Tarve elää ja kuolla (teema) - Vasta uusi lehti pudottaa van

[rita4]

Tarve elää ja kuolla (teema) - Vasta uusi lehti pudottaa vanhan ja kuivuneen eli mitä on olla Kristuksen kanssa ristiinnaulittu
A. B. Simpson

"[Ennen muuta haluan] tuntea Hänet, hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimystensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta - - ."
(Fil 3:10, jkpr, 1993.)

Tämä jaejakso tarkoittaa, että meillä on aivan yhtä suuri tarve kuolla kuin elää. Jokainen vilpitön sielu on havainnut itsessään jotain, josta on kaivannut päästä vapaaksi, valtavan intohimon voiman, kiihkeän kaipauksen, luontaisen itsekkyyden, maallisen tavan ja tottumuksen. Hän on tajunnut katkeran vihamielisyyden tai sisimpään asettuneen toivottomuuden ja masennuksen; jonkin, joka piti meidät maassa ja estettyinä ja teki tyhjäksi kaikki ponnistelumme ja pyrkimyksemme.

Me olemme kaivanneet jotain voimaa, joka voisi lyödä meissä olevan itsekkyyden ja olemme kamppailleet turhaan, kunnes uupuneena ja väsyneenä saatoimme vain huutaa: "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" (Rm 7:24.)

Kuvaan astuu hänen ristinsä voima. Kristuksen kuolemaan kätkeytyy jumalallinen salaisuus, joka saa meidät kuolemaan ja tekee meille mahdolliseksi yhdellä kosketuksella tuon ristin, yhdellä pisaralla tuota verta lakata olemasta itsellemme. Se tekee mahdolliseksi kuolla asioille, joita emme ikinä olisi kyenneet tappamaan ja päästä niiden lepoon, jotka ovat ristiinnaulitut Jeesuksen kanssa.

Tämän vuoksi Paavali kerskasi "meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle". (Gl 6:14.)

Varmasti monet meistä kaipaamme tuota taivaallista kosketusta, joka voi lyödä meissä olevan itsekkyyden ja antaa meidän olla kuolleiden joukossa ja levätä ristiinnaulittujen rauhassa.

On hyvin merkillepantavaa, että tämä tulee "hänen ylösnousemisensa voiman" jälkeen. (Fil 3:10.) Varmastikaan ei ole sattumaa, että hän mainitsee elämän ennen kuolemaa. Olemme tehneet virheitä ehkä juuri tässä. Me olemme yrittäneet kuolla ja tappaa itsemme ensin.

Me emme voi tehdä sitä ennen kuin elämä tulee. Elämä vie meidät kuolemaan. Uusi lehti pudottaa vanhan ja kuivuneen. Hänen ylösnousemisensa voima antaa meille voimaa ja rohkeutta antautua hänen iankaikkiseen hautaansa.

Elämme Kristukselle ja
hänen valtakunnalleen

Sitten seuraa "hänen kärsimyksiensä osallisuus". (Fil 3:10.) Ne eivät ole sielun omia kamppailuja. Ne eivät ole halpamaisia kärsimyksiä, jotka johtuvat itsestämme ja pitävät meidät lakkaamattomassa taistelussa syntiä ja kiusauksia vastaan. Kristuksen kaikki kärsimykset olivat epäitsekkäitä. Ne olivat toisia, eivät häntä itseään varten.

Ja kun me nousemme hänen oikeaan elämäänsä, me säästymme lukemattomilta murheilta, jotka keskittyvät itseemme. Me olemme vapaat itsestämme ottaaksemme hänen taakkansa ja huolehtiaksemme hänen asioistaan, itkeäksemme ja rukoillaksemme hänen valtakuntansa ja sielujen puolesta, joiden vuoksi hän ei anna meidän jakaa vain tuskaansa uhrin vuoksi, vaan rakkauden vuoksi.

Meidän on ehdottomasti päästävä katkerien kyynelien läpi, jotka polttavat ja kirvelevät, mutta eivät tuo apua, epäitsekkään rakkauden papilliseen tehtävään. Siinä kaikki kyyneleemme ovat Jeesuksen kyyneliä ja kaikista kärsimyksistämme tulee kuin suitsuketta pyhän pappistehtävän suitsutusastiaan, kohottaessamme surevan maailman taakkoja Isän eteen hyvältä tuoksuvana uhrina.

" - - että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut." (Fil 3:12.) (Tämä on kirjaimellisesti: "voidakseni tarttua kädelläni siihen, jonka vuoksi hänen kätensä on tarttunut minuun.")
Sen täytyy tarkoittaa sitä korkeampaa päämäärää Paavalin elämässä, jonka vuoksi Kristus oli kiinnittänyt sydämensä häneen ja jonka hän toivoi täysin toteutuvan.

Paavali tunsi, että hänen rakastava Herransa oli suunnitellut hänelle korkeimman mahdollisen ihmiselämän, sekä luonteen että palvelutyön puolesta. Ja hän tunsi, että häntä ajettiin siihen Pyhän Hengen sisäisen kehotuksen voimakkaalla kädellä sekä kaikkien ulkoisten ja kohtaloon liittyvien vaikutteiden avulla.

Hän ei voinut kestää vähäisintäkään poikkeamista Mestarin täydellisestä tahdosta. Hän halusi elämänsä olevan täydellinen ja täyttävän kaikki Jumalan hyvyyden hyvät suunnitelmat. Hänelle elämä oli suuri mahdollisuus sekä voittaa että menettää.

Se voisi tuottaa paljon, se voisi menettää paljon iankaikkisen tulevaisuuden suhteen. Hän näytti näkevän, että hänen siunattu Herransa oli kiinnittänyt sydämensä siihen, että hänen palvelijansa täyttää korkean kutsumuksensa, ja hän pyrki eteenpäin toteuttaakseen sen kaiken.

Tämä pitää paikkansa myös meidän elämässämme. Pyrkikäämme tekemään työtä ja rukoilemaan, ettemme "menetä sitä, minkä olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että [saisimme] täyden palkan". (2 Jh 1:8.)