat Jeesuksen omia harhaoppisina. Rooman esivalta tuomitsi Jeesuksen kuolemaan uskonnollisten johtajien yllytyksestä. Samasta syystä monet nykyajan hallitukset tuomitsevat Jeesuksen seuraajia. Ilman kateellisten pappien toimintaa roomalaiset eivät olisi tuominneet Jeesusta. Myös nyt kukaan tuskin edes huomaisi Jeesuksen omien olemassaoloa, jos kateelliset eivät paheksuvasti osoittaisi heitä sormellaan.
Jumalan seurakunta on Kristuksen ruumis, joka ottaa vastaan Jeesukselle annetut iskut. On armoa saada olla Kristuksen jäsen ja osallinen Hänen kokemuksistaan. Hänen kuormansa on keveä ja Hänen kokemuksensa sopivat meille. Hän on omiensa kanssa koko ajan kaikessa, mitä he kokevat.
Monta on tullut Hänen nimessään muuttaakseen Hänen sanomansa. He ovat mitätöineet Kristuksen ristin, jotta heitä ei kohdeltaisi kuin Kristusta. He ovat hylänneet Kristuksen opin, jotta heitä ei vainottaisi. He vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina, vaikka tunnustavat olevansa kristittyjä. Eiväthän he voikaan olla tosi kristittyjä, koska he ovat paaduttaneet sydämensä!
Maailma hyväksyy paatuneiden kristillisyyden, koska he ovat yhtä paatuneita kuin maailman ihmiset. Monet heistä rakastavat yhteyttä, jota he paatumuksensa kautta kokevat. He uskovat kokemansa yhteyden olevan kristittyjen yhteyttä, vaikka se todellisuudessa on paatuneiden sydänten yhteyttä.
Jumala itkee ihmisten katumattomuutta
Jumala ei seuraa maailman tapahtumia välinpitämättömänä. Hän eläytyy kaikkeen koko sydämestään. Taivaassa on voimakkaita tunteita ja aktiivista toimintaa. Jumala ei laiminlyö mitään työtään. Jos jossain on jotain pahaa, se ei ole Hänen syynsä. Hän on tehnyt kaiken mahdollisen kaikkien ihmisten pelastuksen eteen. Joka ei pelastu, on itse vastuussa katumattomuutensa seurauksista. Jumala on antanut meille aikaa, jotta me katuen kääntyisimme Hänen puoleensa.
Jumala on antanut meille vapauden ja vallan tehdä valintoja. Se on oleellinen osa meidän henkemme kasvua. Tämä planeetta on olemassa, koska täällä Jumala kasvattaa ihmisiä iankaikkisuutta varten. Jos henkemme kovettuu, emme voi kasvaa Jumalan antamaa kasvua. Jos tämä planeetta ei enää tuota Jumalalle sitä, mitä Hän haluaa, Hän korjaa sadon ja polttaa maan.
Meillä on valta kovettaa ja pehmentää sydämemme. Jumala ei tee valintoja meidän puolestamme, mutta Hän tekee ne meille mahdollisiksi.
Hän antoi Ainoan Poikansa syntiuhriksi meidän edestämme, jotta me voisimme katua ja Hän voisi muokata henkeämme. Hän antaa meidän kokea paljon hyvää ja pahaa, jotta huomaisimme pahuutemme. Hän hyväilee meitä luontonsa hyvillä antimilla ja lyö onnettomuuksilla ja sairaudella, jotta ymmärtäisimme katua. Hänen hyvyytensä vetää ja ankaruutensa työntää meitä mielenmuutokseen, joka saa meidät hyväksymään totuuden itsestämme.
Sinä annat Jumalalle kirjoitusoikeuden sydämesi levylle. Et voi viimeisellä tuomiolla syyttää Häntä ja sanoa, että miksi et kirjoittanut lakiasi sydämeeni, jotta olisin elänyt oikein? Sinä kovetit sydämesi Jumalan äänelle, ja estit Häntä muokkaamasta sydäntäsi. Toisaalta et voi vain ryhtyä uskovaiseksi ja päättää, että nyt Jeesus on minunkin Pelastajani. Et voi ottaa armoa, vaan Hän antaa sen sinulle.
Sinun tulee antaa katumuksesi nousta Golgatan uhrisavussa Jumalan luo ja Hän lähettää Henkensä sydämeesi. Hän haluaa asua sinussa voidakseen muokata henkeäsi. Hän ei tee sinussa etätyötä, vaan läheistä tiimityötä. Hän haluaa, että osallisuutesi Jeesuksen kuolemaan tekee sydämesi pehmeäksi, jotta Jeesuksen ylösnousemus antaisi hengellesi uuden muodon.
Vielä tänään Jumala odottaa, että ihmiset katuen kääntyisivät Hänen puoleensa. Hän tietää kaiken. Hän tietää kaikkien ihmisten kaikki ajatukset, sanat ja teot. Kukaan ei voi salata Häneltä mitään. Lopulta Hän huomaa, että Hänen muokkaamansa sydämet ovat valmiita ja heitä on riittävästi. Silloin maan sato on kypsynyt ja Hän lähettää enkelinsä korjaamaan sen.
Jos pidät itseäsi hyvänä, vaikka olet paha, olet kovettanut sydämesi. Jos kadut pahuuttasi, pehmenet ja voit tulla osalliseksi Jumalan Uhrista ja kokea taivaallisen onnen.
Katuva kokee Jumalan armon
Oli mies, joka syvästi katui, mitä oli tehnyt. Hän murehti pahuuttaan niin, ettei tahtonut elää. Hän häpesi itseään Jumalan edessä. Silti hän halusi lähestyä Häntä, koska uskoi Jumalan voivan tehdä asialle jotain. Hän ymmärsi pahuutensa tähden ansaitsevansa kuoleman. Oma kuolema mielessään hän rakensi Jumalalle kivisen alttarin.
Hän otti karitsan ja sanoi sille, että sinä olet nyt minä. Sitten hän katsoi ylös taivaaseen ja tunnusti Jumalalle pahuutensa pitäen kättään karitsan päällä. Sen jälkeen hän teurasti karitsan ja vuodatti sen veren alttarille. Hän pani kuolleen karitsan alttarille, jonka päälle hän oli latonut puita.
Hän sytytti puut ja katseli kyynelehtien palavaa karitsaa. Hänen katumuksensa savu nousi Jumalan eteen. Silloin Jumala armahti häntä ja lähetti Henkensä hänen sydämeensä. Näin hän koki Jumalan armon ja anteeksiantamuksen.
Kasvot sädehtien hän meni veljensä luo ja kertoi, kuinka hän oli kohdannut Jumalan. Tämä katsoi veljensä onnea ja tunsi kateutta. Onko veljeni muka parempi kuin minä? Miksi minä en ole saanut kokea taivaallista onnea?
Veljeään kadehtinut rakensi alttarin Jumalalle. Hän laittoi halkojen päälle hedelmiä ja jyviä. Katsoen ylös taivaaseen hän kiitti Jumalaa Hänen hyvistä lahjoistaan. Sitten hän sytytti puut ja katsoi itseensä tyytyväisenä, kun jyvät ja hedelmät paloivat. Lopulta tuli sammui ja uhrintuojan hahmo synkistyi. Jumala ei ilmestynyt hänelle.
Hän meni veljensä luo ja kertoi, että Jumala ei ollut ilmestynyt hänelle. Kun tämä kuuli, mitä oli uhrattu, hän sanoi, että syntiuhri pitää uhrata ensin ja kiitosuhri vasta sen jälkeen. "Minä en ole tehnyt mitään väärää, joten en uhraa syntiuhria", kuului ärtynyt vastaus. Varovasti autuas veli sanoi vihaiselle veljelleen: "Eikö tapahtunut todista sinulle, että Jumala on eri mieltä sinun hyvyydestäsi?"
Kateellisen uhri
Veljeään kadehtiva kuuli kuiskaavan ajatuksen, joka sanoi: "Veljesi on Jumalalle kovin rakas, mutta sinusta hän ei välitä. Jumala ei arvosta sinua, vaikka olet elänyt yhtä hyvin kuin veljesi." Pettymys Jumalaan ja kateus veljeä kohtaan saivat katumattoman sydämen avautumaan aiheettomalle vihalle. Sydämensä kovuuden tähden hän ei voinut vastustaa pahoja ajatuksia, jotka väijyivät hänen sydämensä ovella.
Kateellisten ajatustensa valtaamana Kain sanoi veljelleen, että menkäämme kahdestaan ulos. Aabel näki veljensä synkän hahmon ja ajatteli, että aikooko hän nyt katua pahuuttaan ja uhrata Jumalalle karitsan. Kun he olivat kahdestaan kedolla, Aabel katsoi kateellista veljeään onnellisin silmin ja odotti, mitä tällä olisi asiaa. Silloin hän näkikin vihan välähtävän veljensä silmissä ja veitsen hänen kädessään. Kateellinen tappoi onnellisen. Katumaton surmasi katuneen. Itse mielestään hyvä ihminen murhasi sen, joka piti itseään pahana.
Jumala nuhteli Kainia, joka kyllä myönsi olevansa syyllinen, mutta ei katunut pahuuttaan. Hän sanoi Jumalalle, että syyllisyyteni on suurempi kuin jaksan kantaa. Hän valitti saamansa rangaistuksen kovuutta, mutta ei katunut tekoaan eikä uhrannut Jumalalle syntiuhrikaritsaa. Hän jopa pyysi Jumalalta suojelua, ettei kukaan kostaisi hänelle. Niinpä Jumala laittoi häneen merkin, ettei kukaan tappaisi häntä. (1Moos.4)
Eikö Jumala ollutkin ihmeen ystävällinen murhaajaa kohtaan? Hän suojeli Kainia, koska Hän yhä odotti Kainin katumusta. Jumala on pitkämielinen ja odottaa kaikkien ihmisten katumusta ja antaa meille siten aikaa pehmentää sydämemme.
Jumalan Karitsa
Jumala riisuutui jumaluudestaan ja pukeutui ihmisyyteen. Hän tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on Jumalan uhrikaritsa, jonka kautta pahuuttaan katuvat voivat lähestyä Jumalaa ja kokea Hänen armonsa. Nyt katuvat eivät enää teurasta karitsaa kivisellä alttarilla, vaan ottavat omakseen ristiin naulitun Jeesuksen ja panevat Hänet syntiuhrikseen Jumalan edessä. Eläinuhrit olivat vain esikuva Jumalan Uhrista Golgatalla.
Monet ovat niin kuin Kain, että he kiittävät Jumalaa maallisista lahjoista, uskovat Jumalaan, jotta vapautuisivat syyllisyydestä ja pyytävät Jumalan suojelua. He eivät kuitenkaan kadu pahuuttaan, vaan ovat kovettaneet sydämensä siten, että päättäväisesti pitävät itseään hyvinä, vaikka ovat pahoja. He toivottavat toisilleen Jumalan siunausta korostaakseen omaa hyvyyttään.
Ateisteja lukuun ottamatta kaikki ihmiset haluavat olla siunattuja ja Jumalan kansaa. He kiittävät Jumalaa Hänen lahjoistaan ja rukoilevat terveyttä, rikkautta ja pitkää ikää. Kun he näkevät Jeesuksen omien onnen, he ovat kateellisia. Jotkut heistä yrittävät tulla uskoon, mutta eivät voi, koska Jumala ei vastaa heille, samoin kuin Hän ei vastannut Kainille. Hän vastaa meille vain sen syntiuhrin kautta, jonka Hän on itse meille valmistanut.
Katumus ei ole vain syyllisyytensä tunnustamista, vaan sydämen särkymistä. "Jumalalle kelpaava uhri on särkynyt henki." (Ps.51:19) Jeesuksen kuolema ristillä on ainoa oikea uhri, jonka Jumala hyväksyy. Vain sen kautta Hän vastaa vain niille, jotka antavat tämän Uhrin särkeä heidän sydämensä.
Monet uskovat, että Jeesus on heidän Vapahtajansa, mikä kuitenkin tarkoittaa vain sitä, että he ovat uskollaan kovettaneet sydämensä, niin että eivät koe syyllisyyttä. He ovat paatuneet uskoviksi. Koska he eivät ole osallisia Jumalan armosta, he eivät koe vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Kun he kohtaavat jonkun Jumalan armosta osallisen, he tuntevat kateutta ja vihaa.
Eräs mies halveksien kutsui erästä uskovaa hihhuliksi. Kerran ollessaan humalassa sama mies kertoi samalle uskovalle kokemastaan syyllisyydestä. Hän sanoi: "Sinä se vain elit rauhassasi, kun minä samaan aikaan kärsin hirveitä tunnontuskia." Halventavat nimittelyt voivat olla ilmauksia kateudesta, vaikka tavallisesti kateelliset salaavat kateutensa.
Jokaisen Jumalan armosta osallisen on syytä tiedostaa, että Jeesuksesta todistaminen voi aiheuttaa kateutta. Kerskaileva uskontunnustus on väärin, koska se yllyttää kateuteen. Jeesuksen nöyryydessä uskova tunnustaa, että minä en ole parempi kuin muut ihmiset, vaan minussa esiin tuleva vanhurskaus, rauha ja ilo ovat Jeesuksen ansiota. Kuka tahansa voi saada saman armon. Siksi on turhaa olla kateellinen.
Vaikka Jeesus vaelsi nöyrästi antaen kaikesta kunnian Isälleen, Häntä silti kadehdittiin. Hän sanoi: "He ovat vihanneet minua syyttä." (Joh.15:25) Kukaan ei voi kätkeä onneaan Kristuksessa. Siksi myös nöyrästi vaeltava kristitty herättää kateutta. Heitä kadehtivat itse asiassa kadehtivat Jeesusta. Jokaisen kristityn on syytä varautua uskonnollisten ihmisten vihaan. Jeesus sanoi omilleen, että joka tappaa teidät "luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle". (Joh.16:2)
Ennen uskoontuloaan apostoli Paavali tappoi Jeesuksen omia luullen sen olevan Jumalalle kelpaava uhri. Tästä syystä hän piti itseään syntisistä suurimpana. Hänen sydämensä särkyminen antaa toivoa pahasti paatuneille ihmisille. He voivat pelastua juuri vähän ennen sitä rajaa, jonka ylitettyään he eivät enää kykene pehmentämään sydäntään. Sydämemme voi kovettua niin kovaksi, että sitä ei enää koskaan voida saada pehmeäksi. Kainin tieltä pelastuneet ovat suurimpia syntisiä, koska he ovat pelastuneet sydämen kovuuden äärimmäiseltä rajalta.
Jumalan Karitsan seuraajat
Jeesuksen tähden uskonnollinen maailma pitää Hänen omiaan teuraslampaina joka päivä. Myös tänään lyödään Jeesusta. Hänen ruumiinsa vavahtelee kivusta. Hän on vankilassa, koska Hänen hyvyytensä ärsyttää pahoja, jotka pitävät itseään hyvinä.
Myös tänään hallitukset lyövät Jeesusta ja puettavat Hänet halveksittavaan pukuun. Ivallisesti piikitellen he ylistävät Hänen kuninkuuttaan. Tänäänkin Jeesuksen silmät sidotaan ja he lyövät Häntä poskelle. Ivallisesti nauraen Häntä pyydetään kääntämään toinenkin poski.
Juutalaiset papit kohtelivat Jeesusta harhaoppisena, joka oli perustamassa heidän valtaansa uhkaavaa lahkoa. Samasta syystä monet nykyajan uskonnolliset johtajat kohtelevat Jeesuksen omia harhaoppisina. Rooman esivalta tuomitsi Jeesuksen kuolemaan uskonnollisten johtajien yllytyksestä. Samasta syystä monet nykyajan hallitukset tuomitsevat Jeesuksen seuraajia. Ilman kateellisten pappien toimintaa roomalaiset eivät olisi tuominneet Jeesusta. Myös nyt kukaan tuskin edes huomaisi Jeesuksen omien olemassaoloa, jos kateelliset eivät paheksuvasti osoittaisi heitä sormellaan.
Jumalan seurakunta on Kristuksen ruumis, joka ottaa vastaan Jeesukselle annetut iskut. On armoa saada olla Kristuksen jäsen ja osallinen Hänen kokemuksistaan. Hänen kuormansa on keveä ja Hänen kokemuksensa sopivat meille. Hän on omiensa kanssa koko ajan kaikessa, mitä he kokevat.
Monta on tullut Hänen nimessään muuttaakseen Hänen sanomansa. He ovat mitätöineet Kristuksen ristin, jotta heitä ei kohdeltaisi kuin Kristusta. He ovat hylänneet Kristuksen opin, jotta heitä ei vainottaisi. He vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina, vaikka tunnustavat olevansa kristittyjä. Eiväthän he voikaan olla tosi kristittyjä, koska he ovat paaduttaneet sydämensä!
Maailma hyväksyy paatuneiden kristillisyyden, koska he ovat yhtä paatuneita kuin maailman ihmiset. Monet heistä rakastavat yhteyttä, jota he paatumuksensa kautta kokevat. He uskovat kokemansa yhteyden olevan kristittyjen yhteyttä, vaikka se todellisuudessa on paatuneiden sydänten yhteyttä.
Jumala itkee ihmisten katumattomuutta
Jumala ei seuraa maailman tapahtumia välinpitämättömänä. Hän eläytyy kaikkeen koko sydämestään. Taivaassa on voimakkaita tunteita ja aktiivista toimintaa. Jumala ei laiminlyö mitään työtään. Jos jossain on jotain pahaa, se ei ole Hänen syynsä. Hän on tehnyt kaiken mahdollisen kaikkien ihmisten pelastuksen eteen. Joka ei pelastu, on itse vastuussa katumattomuutensa seurauksista. Jumala on antanut meille aikaa, jotta me katuen kääntyisimme Hänen puoleensa.
Jumala on antanut meille vapauden ja vallan tehdä valintoja. Se on oleellinen osa meidän henkemme kasvua. Tämä planeetta on olemassa, koska täällä Jumala kasvattaa ihmisiä iankaikkisuutta varten. Jos henkemme kovettuu, emme voi kasvaa Jumalan antamaa kasvua. Jos tämä planeetta ei enää tuota Jumalalle sitä, mitä Hän haluaa, Hän korjaa sadon ja polttaa maan.
Meillä on valta kovettaa ja pehmentää sydämemme. Jumala ei tee valintoja meidän puolestamme, mutta Hän tekee ne meille mahdollisiksi.
Hän antoi Ainoan Poikansa syntiuhriksi meidän edestämme, jotta me voisimme katua ja Hän voisi muokata henkeämme. Hän antaa meidän kokea paljon hyvää ja pahaa, jotta huomaisimme pahuutemme. Hän hyväilee meitä luontonsa hyvillä antimilla ja lyö onnettomuuksilla ja sairaudella, jotta ymmärtäisimme katua. Hänen hyvyytensä vetää ja ankaruutensa työntää meitä mielenmuutokseen, joka saa meidät hyväksymään totuuden itsestämme.
Sinä annat Jumalalle kirjoitusoikeuden sydämesi levylle. Et voi viimeisellä tuomiolla syyttää Häntä ja sanoa, että miksi et kirjoittanut lakiasi sydämeeni, jotta olisin elänyt oikein? Sinä kovetit sydämesi Jumalan äänelle, ja estit Häntä muokkaamasta sydäntäsi. Toisaalta et voi vain ryhtyä uskovaiseksi ja päättää, että nyt Jeesus on minunkin Pelastajani. Et voi ottaa armoa, vaan Hän antaa sen sinulle.
Sinun tulee antaa katumuksesi nousta Golgatan uhrisavussa Jumalan luo ja Hän lähettää Henkensä sydämeesi. Hän haluaa asua sinussa voidakseen muokata henkeäsi. Hän ei tee sinussa etätyötä, vaan läheistä tiimityötä. Hän haluaa, että osallisuutesi Jeesuksen kuolemaan tekee sydämesi pehmeäksi, jotta Jeesuksen ylösnousemus antaisi hengellesi uuden muodon.
Vielä tänään Jumala odottaa, että ihmiset katuen kääntyisivät Hänen puoleensa. Hän tietää kaiken. Hän tietää kaikkien ihmisten kaikki ajatukset, sanat ja teot. Kukaan ei voi salata Häneltä mitään. Lopulta Hän huomaa, että Hänen muokkaamansa sydämet ovat valmiita ja heitä on riittävästi. Silloin maan sato on kypsynyt ja Hän lähettää enkelinsä korjaamaan sen.