Antti Sainio
Näinhän me laulamme ja näin myös toivomme, mutta kaikki on Jumalan käsissä, niin tämä päivä kuin tuleva vuosikin. Kun koko maailma kiehuu ja pauhaa, voimme vain aavistella, mitä on tulossa.
Kun luemme Raamattua, Jumalan Sanaa, voimme suunnilleen arvella, missä ajassa elämme ja mitä odotamme. Suurin odotus uskovilla on tietenkin uskovien ylöstempaaminen. Matt. 24 kertoo, että viimeisinä aikoina kansa nousee kansaa vastaan ja nälänhätää ja maanjäristykiä tulee monin paikoin. Tämä ei kuitenkaan ole vielä loppu, vaan tapahtuu jotakin, mikä on vielä monilta peitossa, ja se on: syntyy antikristus! Hän on valmiina toimimaan, kunhan seurakunta, joka vielä viivyttää, temmataan tuuliin ja pilviin, ja me saamme aina olla Jeesuksen kanssa.
Israelin kansa on ajan kello, josta voimme katsoa, miten Jumalan lupaukset sen kohdalla täyttyvät. Näemme, että tuhannet saavat palata omaan maahansa, Israeliin, jonka he olivat menettäneet vuostuhansia sitten.
Psalmissa 80 jakeessa 13 kysytään: "Miksi sinä särjit aidan sen ympäriltä, niin että kaikki tien kulkijat sen repivät?" Tämä aita, joka nähtävästi on nyt korjaantunut, on Jumalan varjelus. Pelkään, että maammekin kohdalla voi käydä näin, kun synnin mitta täyttyy ja Jumalan sallima ruoska tulee rankaisemaan meitä.
Mutta lohdutukseksemme voimme lukea 2 Aik. 14:7 "Vielä on maa meidän vallassamme, sentähden, että me olemme etsineet Herraa, meidän Jumalaamme hän on suonut meidän päästä rauhaan joka taholla."
Niin, maa on vielä meidän. Olemme itsenäisiä, ja vain parannuksen teko ja rukous voivat pitää maamme itsenäisenä. Synti rehottaa jopa maamme johdossa, saati kansan keskuudessa, joten rukoustaisteluun on syytä valmistautua.
Meidän taisteluaseemme on selvä Jumalan Sana, joka on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, joten käyttäkäämme sitä ilman vihaa ja epäilystä.
