Onko sinulla aikaa?

[rita4]

R.A. Torray

Meillä on aina kiire. Haluamme olla tehokkaita ja aikaansaavia. Tärkeille asioille on aina aikaa, mutta onko meillä aikaa etsiä Jumalaa? Jos asetamme Jumalan ensimmäiselle sijalle elämässämme, muut tarpeemme täyttyvät sen myötä, lupaa Raamattu.

Aika on asia, jota meillä on aina liian vähän, mutta silti tuhlaamme sitä suruttomasti. Kuinka viisas onkaan ihminen, joka ymmärtää, että aika on lyhyt. Meillä on vain vähän aikaa tarttua tilaisuuteen ja toimia, sillä pian astumme rajan yli kohtaamaan Jumalan.

Ei kiirettä?

Aikamme on lyhyt, vaikka se joskus tuntuisikin pitkältä. Uskovina ajattelemme, että meillä on runsaasti aikaa valmistautua Herran tulemukseen ja evankelioida. Uskosta osaton ajattelee, että vielä tässä ehtii katua ja tehdä parannusta - ei kiirettä. Kaiken keskellä Jumala julistaa meille, että aikamme on käymässä vähiin.

"Jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme." (Rm 13:11.)

Riittääkö ihmisillä aikaa etsiä elämän tärkeintä asiaa - pelastusta? Loppujen lopulta kukaan meistä ei voi olla varma, miten kauan aikaa meille on annettu. lankaikkisuus koittaa kohdallamme aina liian pian.

Kristuksen kaltaisuuteen

Vaikka sielumme pelastus on tärkeä, se ei ole elämämme päätepysäkki. Oikeastaan siitä kaikki vasta alkaakin. Kun syntimme on annettu anteeksi ja meistä on tullut Jumalan lapsia, Jumala alkaa valmentaa meitä taivasta varten. Mitä uskollisemmin otamme vaarin tuosta ajasta, sen rakentavammaksi se koituu.

Kun olemme taidollisesti hyödyntäneet käytettävissä olevan aikamme, voimme hyvillä mielin kohdata pyhän Jumalan hänen tuomioistuimensa edessä. Silloin astumme Herramme iankaikkiseen valtakuntaan yltäkylläisinä, ja iankaikkisuutemme on rikas.

Maanpäällisen vaelluksemme tarkoituksena on, että muutumme yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi. Valitettavasti luonteemme ei kuitenkaan muutu yhdessä yössä, ja siksi valmentautumisemme kestää elämämme loppuun saakka. Onko meillä varaa kuluttaa aikaamme itsekkäästi?

Aarteita taivaaseen

Jeesus opetti, että noudattamalla hänen Isänsä tahtoa, voimme tallettaa aarteita taivaan pankkiin. Saamme nauttia niistä, kun kerran pääsemme iankaikkisuuteen. Moni meistä ryhtyy jo varhain kartuttaman rahaa vanhuuden varalle, mutta unohtaa, ettemme saa mukaamme mitään ajan tuolle puolen. Iankaikkiset talletuksemme ovat paljon tärkeämmät kuin maalliset säästömme.

"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen." (Mt 6:19-20.)

Jokainen itsekkäästi kulutettu päivä, tunti ja markka köyhdyttää meitä iankaikkisuusnäkökulmasta ajateltuna. Kerran heräämme huomaamaan, miten tärkeää olisikaan ollut kerätä aarteita taivaaseen.

Sielujen voittaminen on kaikista arvokkain tehtävämme, ja se on annettu jokaiselle uskovalle. Onko meillä aikaa voittaa sieluja? Ympärillämme on suuri joukko kadotukseen joutuvia, joten meidän ei pitäisi hukata ainuttakaan päivää. Nouskaamme ja ryhtykäämme toimeen

Etsi Jumalaa tänään

Olen usein puhunut rukouksen valtavasta voimasta ja huomannut, ettei meillä enää ole paljon aikaa tähänkään. Rukous saa aikaan suuria, mutta jos emme rukoile tänään, emme näe mitään tapahtuvan huomenna.

Aika on lyhyt, joten meidän olisi käytettävä tilaisuutta hyväksi jo tänään. Kuolema kulkee kannoillamme nopein askelin. Emme pääse sitä pakoon, vaikka yrittäisimmekin. Silti uskottelemme itsellemme, että kuolema on vielä kaukana.

Emme varmasti pysähdy ajattelemaan kuolemaa kovinkaan mielellämme, mutta muistakaamme, että vain mieletön sulkee silmänsä tosiasioilta. Jos et ole vielä pelastunut: etsi pelastusta tänään.

Lahjat käyttöön

Raamattu ilmoittaa, että Herramme Jeesus Kristus palaa takaisin pian. "Hän, joka näitä todistaa, sanoo: `Totisesti, minä tulen pian."' (Ilm 22:20.) Kukaan meistä ei tiedä, milloin hänen paluunsa koittaa, mutta Raamatun mukaan se päivä yllättää monet. Jos tietäisimme, että hän tulisi jo huomenna, tuhlaisimmeko aikaamme tänään?

Kukin päivä pitää sisällään omat haasteensa ja mahdollisuutensa, jotka eivät välttämättä toistu enää seuraavana päivänä. Huomenna emme enää voi tehdä sitä, mitä olisi pitänyt tehdä tänään. Mahdollisuus olisi hvödynnettävä heti. Voimamme ja kykymme heikkenevät päivä päivältä.

Toivottavasti meidän ei tarvitse katua menneitä päiviämme ja vain vierestä seurata, kun joku toinen tekee sen, mitä meidän olisi pitänyt tehdä. Meillä kaikilla on ainakin jokin lahja käytettävänämme Jumalan kunniaksi. Älkäämme viivytelkö enää, vaan ottakaamme lahjamme käyttöön - tänään.

[rita4]

Ei kiirettä?

Aikamme on lyhyt, vaikka se joskus tuntuisikin pitkältä. Uskovina ajattelemme, että meillä on runsaasti aikaa valmistautua Herran tulemukseen ja evankelioida. Uskosta osaton ajattelee, että vielä tässä ehtii katua ja tehdä parannusta - ei kiirettä. Kaiken keskellä Jumala julistaa meille, että aikamme on käymässä vähiin.

"Jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme." (Rm 13:11.)

Riittääkö ihmisillä aikaa etsiä elämän tärkeintä asiaa - pelastusta? Loppujen lopulta kukaan meistä ei voi olla varma, miten kauan aikaa meille on annettu. lankaikkisuus koittaa kohdallamme aina liian pian.

Minä en nyt näymmä vain pääse pois, tästä aika mietinnästä. Jumala puhuu siitä sydämelleni hyvinkin usein ja miten sen aikamme, joka meille on annettu, käytämme? Onko Isä puhunut sinulle rakas ystäväni tästä asiasta? Uskoisin, että on. Mutta me niin helposti sivuutamme sen, kun se ei kuitenkaan tunnu niin kovin ajankohtaiselta, tai tärkeältä. Vai mitä?

Kun katselee ja seuraa, kuuntelee tämän ajan uskovia, niin pakostakin nousee mieleen ajatus/tunne; huolta vailla elävistä sekä itseään rakastavista, itselleen helppoa ja hyvää elämää kaipaavista ja ettei kukaan saa nuhdella mistään, jotka eivät koe halua ristiinnaulita lihansa, tai erata maailman tarjonnasta, vaan elää, kuin mitään loppua ei koskaan tulisikaan, tai ois muiden asia: tuleeko ihmisiä uskoon.

Tällä meidän kylälämme kuoli vasta 30v nuori mies. Hän oli kyllä todennäköisesti kuullut evankeliumiakin, mutta maailma veti ja ei ollut huolta, mihin joutuu kun elämä päättyy. Onko sinulla ystävä kallis huolta; mihin sielusi joutuu, kun Jumala sanoo taivaastaan; "Nyt on aika täysi täällä ajassa oloa!"

Ihmiset haluavat, niin uskovat, kuin uskomattomatkin vain korvasyyhy saarnoja, jotka ei laita parannuksen paikalle, vaan sallii synnissä elämisen. Mutta mitä hyötyä siitä on sinulle rakas lukijani, jos lihaasi ei riipasekaan, kun sanotaan jotain miellyttävää. Mutta sielusi jää kuoleman tilaan, jossa Jeesuksen sovintoveri ei pääse pesemään syntejäsi ja väärään menoasi puhtaaksi ja antamaan syntejäsi anteeksi, koska ei olla haluttu tai mitä todennäköisemmin ei olla uskallettu sanoa syntiä synniksi ja miten pitää toimia, ettet vain loukkaannu heihin puhujiin?

Hes. 16:49 Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut.

Sananl. 14:11-16
Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa. Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie. Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe. Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies. Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin. Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.

Otin tuohon pari Raamatun kohtaa, jota puhuvat huolettomudesta.

Kysynkin; Voiko kenenkään sydän olla aina levollinen ja kokea rauhaa ja iloa, jos elää, niin kuin itsestä tuntuu hyvältä, mutta kieltäytyy tottelemasta Jumalan Sanaa ja suostumatta tekemään parannusta syntielämästään, sekä maailmaan rakastumisestaan, huolettomasta ja helpon, mukavan elämän perässä juoksemisestaan? En usko. Voit väittää muuta, mutta sitä rauhaa ja lepoa, iloa Herrassa, mikä on kun elää lähellä veristä Golgatan ristiä ja Jeesustaan, niin sitä ei saa itseään rakastamalla ja samalla tullen mahdollisesti vain lakihenkiseksi, mutta ei armahtavaksi lähimmäiseksi.

Sanon vielä tämän miten olen huomaavinani uskovissa laiskuuden ja välinpitämättömyyden sitä kohtaan, mikä pitäisi olla; halu palvella Herraa ja lähimmäistään, sekä evankelioida uskosta osattomia. Siirretään tehtäviä, siirretään lähimmäisen kohtaamista, siirretään jopa rukousalttarille menoa, kaiken muun mukavemman takia. Ajatellaan kenties, että riittää, kun käy srk,sa ja ylistää Jumalaa siellä. Mutta rakas ystäväni; Ei se riitä, eikä takaa sinulle uskovanakaan taivaspaikkaa, jos sinulla ei ole hätää hukkuvista sieluista, sekä: rukoilla viisautta ja oikeaa aikaa lähteä kertomaan heille Jeesuksesta.

Ole valpas ja ahkera Herran työssä. Pyri olemaan aina valmiina käyttöön, niin seurakunnassa ollen, kuin siellä kotonasikin ollen. Herra seuraa taivaastaan sinua ja miten elät ja toimit. Pelkkä srk kuuluminen ja siellä käyminen, ei takaa sinulle vielä yhtään mitään, jos rakastat vain maailman tarjontaa, itseäsi, sekä helppoa ja mukavaa elämää. HERÄÄ JO JA KUULE KUN PASUNA KOHTA SOI!

Kristuksen kaltaisuuteen

Vaikka sielumme pelastus on tärkeä, se ei ole elämämme päätepysäkki. Oikeastaan siitä kaikki vasta alkaakin. Kun syntimme on annettu anteeksi ja meistä on tullut Jumalan lapsia, Jumala alkaa valmentaa meitä taivasta varten. Mitä uskollisemmin otamme vaarin tuosta ajasta, sen rakentavammaksi se koituu.

Kun olemme taidollisesti hyödyntäneet käytettävissä olevan aikamme, voimme hyvillä mielin kohdata pyhän Jumalan hänen tuomioistuimensa edessä. Silloin astumme Herramme iankaikkiseen valtakuntaan yltäkylläisinä, ja iankaikkisuutemme on rikas.

Maanpäällisen vaelluksemme tarkoituksena on, että muutumme yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi. Valitettavasti luonteemme ei kuitenkaan muutu yhdessä yössä, ja siksi valmentautumisemme kestää elämämme loppuun saakka. Onko meillä varaa kuluttaa aikaamme itsekkäästi?

[rita4]

Aarteita taivaaseen

Jeesus opetti, että noudattamalla hänen Isänsä tahtoa, voimme tallettaa aarteita taivaan pankkiin. Saamme nauttia niistä, kun kerran pääsemme iankaikkisuuteen. Moni meistä ryhtyy jo varhain kartuttaman rahaa vanhuuden varalle, mutta unohtaa, ettemme saa mukaamme mitään ajan tuolle puolen. Iankaikkiset talletuksemme ovat paljon tärkeämmät kuin maalliset säästömme.

"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen." (Mt 6:19-20.)

Jokainen itsekkäästi kulutettu päivä, tunti ja markka [Euro] köyhdyttää meitä iankaikkisuusnäkökulmasta ajateltuna. Kerran heräämme huomaamaan, miten tärkeää olisikaan ollut kerätä aarteita taivaaseen.

Sielujen voittaminen on kaikista arvokkain tehtävämme, ja se on annettu jokaiselle uskovalle. Onko meillä aikaa voittaa sieluja? Ympärillämme on suuri joukko kadotukseen joutuvia, joten meidän ei pitäisi hukata ainuttakaan päivää. Nouskaamme ja ryhtykäämme toimeen.

Tämä kirjoitus jotenkin kuin pysäytti minut miettimään näitä asioita: Missä on sydämemme tai, mihin asioihin ym panostamme elämässämme, mikä on meille tärkeää ja rakasta, ja onko meillä todellista sydämen hätää hukkuvista sieluista?

Jos ja kun tahdomme tallettaa hengellisiä aarteita taivaaseen, niin se silloin vaatii myöskin työtä, sekä nöyrää mieltä, niin ettei mikään tässä maailmassa saisi meitä houkuteltua pois sieltä rukouksen ja parannuksen teon alttarilta, verisen ristin luota; takaisin entisenlaiseen elämään, mitä elimme ennen uskoontuloamme...

Onhan se tietty mahtavaa, kun lompakko pullistelee ja pitää huolet ja murheet poissa elämästä. Mutta tuoko raha rauhaa sydämeen? En usko, sillä sit tulee huoli, miten säilyttää, varastoida rahansa, sekä omaisuutensa. Ei ole rauhaa sillä, jolla on paljon omaisuutta, se rauha mikä ehkä sellaisella on, niin se on valerauhaa, joka poksahtaa ilmaan, kun tulee ongelmia ja rahan menoa, tms...Ei, se ei ole kestävää rauhaa, vaan rauhaa joka saadaan paljolla omistamisella, mutta joka voi mikä hetki tahansa tuhoutua, ja kun sitä rikkauttaan kun ei voi ottaa mukaan, kun aika on lähteä iäisille majoille.

Käärinliinoissa kun ei ole taskuja. Alasti tultiin tähän maailmaan ja alasti täältä lähdetäänkin. Mitään ei saada mukaamme, ei pennin hyrrääkään. Kaikki jää tänne toisille riideltäväksi.

Mietin tätä asuinympäristöämme ja tuli kuin sellainen huoli siitä valtavasta porukasta, joka täälläpäin asuu ja mietin sitä, miten harvat kuitenkaan turvaavat Jumalaan elämässään ja onko heillä Vapahtajan läsnäolon turvaa elämässään sekä elämänsä tiilanteissa? Tiedämme kaikki, että kirkko tekee uskonnollisia, käännynnäisiä, joilla on väärä rauha ja turva elämässään, kun ei ole Pelastajaa sydämessä. He luottavat lapsikasteen armolliittoon joka on vain ihmisten keksimä juttu, sana. Tai uskovat pelastuvansa, kun kuuluvat kirkkoon, mutta niinhän monet vapaidenkin suuntien uskovat turvaavat sihen, että; seurakuntaan kuuluminen pelastaa, (nimi kirkon/srk kirjoissa muka riittää), tai kun on kerran tullut uskoon, niin se riittää. Se, kun tulit, minä tulin uskoon, niin se oli vasta alku uskonkilvoittelulle, Jumalan Sanan tutkimiselle, sekä siinä pysymiselle. Olimme vasta uudestisyntyneet, vastasyntyneet; elävään uskoon ja siitä alkoi uskonkasvun harjoittaminen..Ja sen kilvoittelun ja kasvun tuleee vahvistua, kasvaa niin kuin pieni vauvakin kasvaa ja oppii uusia asioita, luottaa vanhempiinsa ym.

Sananl. 16:
16 Parempi kultaa on hankkia viisautta, kalliimpi hopeata hankkia ymmärrystä.
17 Oikeamielisten tie välttää onnettomuuden; henkensä saa pitää, joka pitää vaelluksestansa vaarin.
18 Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä.
19 Parempi alavana nöyrien parissa kuin jakamassa saalista ylpeitten kanssa.
20 Joka painaa mieleensä sanan, se löytää onnen; ja autuas se, joka Herraan turvaa!

Muistamme tämän seuraavan Raamatunpaikan rikkaasta miehestä, joka luotti ja turvasi omaisuuteensa..

Luuk. 12:
15 Ja hän sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi".

16 Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin.
17 Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?'
18 Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni;
19 ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'.

20 Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?'
21 Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä."

Onko minullla, sinulla aikaa tehdä sitä, mikä on Herrammekin tahto? Onko minulla, sinulla aikaa, tai edes halua kertoa Jeesuksesta, Pelastajasta niille, jotka eivät vielä Häntä tunne pelstajanaan? Onko minulla, sinulla aikaa pyrkiä antamaan aikaamme Herralle, ja tehdä Hänen tekojaan, kuin kuluttaa aikamme turhuuden markkinoilla, lopulta vain saaden surun ja tuskan sydämiinne? Ketä sinä uskot ja seuraat? Elätkö lähellä Jeesusta, ja koet, että; Hän on elämäsi rakkain ja tärkein ihminen, Jumalan Poika, ja tahdot kerran päästä kotiin, taivaaseen, kun elit ja elät elämäsi vain Hänelle ja Häntä seuraten, totellen, kuollen omalle tahdollesi, lihasikin tahdolle. Onko Jeesus sinulle numero yksi?

Matt. 10:
32 Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.
33 Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.

34 Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
35 Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan;
36 ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'.

37 Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;
38 ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
39 Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.