Juhana Lehmuskoski
Ajoin traktorilla polttopuita metsästä pihaan ja avasin radion. Yle Puheessa oli käynnissä keskustelu abortista. Abortin kannattaja kuvaili, miten sikiö on aluksi pieni, vain yhden solun kokoinen, ja hän yritti nolata keskustelukumppaninsa, joka piti sitä elävänä ihmisenä. Tuo kumppani kuitenkin totesi vakavana, että ihmisen arvo ei riipu koosta.
Tämä tuntui saavan abortin kannatajan ajatukset sekaisin, koska hän vastasi toteamukseen lähinnä vain ärähtämällä: "Miksi te uskonnolliset ihmiset vastustatte aina aborttia?" Abortin vastustaja korjasi väärän sanamuodon alottamalla: "Me uskovaiset.." Sitten hän jatkoi: "..emme uskalla puhua muuta kuin totuutta, koska me tiedämme, että tämän elämän jälkeen joudumme vastaamaan teoistamme Jumalan tuomioistuimen edessä." Toinen keskustelija ei tämän jälkeen oikein tienyt, mitä vastata.
Liian usein keskusteluissa unohdetaan tämä iankaikkisuusnäkökulma. Kuitenkin on vain yksi askel tämän ajan ja iankaikkisuuden välissä. Raamattu sanoo: " Ihmiselle on määrätty, että heidän on kerran kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio." (Hebr. 9:27)
Tuomiolla kerran punnitaan ihmisten teot. Sana sanoo: "Sillä Ihmisen Poika on tuleva isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan." (Matt. 16:27) Tämä tiedostetaan jokaisessa pakanauskonnossa. Siksi niissä pyritään tekemään hyviä tekoja ja elämään oikein. Sikäli kuin niissä ollaan rehellisiä, tiedetään myös, että jokainen on tehnyt syntiäkin. Tämä aiheuttaa sisäistä kamppailua, pelkoa ja epätoivoa.
Moni pakanauskontojen edustaja mutta myös moni suurten kristillisten kirkkokuntien jäsen päätyy kaiken tämän takia sellaiseen näkemykseen, että pelastumiseen riittää, kun pyrkii elämässään tekemään hyviä tekoja enemmän kuin pahoja.
Kuitenkin tiedämme Raamatun opetusten pohjalta, että yksikin synti riittää hukuttamaan ihmisen kadotukseen. "Teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule." (Jes. 59:2) Erossa Jumalasta ei edes voi tehdä hyviä tekoja, jotka hänelle kelpaisivat. Tilanne vaikuttaa siis epätoivoiselta.
Näyttää siltä, että taivaassa ovat ihmisten kaikki teot kirjoitettuina kirjaan. Asian tarkempi tarkastelu tuo kuitenkin esiin toivoa herättävän näkökulman:" Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimnen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perustteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen." (Ilm. 20:12,15)
Ensimmäinen kirja tuomiolla on Tekojen kirja. Siellä on kaikkien kohdalla mainittu syntejä mutta varmasti myös hyviä tekoja. Ratkaisu asiaan ja peruste tuomion langettamiseen tulee kuitenkin vasta, kun avataan toinen kirja, joka on Elämän kirja. Siihen on kirjoitettu niiden nimet, jotka ovat valinneet Elämän, Jeesuksen. Jeesus sanoo olevansa Elämä (Joh. 14:6). Elämän kirjassa mainitut Jeesuksen omat, hänen seuraajansa, pääsevät iankaikkiseen elämään, taivaaseen. Heidän syntinsä on verellä pestyt. Ne on jo kerran käsitelty oikeudellisessa prosessissa, kun he ovat tunnustaneet syntinsä, saaneet ne anteeksi ja uskoneet Armahtajaansa.
Ne, joiden nimeä ei löydy Elämän kirjasta, joutuvat vastaamaan Tekojen kirjassa mainituista teoistaan, mutta he eivät voi mitenkään puolustautua. Siksi Elämän kirjan sisältö tulee ratkaisemaan kaikkien iankaikkisen kohtalon. On tärkeää olla ja pysyä Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on vanhurskautemme. Hänessä on meidän sydämemme puhtaus. Vain hänen seurassaan voimme myös tehdä niitä tekoja, jotka kelpaavat hänelle.
