Maailma on rakennettu

[rita4]

Hannu Melaluoto

Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä Hebr 11:3

Maaliskuun loppupuolen yöt ovat olleet kylmiä täällä päin, rapeaa - 20 C:takin. Ja se on tiennyt auringonheleitä ja kirkkaita aamuja. Hetkessä lämpötila on sitten muutahtanut parikymmentä astetta. Kuulas oli tämäkin aamu ja kirkkaasti soi talitintin maaliskuinen ääni. Vuodesta vuoteen se vain toistuu.

Ei voi kun ihmetellä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan käden jälkeä. Katsoopa sitten luontoa ja sen monikirjavuutta. Tai sitten ihmistä. Lunta on liki metri ja kohta se on pois pyyhkäisty. Ilman ihmiskättä! Tämä vuodenaikojenkin vaihtelu, sekin vain yksinkertaisesti vain tulee ja toistuu. Ja taaskin ilman ihmiskättä.

Ja mitä voi ihminen näiden luonnon muutosten edessä? Mitä voi ihminen auringon paisteelle tai sateelle. Miten hän voi matalapaineet poistaa ja korkeapaineen tuoda. Ei tietysti mitenkään. Osaksemme jätetäänkin vain ihmettelijän rooli.

Kuinka helppoa onkaan kaikkea tätä olevaista katsella uskossa ja uskon kautta. Luottaa ja uskoa, että kun Jumalan Raamattu sanoo, että maailma on rakennettu Hänen sanallaan, niin se myös on. Ennen uskoa minulla oli vaikeuksia sisäisesti hahmottaa ja tuskastelinkin maailmankaikkeuden käsittämisen kanssa. Että jos tämän aurinkokunnan takana on - kuten tiede selittää - toinen vastaava ja sitten taas seuraava, niin missä se raja tulee vastaan? Ja mitä sen seinän toisella puolella? En saanut siihen tieteeltä vastausta, en ainakaan uskottavaa.

Kun uudestisynnyin ja pääsin ainakin joiltakin osin armosta sisälle Jumalan luomisen salaisuuteen, tuskittelut loppuivat. Minulle riitti ja 20 vuotta on riittänyt selitykseksi yksi sana: iankaikkisuus. Siinä on kyse loputtomasta. Siihen istuu mutkattomasti iankaikkinen Jumala; Hän, jolla ei ole alkua eikä loppua. Siinä ei ole sitä, mitä me niin usein kaipaamme, nimittäin rajoja, toisen päättymistä ja toisen alkamista. Jos koko maailmankaikkeuden Luoja on iankaikkinen, niin kaiketi Hän tietää miten Universum on rakennettu. Mitä tulee minkin jälkeen. Jos Jumala on loputon, niin yhtä ihmisjärjelle selittämätöntä on tämä olevainen Hänen ympärillään. Tätä ihminen ei kyke käsittämään ja tiedeihmistä pohjimmiltaan kiusaa tämä selittämättömyyden myytti.

Siinä se ero luodun ja Luojan välillä ilmeneekin.

Luin Kalevasta erään tieteen lumoissa olevan dosentin ylistyslaulua. Hän oli sitä mieltä, että tiede ei lähde olettamuksista, hypoteeseista. Että se lähtee vain faktoista. Lähinnä huvitti tuollainen sokeus ja siitä johtuva pimeys.

Kaipaisin tieteeltä varman selityksen edes yhteen kysymykseen. Ja se on: todistusaineisto alkuräjähdyksestä. Missä se on taltioituna? Missä kuvat, kartat, kokeet ja näytteet, missä ne ovat? Eihän tämäkin vain ole "uskonasia". Tiede on joskus perin ovela, se lataa riittävästi vuosia, eikä vain vuosia, vaan vuosimiljaardeja. Se laittaa asiat niin kauas, että valtaosalta meistä päässälaskutaito loppuu. Ja silti se vain puhuu vakavalla naamalla faktoista.

Se uhittelee Luojaansa vastaan. Se pyrkii selittämään sellaista, minkä selityksen Jumala on jättänyt itselleen. Jota Hän ei ainakaan toistaiseksi ole suostunut tietona meille jakamaan.

Kuinka helppoa olikaan taas aamulla kirpeässä pakkassäässä patikoida ja kerrata oikein mielessään: "uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on luotu Jumalan sanalla" ja "kaiken Hän on luonut kaunihisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua". Se muuttuu siis uskon kautta ymmärrykseksi, ihminen toisin sanoen käsittää. Ei tule, eikä aamullakaan tullut sisäisiä ristiriitoja, kaikki ikäänkuin vailla pienintä kitkaa uskossa sulautui sisimpään. On se suurta olla tällaisen maailmankaikkeuden Luojan ja Organisaattorin lapsi ja perillinen.