"Uskoa sinapinsiemenenkään verran... " Matt. 17:20.
Meillä on se käsitys, että Jumala palkitsee meille uskomme, ja ehkä niin tapahtuukin uskon alkuasteella. Mutta me emme voi ansaita uskollamme mitään. Usko vie meidät oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa ja antaa Jumalalle mahdollisuuden toimia. Mikäli olet Jumalan pyhä, niin Jumalan täytyy säännöllisesti lyödä pohja pois kokemuksiltasi saadakseen sinut yhteyteensä. Jumala tahtoo sinun ymmärtävän, että kysymyksessä on uskonelämä eikä Hänen siunauksiensa sentimentaalinen nautiskelu. Sinun aikaisempi uskonelämäsi oli ehkä täynnä valoa ja suloisuutta; se oli ehkä kiihkeää, mutta kapea-alaista, keskittyen pienelle kokemusten aurinkoiselle saarekkeelle - kokemusten, joissa oli yhtä paljon tunnetta kuin uskoa. Mutta sitten Jumala poisti sinulta tietoiset siunauksensa, jotta oppisit vaeltamaan uskossa. Olet nyt Hänelle paljon arvokkaampi kuin olit noina tietoisen riemun ja ihastuttavan todistamisen päivinä.
Usko on luonteensa mukaisesti koeteltava. Mutta uskon todellinen koetus ei ole siinä, että huomaamme olevan vaikeaa luottaa Jumalaan, vaan siinä, että Jumalan luonteen tulee kirkastua meille itsellemme. Edetessään eteenpäin uskon on kuljettava sanomattoman eristyneisyyden kausien läpi. Älä koskaan sekoita uskon koetusta tavalliseen elämänkouluun. Suurelta osilta se, mitä me kutsumme uskon koetukseksi, johtuu yksinomaan siitä, että olemme eläviä ihmisiä. Raamatussa usko on uskoa Jumalaan; kaiken sen uhmaamista,
joka sotii Häntä vastaan. "Minä tahdon pysyä uskollisena Jumalalle, tekipä Hän mitä tahansa."" vaikka Hän surmaisi minut. minä tahdon luottaa Häneen" (Job 13:15 englantilainen käännös). Tämä on ylevin uskon ilmaus koko Raamatussa.
Oswald Chambers
