KUN JUMALA VALAISEE SYDÄMEN

[rita4]

Opetusvaje synnistä ja sen sovituksesta
J.C. Ryle

Synti merkitsee Jumalan lain rikkomista. 1 Joh. 3:4, RK

Oikea ymmärrys synnistä on kaiken pelastavan kristinuskon ytimessä. Ilman sitä sellaiset opinkappaleet kuin vanhurskauttaminen, kääntymys ja pyhitys, ovat pelkkiä sanoja ja käsitteitä, jotka eivät tarkoita mitään. Siksi ensimmäinen asia, minkä Jumala tekee silloin, kun Hän luo jonkun ihmisen uudeksi Kristuksessa, on valaista tämän sydän ja näyttää sen syntisyys.

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa aineellinen luomistyö alkoi "valosta", ja näin on myös hengellisen luomistyön laita. Jumala "valaisi sydämemme" (2 Kor. 4:6) Pyhällä Hengellään ja siitä alkaa hengellinen elämä.

Hämärä tai hatara käsitys synnistä on useimpien nykypäivän virheellisten opetusten ja harhaoppien perusta. Jos ei ymmärretä kuinka vaarallinen tämä sielun sairaus on, ei ole ihme, että tyydytään vääriin tai riittämättömiiin parannuskeinoihin.

Uskon, että yksi nykyisen seurakunnan suurimmista tarpeista on ollut ja on yhä saada selkeämpää, täydempää opetusta synnistä.

Synnin määritelmä

Käsitteet "synti" ja "syntiset" ovat tuttuja kaikille. Usein puhutaan siitä, että maailmassa on "syntiä" ja ihmiset tekevät "syntiä". Mitä näillä kuitenkin tarkoitetaan? Yritän vastata mahdollisimman lyhyesti.

"Synti" on yleisesti ottaen "jokaisen Aadamista polveutuvan ihmisen luonteen vika ja rappio. Sen vuoksi ihmiset ovat luonnostaan todella kaukana alkuperäisestä vanhurskaudesta [oikeamielisyydestä]. Siksi me olemme myötäsyntyisesti taipuvaisia pahaan ja siksi lihamme himot vastustavat aina henkeä. Tämän seurauksena jokainen maailmaan syntyvä ihminen ansaitsee Jumalan vihan ja kadotuksen."

Synti on lyhyesti ilmaistuna kuin suuri moraalinen tauti, joka vaikuttaa koko ihmiskuntaan, riippumatta asemasta, luokasta, nimestä, kansasta, kansallisuudesta ja kielestä. Se on tauti, josta vain yksi ainoa naisesta syntynyt on ollut vapaa. Lienee sanomattakin selvää, että se Yksi oli Herra Jeesus Kristus.

Lisään kuitenkin, että tarkemmin sanottuna "synti" on kaiken sellaisen tekemistä, sanomista, ajattelemista tai kuvittelemista, mikä ei ole täydellisesti Jumalan asetusten ja mielen mukaista. Lyhyesti sanottuna "synti" on Raamatun mukaan "Jumalan lain rikkomista" (1 Joh. 3:4, RK.) Pienikin ulkoinen tai sisäinen poikkeama Jumalan ilmoitetusta tahdosta ja luonteesta lasketaan synniksi ja tekee meistä heti syyllisiä Jumalan edessä.

Sellaiselle, joka lukee Raamattua tarkasti, ei liene tarvetta kertoa, että Jumalan lakia on mahdollista rikkoa sydämessä ja mielessä ilman, että tapahtuu ilmeistä tai näkyvää pahaa tekoa. Herramme on tehnyt tämän selväksi Vuorisaarnassa (Matt. 5:21-28). Erään tunnetun brittiläisen runoilijankin sanoin: "voi hymyillä ja hymyillä ja olla konna."

Tarkkaavaiselle Uuden testamentin lukijalle ei tarvitse mainita, että syntiä on joskus tekeminen, joskus tekemättä jättäminen. Teemme syntiä, kun "jätämme tekemättä asioita, joita meidän pitäisi tehdä" yhtä lailla kun " teemme asioita, joita meidän ei pitäisi tehdä." Mestarimme vakavat sanat Matteuksen evankeliumissa eivät jätä tässäkään mitään tulkinnanvaraiseksi. Evankeliumiin on kirjoitettu:" Menkää pois minun luotani, te kirotut, siihen ikuiseen tuleen - Sillä minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ettet antaneet minulle juotavaa" (Matt. 25:41-42, RK).

Minusta on näinä aikoina, tarpeellista muistuttaa, että ihminen voi tehdä syntiä tietämättään, ja syyllinen voi pitää itseään syyttömänä. En löydä Raamatusta oikeutusta nykyajan väitteeseen, että "synti ei ole syntiä ennen kuin sen ymmärretään olevan syntiä ja siitä ollaan tietoisia."

Päinvastoin - tarpeettomasti laiminlyödyn kolmannen Mooseksen kirjan neljännessä ja viidennessä luvussa sekä neljännen Mooseksen kirjan luvussa 15 israelilaisille selkeästi opetettiin, että oli syntejä, joita tehtiin tietämättömästi, ja jotka saastuttivat ja vaativat sovitusta (4 Moos. 15: 25-29, 3 Moos. 4: 1-35; 5: 14-19).

Lisäksi Herramme nimenomaan opettaa, että palvelija, joka ei tiennyt herransa tahtoa eikä toteuttanut sitä, ei saanut anteeksi tietämättömyytensä takia, mutta häntä lyötiin tai rangaistiin kylläkin vähemmän kuin muita (Luuk. 12:47-48).

On hyvä muistaa, että on vaarallista mitata syntisyyttämme sillä perusteella kuinka surkean epätäydellistä tietämyksemme on tai minkä asteinen on tietoisuutemme. Kolmannen Mooseksen kirjan syvempi tutkiminen voisi tehdä meille hyvää.

[rita4]

Yleismaailmallista myötäsyntisyyttä
J. C. Ryle

Synti merkitsee Jumalan lain rikkomista. 1 Joh. 3;4 KR

Oikea ymmärys synnistä on kaiken pelastavan kristinuskon ytimessä. Ilman sitä sellaiset opinkappaleet kuin vanhurskauttaminen, kääntymys ja pyhitys, ovat pelkkiä sanoja ja käsitteistä, jotka eivät tarkoita mitään. Siksi ensimmäinen asia, minkä Jumala tekee silloin, kun Hän luo jonkun ihmisen uudeksi Kristuksessa, on valaista tämän sydän ja näyttää sen syntisyys.

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa aineellinen luomistyö alkoi "valosta", ja näin on myös hengellisen luomistyön laita. Jumala " valaisi sydämemme" (2 Kor. 4:6) Pyhällä Hengellään ja siitä alkaa hengellinen elämä.

Hämärä tai hatara käsitys synnistä on useimpien nykypäivän virheellisten opetusten ja harhaoppien perusta. Jos ei ymmärretä kuinka vaarallinen tämä sielun sairaus on, ei ole ihme, että tyydytään vääriin tai riittämättömiin parannuskeinoihin.

Uskon, että yksi nykyisen seurakunnan suurimmista tarpeista on ollut ja on yhä saada selkeämpää, täydempää opetusta synnistä.

Synnin määritelmä

Käsitteet "synti" ja "syntiset" ovat tuttuja kaikille. Usein puhutaan siitä, että maailmassa on "syntiä" ja ihmiset tekevät "syntiä". Mitä näillä kuitenkin tarkoitetaan? Tiedetänkö sitä todella? Arvelen, että tämä aiheuttaa paljon hämmennystä ja epäselvyyksiä. Yritän vastata mahdollisimman lyhyesti.

"Synti" on yleisesti ottaen "jokaisen Aadamista polveutuvan ihmisen luonteen vika ja rappio. Sen vuoksi ihmiset ovat luonnostaan todella kaukana alkuperäisestä vanhurskaudesta [ oikeamielisyydestä]. Siksi me olemme myötäsyntyisesti taipuvaisia pahaan ja siksi lihamme himot vastustavat aina henkeä. Tämän seurauksena jokainen maailmaan syntyvä ihminen ansaitsee Jumalan vihan ja kadotuksen."

Synti on lyhyesti ilmaistuna kuin suuri moraalinen tauti, joka vaikuttaa koko ihmiskuntaan, riippumatta asemasta, luokasta, nimestä, kansasta, kansallisuudesta ja kielestä. Se on tauti, josta vain yksi ainoa naisesta syntynyt on ollut vapaa. Lienee sanomattakin selvää, että se Yksi oli Herra Jeesus Kristus.

Lisään kuitenkin, että tarkemmin sanottuna "synti" on kaiken sellaisen tekemistä, sanomista, ajattelemista tai kuvittelemista, mikä ei ole täydellisesti Jumlan asetusten ja mielen mukaista. Lyhyesti sanottuna "synti" on Raamatun mukaan " Jumalan lain rikkomista" (1 joh. 3:4, RK) Pieninkin ulkoinen tai sisäinen poikkeama Jumalan ilmoitetusta tahdosta ja luonteesta lasketaan synniksi ja tekee meistä heti syyllisiä Jumalan edessä.

Sellaiselle, joka lukee Raamattua tarkasti, ei liene tarvetta kertoa, että Jumalan lakia on mahdollista rikkoa sydämessä ja mielessä ilman, että tapahtuu ilmeistä tai näkyvää pahaa tekoa. Herramme on tehnyt tämän selväksi Vuorisaarnassa (Matt. 5:21-28). Erään tunnetun brittiläisen runoilijankin sanoin: " voi hymyillä ja hymyillä ja olla konna."

Tarkkaavaiselle Uuden testamentin lukijalle ei tarvitse mainita, että syntiä on joskus tekeminen, joskus tekemättä jättäminen. Teemme syntiä, kun " jätämme tekemättä asioita, joita meidän pitäisi tehdä" yhtä lailla kun " teemme asioita, joita meidän ei pitäisi tehdä." Mestarimme vakavat sanat Matteuksen evankeliumissa eivät jätä tässäkään mitään tulkinnavaraiseksi. Evankeliumiin on kirjoitettu: "Menkää pois minun luotani, te kirotut, siihen ikuiseen tuleen - Sillä minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa (Matt. 25: 41-42, RK).

Minusta on näinä aikoina tarpeeliista muistuttaa, että ihminen voi tehdä syntiä tietämättään, ja syyllinen voi pitää itseään syyttömänä. En löydä Raamatusta oikeutusta nykyajan väitteeseen, että "synti ei ole syntiä ennen kuin sen ymmärretään olevan syntiä ja sitä ollaan tietoisia."

Päinvastoin - tarpeettomasti laiminlyödyn kolmannen Mooseksen kirjan neljännessä ja viidennessä luvussa sekä neljännen Mooseksen kirjan luvussa 15 israelilaisille selkeästi opetettiin, että oli syntejä, joita tehtiin tietämättömästi, ja jotka saastuttivat ja vaativat sovitusta (4 Moos. 15:25-29, 3 Moos. 4: 1-35, 5: 14-19).

Lisäksi Herramme nimenomaan opettaa, että palvelija, joka ei tiennyt herransa tahtoa eikä toteuttanut sitä, ei saanut anteeksi tietämättömyytensä takia, mutta häntä lyötiin tai rangaistiin kylläkin vähemmän kuin muita (Luuk. 12: 47-48).

On hyvä muistaa, että on vaarallista mitata syntisyyttämme sillä perusteella kuinka surkean epätäydellistä tietämyksemme on tai minkä asteinen on tietoisuutemme. Kolmannen Mooseksen kirjan syvempi tutkiminen voisi tehdä meille hyvää.