Parannuksen teon tärkeys

[Jeesuksen oma]

PARANNUKSEN TEKEMINEN

Uskon elämä on kasvuprosessi. Vain Jumala voi saada meissä uskon kasvun aikaiseksi. Jumala auttaa ja antaa meille voiman siihen, että kykenemme luopumaan vääristä tottumuksista ja tavoista, mitä elämässämme on. Näin saamme pienin askelin kasvaa uskossamme ja lähemmäksi Herran tuntemista. Meidän ei siis itse tarvitse ponnistella luopumis prosessissa, vaan se on Jumalan teko. Mutta silti meidän itse tulisi suostua nöyrtymään siihen, että tekisimme päivittäin parannusta rikkomuksistamme Jumalaa vastaan.

Nykyisi parannuksen teosta puhutaankin aivan liian vähän. Tarjolla on halpaa armoa, jolloin monet uskovat luulevat sen riittävän, että Jeesus on kerran antanut syntimme anteeksi uskoon tultaessa ja siinä kaikki. Mutta Herran Jeesuksen kanssa vaeltaminen on paljon muutakin. Hänen tahto on, että suostumme vaeltamaan Hänen edessään nöyränä, kuuliaisena ja parannusta tehden.

Mitä parannuksen teko sitten on? Jeesus Kristus on meidät kerran armahtanut silloin, kun saimme tulla uskoon ja uudesti syntyä ylhäältä. Silloin meistä tuli armahdettuja syntisiä mutta olemme edelleen syntisiä lihamme puolesta. Ihminen itsessään ei pysty elämään synnitöntä elämää. Se on mahdotonta (lihalle), koska meillä on usein edessämme jos jonkinlaisia houkutuksia, joista emme aina pysty kieltäytymään, vaikka niin haluaisimmekin. Siksi meidän tulisi päivittäin suostua nöyrtymään Herran Jeesuksen edessä parannuksen tekoon. Herra odottaa meitä joka päivä ristinsä juuren tunnustamaan syntimme, jotta Hän saisi armahtaa meitä ja puhdistaa meidät kaikesta väärästa, mitä sydämiime on päivän aikana pesiytynyt.

Jeesus on meidän armahtajamme ja syntien sovittaja. Suostukaamme joka päivä menemään Herran Jeesuksen eteen pyytämään anteeksi päivän aikana tekemiämme rikkomuksia Jumalaa kohtaan, jotta Herra Jeesus voisi armahtaa meitä. Vain Jeesuksen armonsa kautta meillä on pääsy Isän Armoistuimen eteen. Parannuksen teko on Herran tahto meihin nähden.

1. Joh. 1:9
Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

[rita4]

Uskon elämä on kasvuprosessi. Vain Jumala voi saada meissä uskon kasvun aikaiseksi. Jumala auttaa ja antaa meille voiman siihen, että kykenemme luopumaan vääristä tottumuksista ja tavoista, mitä elämässämme on. Näin saamme pienin askelin kasvaa uskossamme ja lähemmäksi Herran tuntemista. Meidän ei siis itse tarvitse ponnistella luopumis prosessissa, vaan se on Jumalan teko. Mutta silti meidän itse tulisi suostua nöyrtymään siihen, että tekisimme päivittäin parannusta rikkomuksistamme Jumalaa vastaan.

Mietin taasen tuota parannuksenteon tärkeyttä jokaiselle uskovalle, ja suren sitä, kun ei tahdota tehdä parannusta. Ei tahdota luopua asioista ja tavaroista, tms, joita rakastetaan. Ajatellaan, että: se on liikaa vaadittu. Tai että: Jumala on kerta antanut niitä juttuja ihmislapsille, niin eihän ne silloin voi olla syntiä. Niin ei mikään ole itsessään syntiä, mutta se on rikkomus Jumalaa vastaan, kun kaikki muu tulee tärkeämmäksi, kuin mitä Jeesus Kristus heille ja meille on. Se on syntiä. Ja siitä on tehtävä puhdistuminen, luopumis prosessi ja veren pesu, siis parannuksen hyviä hedelmiä.

Olen ajatellut tuota uskovan kasvua ja mitä se pitää sisällään ja mitä se ei pidä sisällään.

Kun ihminen tulee uskoon, niin hän on juuri saanut syntinsä anteeksi Jeesukselta ja kokeee sydämen iloa, sekä rauhaa ja usein sydämessään palaa kuin polttava tuli, joka laittaa hänet kertomaan miten mahtavaa on olla uskossa ja siten koittaa saada muitakin innostumaan siitä asiasta..Mutta ajan oloon ja vuosien saatossa se into ja innostus, kuin palo tahtoo vähetä, laantua ja tottuu tiettyyn oppiin ja tapaan puhua, toimia, elää uskoaan todeksi, jne..Nyt siis riippuu.... miten kasvaa ja vahvistua uskossaan, siis uskon kasvu ja millainen on srk ja sen paimenet, opetus ja oppi, tapa elää ja toimia, jne..siellä. Ja tottakai tärkeää on omakin halu kasvaa ja suostua muuttumaan, totella Sanaa ja kuolla omalle tahdolleen, sekä maailmallekin.

Niinpä! Mutta niin kuin sisko sanoikin, niin tosi vähän puhutaan enään seurakunnissa ns pöntön takaa miten jokaisen uskovan tulisi tehdä joka päivä parannusta, olla ristin juurella rukoillen, tutkia Jumalan Sanaa ja oppia siitä uskovan elämää ja näkemään ettei se todellakaan ole pelkkää ruusutarhaa ja kaikki onnistuu ja tapahtuu kun vain rukoilee, pyytää.. Ei! Vaan se on aina hiontaa, kun särmiä hiotaan ja poistetaan, ajattelua muokataan Herramme tahtomalla tavalla, jotta sen jälkeen uskova voisi ja osaisikin olla Herramme käytössä sillä ihan omalla paikallaan..Niin kuin se on Jumalamme tahto, eikä enään ihmisen oma tahto ja ajatus..

Lihantahto kun on ristiinnaulittava ristille ja sen on kuoltava, jotta uusi elämä ja muutos voisi alkaa tapahtua ja lopulta alkaa näkyä, kuulua, maistua, kuin hedelmä, joka pikku hiljaa kypsyy. Ajattele vaikka nyt omenaa, miten se siemenestä alkaa kehittyä, tulee kukkaan ja alkaa tehdä hedelmää, joka kasvaa ja vahvistuu. Kunnes lopulta siihen alkaa tulla väriäkin ja josta sen tunnistaa: mitä lajiketta se on. Lopulta se on kypsä ja valmis kerättäväksi pois, talteen.

Veren pesu on ainoa tapa pitää sydän puhtaana niin ja mieltymästä vääriin asioihin ja houkutuksiin. Ja jos niihin on jo kerinnytkin mieltyä, sekä tottua pitämään niitä sopivina uskovalle, niin Kun Jumala alkaa puhdistaa seurakuntaansa ja uskovan sydäntä, niin.. se voi ja usein tuntuukin aluksi tosi kurjaltakin, kuin pikkulapselta oltais ottamassa pois makeaa tikkaria, tai parasta leluaan johon on jo kiintynyt..Nyt huomautankin, että; se on aina Vapaaehtoista, muuttua, tai olla muuttumatta, kuolla lihalleen ja houkutuksille, tai olla kuolematta, koska Jumala ei pakota, vaan suostuttelee ja kehottaa muutokseen, verisen ristin juurelle palaamista, sekä ensirakkauden huumaan kaipaamistakin..Muistella miten ihanaa oli olla Rakastunut vain yksin Jeesukseen!

Olemmeko me rakastuneita Jeesukseen, kuin uskoontullessammekin olimme? Onko Jumalan Sana niin ja amen, muuttumaton, vaiko jotain sinnepäin ja sieltä haetaan vain mukavia asioita sekä lupauksia? Kaupoissakin aina loppuvuodesta tehdään invertaario, eikös näin? Samoin meidän uskovinakin tulisi tehdä omasta sydämen tilastamme, ajattelustamme, toiminnastamme, siitä mihin sydän on mieltynyt ja kestääkö se nuhdetta, ojentamista, varoituksia väärään menosta ym invertaariota!? Eli pyytää Jeesusta paljastamaan meille ne asiat mitkä HÄN haluaa meidän panevan pois ja joissa asioissa muuttuvan, sekä oppia turvautumaan ja luottamaan kaikessa yksin Herraamme Jeesukseen Kristukseen.

Meidän tulee peljätä ainoastaan Jumalaa, ei ihmisiä. Viroistaan huolimatta, vain savea siltikin olevia, jotka tarvitsevat Jeesusta, jotta selviävät elämästä voittajina perille asti. Olemmehan vain savi ja Herrame on Savenvalaja, joka haluaa muokata jokaisesta tarpeellisen astian omaan käyttöönsä! Suostummeko, vai kapinoimmeko vastaan ja hyppäämme pois Savenvalajan pöydältä kesken hiomisen, kun niin sattuu..Olemme kaikki samalla viivalla Jumalan silmissä! Ei ole parempia, eikä huonompia uskovia, on vain erilaisia saviastioita ..Herran käyttöön valmistettuja. Rakkauden Jeesus koskettakoon juuri nyt sinunkin rakas lukijani sydäntäsi..