Sanan saarna vähenee ja tunnelma lisääntyy

[rita4]

Keskuudessamme ovat lisääntymässä harhaopit, ylistysmenetelmät ja sellaiset mallit ja tavat, joita tarkkaan noudattamalla uskotaan oven avautuvan Kaikkivaltiaan läsnäoloon. Nämä opit syrjäyttävät salakavalasti ristin evankeliumin. Ne eivät edusta Raamatun ja alkuseurakunnan opetusta, käytäntöä ja vapautta Pyhässä Hengessä.

Kyse on jostakin aivan muusta.

Ylistys metodina avaa kyllä oven erilaisiin sieluntunteisiin. Tällaisen ylistysbuumin seurauksena Jumalan Sanan saarnan on täytynyt suurelta osin väistyä.

Alussa moni vilpitön uskova tuskin huomaa, kuinka suurin osa tilaisuuksien ajasta käytetään tunnelman nostattamiseen. "Me menemme nauttimaan ylistyksestä." "Siellä on valtava fiilis!"

Kun tätä on jatkunut tunnista puoleentoista ja kun estoitta on antauduttu "virran vietäväksi", saavutetaan tunnetila, jota erehdytään luulemaan Pyhän Jumalan läsnäoloksi: "Nyt ollaan valtaistuinsalissa." "Meillä on avaimet." "Me saimme sen ylistyksellä aikaan!"

Australialainen tri Kleinig Adeleide kirjoittaa: "Tällaisen ylistämisen imaisema teologia on aivan yksinkertainen: Jumala asetetaan valtaistuimelleen Israelin kiitosvirsillä. Ylistyssuoritteen kautta Jumalan kansa saa yhteyden Hänen taivaalliseen läsnäoloonsa. Kun he asettavat hänet sydämensä valtaistuimelle laulamalla hänen ylistystään, heidän henkensä kohoaa, kuin tikkaita pitkin, Pyhän Hengen voimalla taivaan valtakuntaan... Tällä tavoin ylistyksen laulaminen mielletään eräänlaisiksi taivaan liukuportaiksi, joiden kautta uskovat nousevat, kuin kotkan siivellä, maan päältä taivaaseen. Ylistyssuoritteensa kautta uskovat nyt yhtyvät Kristuksen seuraan taivaan valtakunnan..."

Sanaa ja uskoa ei enää tarvita. Tällaisen ylistyksen luoma "läsnäolo" täytyy toistuvasti uusia. Tunteet tulevat ja menevät, me omistamme pysyvän armon. Pyhän Hengen elävöittävän sanan puute kirkoissa ja seurakunnissa on osaltaan luonut tyhjiön, joka nyt täyttyy näillä harhoilla.

Ylistyksestä, joka tuli osoittaa Herralle, tulikin itsessään keinoksi saavuttaa tunnelma ja nautinto. Nämä opettajat tukeutuvat opetuksissaan ilmestysmajaan ainoastaan silloin, kun se heille sopii.

Eräs aikamme megatrendi on elämyshakuisuus. Se määrää suurelta osin ihmisten rahan ja vapaa-ajan käyttöä. Elämyksiä saadakseen ihmisen täytyy "kuluttaa" kaikkea mahdollista, tarpeetontakin. Nyt myös Jeesuksesta on tulossa pelkkä kulutushyödyke. Homo sapiens onkin homo konsumus, kuluttaja! Raamattu sanoo:

"Viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin... hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia" (kreikaksi filedonoi, "nautintoja rakastavia", 2. Tim. 3:4). Sanaa elämys ei Raamatusta löydy, vaikka hengelliset julkaisut mainostavatkin tarjoavansa elämyksiä.

Uskon, että Jumala tahtoo sanoa monille aikamme uskoville: "Oi te älyttömät galatalaiset [monet helluntailaiset, vapaakirkolliset, luterilaiset ja muut]! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? "

Matti Pyykkönen
Ote kirjasta Herätysliikkeen huominen

[rita4]

Australialainen tri Kleinig Adeleide kirjoittaa: "Tällaisen ylistämisen imaisema teologia on aivan yksinkertainen: Jumala asetetaan valtaistuimelleen Israelin kiitosvirsillä. Ylistyssuoritteen kautta Jumalan kansa saa yhteyden Hänen taivaalliseen läsnäoloonsa. Kun he asettavat hänet sydämensä valtaistuimelle laulamalla hänen ylistystään, heidän henkensä kohoaa, kuin tikkaita pitkin, Pyhän Hengen voimalla taivaan valtakuntaan... Tällä tavoin ylistyksen laulaminen mielletään eräänlaisiksi taivaan liukuportaiksi, joiden kautta uskovat nousevat, kuin kotkan siivellä, maan päältä taivaaseen. Ylistyssuoritteensa kautta uskovat nyt yhtyvät Kristuksen seuraan taivaan valtakunnan..."

Sanaa ja uskoa ei enää tarvita. Tällaisen ylistyksen luoma "läsnäolo" täytyy toistuvasti uusia. Tunteet tulevat ja menevät, me omistamme pysyvän armon. Pyhän Hengen elävöittävän sanan puute kirkoissa ja seurakunnissa on osaltaan luonut tyhjiön, joka nyt täyttyy näillä harhoilla.

Ylistyksestä, joka tuli osoittaa Herralle, tulikin itsessään keinoksi saavuttaa tunnelma ja nautinto. Nämä opettajat tukeutuvat opetuksissaan ilmestysmajaan ainoastaan silloin, kun se heille sopii.

En tiedä, taidan olla jatkuva vastavirtaan porskuttelija, mutta nykyään minua ei nappaa ylistys musa ja sen tuoma fiilistely alkuunkaan. Minulle on rakkainta ja arvokkainta, tärkeintä saada viettää aikaa mahdollisimman paljon rukouksessa, Sanaa tutkien ja saada olla Herran Hengen ohjauksessa joka päivä. En pidä itseäni minään huippu ukovana, vaan useimmiten koen alamittaisuutta, heikkoutta kuin Paavali aikoinaan, en jotain suurta ja ihmeellistäkään, joka kohottaisi mielen jonnekin korkeuksiin tosta vain, ylistämällä. Se homma kuuluu muille, jotka tarvitsevat vain tunteita ja helppoa, mukavaa elämää.

Tänään viimeksi mietin elämääni, joka ei ole ollut ruusuilla tanssimista, vaan aika rankkaa ja vaativaa, jotta olisi pysynyt järjissään. Minähän siis olisin monien mielestä varmaan ekana haluamassa kaikkea kivaa ja helppoa, fiiliksiä jostain taivaan valtakuntasaliin pääsystä, tms..juuri mennen elämäni rankkojen ja kokemusten ja rakkaudettomuuden puuteen vuoksi menneessä elämässäni... Mutta en olekaan, onko se yllätys, mutta haluan elää lähellä maan pintaa, jalat tukevasti Kristus kalliolla ja vain Häneen (Jeesukseen) katsoen ja turvautuen.

Oli aika, kun tulin uskoon, että miellyin ylistykseen ja koin sen ainoaksi oikeaksi tavaksi kiittää ja kohdata Herraa. Se oli olevinaan jotain hienoa..Mutta ajan oloon, kun hiukan vahvistuin uskossani, niin se ei enää merkinnytkään niin paljoa kuin alussa. Tilalle alkoi tulla ymmärrystä, niin sen koen, siitä; mikä on Isän tahto omiaan kohtaan. Ja koin, ettei se olekaan ylistäminen, tunteilu, pilvissä pää ollen, ei! Vaan se on; lähemmäksi Herraa pääsy, kaiken menettäminen, jotta Jeesuksesta tulisi nro 1 ja sen jälkeen vasta kaikki muu..

Kuinka paljon nykyään panostetaan seurakunnissa juuri ylistämiseen. Ja uskotaan sen tuovan uusia sielujakin sinne ylistään, kun on niin kiva olla siinä, kuin toisessa taivaassa. Valitettavan paljon. Kun LIHA saa määrätä tahdin ja keinot, niin silloin tulee ylistämisestä nro 1, sitten on ehkä omat tarpeet ja sen jälkeen muut uskovat, perheenjäsenet, Jumalan Sanaa ei enää jakseta kuunnella ja sekin halutaan: "korvasyyhyyn kiitos, tyyliin."

Jokainen ihminen käsittää, että; ajat kovenee ja pahenee, sitä ei voi kukaan olla huomioimatta, vai voiko? Ei voi! Ja kun ajat pahenee ja talous on uhattuna, ym.. niin mistä saat avun elämäsi kriiseihin ja vaikeuksiin yleensä, jos sinun sydämesi elää vain pilvilinnoissa, lihaa ruokitaan, Sanaa vähennetään, totuutta ei kärsitä enää, synnistä ei saa puhua, parannus on kuin kirosana nykyajan uskoville, jne.. Onko ajauduttu väärälle tielle kuin huomaamaatta? Onko nuo tiukkapipot, sittenkin oikealla tiellä ja oikeassa? Kysy näitä itseltäsi. Kysy sitä rehellisesti ja ottaen vastaan Jumalan vastauksen, kun sitä kyselet rukouksessa. Kuuntele mitä Jumala puhuu, niin henkeesi, kuin Sanansakin kautta. Tuleeko kehotus nöyrtymiseen, lihan kuolettamiseen, kuuliaisuutenkin..?

Eräs aikamme megatrendi on elämyshakuisuus. Se määrää suurelta osin ihmisten rahan ja vapaa-ajan käyttöä. Elämyksiä saadakseen ihmisen täytyy "kuluttaa" kaikkea mahdollista, tarpeetontakin. Nyt myös Jeesuksesta on tulossa pelkkä kulutushyödyke. Homo sapiens onkin homo konsumus, kuluttaja! Raamattu sanoo:

"Viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin... hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia" (kreikaksi filedonoi, "nautintoja rakastavia", 2. Tim. 3:4). Sanaa elämys ei Raamatusta löydy, vaikka hengelliset julkaisut mainostavatkin tarjoavansa elämyksiä.

Uskon, että Jumala tahtoo sanoa monille aikamme uskoville: "Oi te älyttömät galatalaiset [monet helluntailaiset, vapaakirkolliset, luterilaiset ja muut]! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? "