Opetuslapsien voiman salaisuus johti onnistumiseen

[rita4]

Opetuslapseuteen kuuluu Voima ja sen salisuus puolestaan on kurinalaisuus. Voima on puolestaan onnistumisen salaisuus. [Sen vuoksi] Ihmisen tulisi tulla Jumalan kanssa samaan todellisuuteen joka aamu, aina vähintään jokisikin aikaa. Tämä kosketus virkistää ja kirkastaa elämää. Se kutsuu esiin moraalisen hahmon todellisinta olemusta.

Jos haluat tuntea kridstillistä opetuslapsen kurinalaisuutta oikeasti, lue sellaisen miehen kuin Paavali, todistusta. "Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa."(1 Kor. 9:25) Omasta ruumiistaan hän sanoo:"Minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi." (1 Kor. 9:27)

Se on ojentautumista totteluun, kun opetuslapsi pitää aistimuksiltaan vaihtelevaa ruumistansa hallinassaan. "Kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa, ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa." (2 Kor. 6:4-5) Tämä on antautuneisuutta! Tämä on uskollisuutta Kristukselle!

Kaikki tämä on kumminkin ruumilista kurinalaisuutta. Totta: mutta siitä huolimatta Paavalilta ei unohtunut hengellinen kurinalaisuus, Päinvastoin kehollinen lujuus olikin ulkoista todistusta sisäisestä ja hengellisestä olemuksesta. " Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa." (Ef. 6:12)

Mitä sitten? Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, (Ef.6:11) Varustautukaa, olka nuuhteetomia, pyyskää valmiina. Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään (1 Tim 6:12) apostoli Paavali kehotti toisia tekemään vain sen, mitä hän oli itsekin tehnyt. "Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt." (2 Tim.4:7)

Paaavali oli myös hyvä innostamaan kurinalaiseen elämään. "Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea." (2 Piet. 1:10)

Tahdon kuulla
sen lempeän äänen!
Tahdon nähdä
nuo sädehtivät kasvot.
Haluan tuntea tuon
voimaa antavan kosketuksen.
Tahdotko sinä?


Onko meiltä pääsyt unohtumaan se, mitä hyvää kurinalaisuus antaa meille? Meillehän vakuutetaan, että jos elämme ainoastaan oman luonnollisen ihmisemme mukaisestsi, me kaikki kuolemme.

Mutta päinvastoin, jos me Hengen kautta kuoletamme ruumiin halut, me saamme elää. Tämä on valtakunnan laki. Tämä on ainoa tie kunniaan ja iankaikkiseen rauhaan. "Jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas." (1Joh.3:3)

Itsestään huolen
pitäminen on päivän
ensimmäinen tehtävä.

Me kasvamme opetuslapseuteen sisältyvän kurinalaisuuden kautta. Itsestään huolen pitäminen on päivän ensimmäinen tehtävä. Älä lähde päivääsi ilman, että sinulla on Hengen miekka.

Älä etene askeltakaan ilman, että olet viettänyt aikaa Jumalan kanssa hilajissessa yhteydessä. Älä koskaan vetoa työvelvoitteen tai perhe-elämän välttämättömiin asioihin syynä siihen, että jätät varhaisen aamuhetkesi Jumalan kanssa väliin.

Joseph Parker
Airut lehti nro 9-10

[rita4]

Aamukohtaaminen

Kärsi vaivaa niinkuin
ainakin jalo Kristuksen
Jeesuksen sotamies.
2Tim. 2:3

"Mutta sinä, Jumalan ihminen - pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen kestävyyteen ja lempeyteen."(1 Tim 6:11) Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi.(1Kor. 4:2)

Eikö olekin niin, että m etaistelemme, jotta saamme kruunun? Emmekö olekin Kristuksen sotilaita? Ei kukaan, joka sodassa palvelee, sekaannu elatuksen toimiin, sillä hän tahtoo olla mieliksi sille, joka on hänet palkannut. Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti. (2Tim.2:4-5)

Onko rakkaudelta liikaa
vaadittu, että se
joka aamu katsoo
kiintymyksensä kohdettaSuuret vedet ei voi sitä sammuttaa,
kunnioituksella?

Onko se liikaa, jos hetkisen viipyy Vapahtajan seurassa joka aamu? Onko liian raskasta virkistäytyä taivaallisella lähteellä aamuisin? Onko liian vaativaa odottaa rakkaudelta, että se joka aamu katsoo kiintymyksensä kohdetta kunnioituksella? Tuleeko aamukohtamisesta epäsäännöllistä? Onko aurinko säännötön vierailija? Onko Jumala epäluotettava?

Jos rakastan todella Vapahtajaani, ei mikään voi estää minua kohtaamasta Häntä joka aamu. "Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan."(Kv.8:7) En tahdo lisää perusteluja; Tahdon lisää rakkautta. En tahdo pelkästään kuulla Herrastani, haluan tavata Hänet joka aamu.

Hänen kirjoitettu Sanansa on täynnä lempeyttä, mutta oi sitä musiikkia, mikä Hänen äänesssään on, kun Hän hiljaa kertoo rakkaudestaan sydämelleni! Haluaisiko kukaan saada kirjeen, kun on mahdollista olla kahdestaan keskustellen yhdessä?

Tahdon kuulla tämän lempeän äänen! Tahdon nähdä nuo sädehtivät kasvot. Haluan tuntea tuon voimaa antavan kosketuksen. Aamulla; suuntaan rukoukseni taivaaaseen. Juuri niin, joka aamu haluan etsiä Herraani!

Joseph Parker