Kalastajana

[rita4]

Sari Salminen

Kävelin kaunista järvenrantareittiäni pitkin. Hiekka narisi kenkieni pohjissa. Sydämessäni oli halu kertoa jollekulle Jumalan Sanan ihmeellisyydestä.

Aurinko kimmelsi ja leikki veden pinnalla. Kohotin kasvoni kohti lämpöä ja iloitsin elokuun kirkkaasta päivähetkestä. Kaunis näkymä hopeapajuineen ja vaahterapuineen siveli sydäntäni.

Sanomaa Jeesukselle

Taivaltaessani kyselin Herralta, kenellä olisi aikaa pysähtyä hänen Sanansa ääreen. Ohitseni pyrähti juosten matkaa tekevä kiireinen lenkkeilijä sekä pyöräillen eväitään nauttimaan tullut nainen avaten eväskääreitään penkille istuen ja herkkuleipiensä maukkaista antimista nauttien.

Pysähdyin. Herrani halusi, että palaisin antamaan loppukesän auringossa viipyvälle ja puistonpenkillä herkkujaan nauttivalle naiselle sanoman häneltä.

- En minä kuulu mihinkään kirkkokuntaan enkä uskonsuuntaan, ehätti nainen päättäväisesti toteamaan pureskelen antimiaan.

Vastasin vain hymyillen:
- Mitä jos jättäisin tähän penkille teille luettavaksi kristillistä sanomaa. Emmehän tiedä tässä vaikeassa ajassa, mitä meille voi tapahtua.

Lehtisen painettu teksti oli aivan kuin kääntynyt osoittamaan tälle hukkuvalle sielulle Jumalan Sanan; "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

Kallisarvoinen sielu

Jatkoin vilpittömästi häntä silmiin katsoen:
- Onhan sielunne kallisarvoinen.
Nainen nyökkäsi hymyillen ja kiitti.
Hän jä katselemaan ja tutkimaan arvokortin sanomaa.

Jatkoin kulkuani kuin jalat ilmassa leijuen. Nyt olivat askeleeni kevyet, sillä sydämessäni tiesin, että sanat jäivät kuulijan mieleen tekemään sen, mikä oli tarkoitettu. "Jumalan Sana ei tyhjänä palaja" ,muistin Raamatun kallisarvoisen opetuksen.

Havahduin edessä siintävään näkyyn. Järven rantaviiva oli täyttynyt soutajien ja kalastajien veneistä, jotka odottivat omistajiaan lojuen ruohikkoisella rantaviivalla alaspäin rivissä omilla paikoillaan.

Venesataman rantaviivasta aukeneva suuri järvenselkä näytti muistuttavan Galilean järveä.

- Herrani, olenko saanut armostasi saapua kalaisten ja runsasvetisten vetten ääreen kalastajaksi? ihmettelin ajatuksissani.

Jeesuskin julisti rannalla

Myös Jeesus julisti kallisarvoita sanomaa järven rannalla: "Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".

Ja kulkiessaan Galilean järven rantaa hän näki kaksi veljestä, Simonin, jota kutsutaan Pietariksi, ja Andreaan, hänen veljensä, heittämässä verkkoa järveen; sillä he olivat kalastajia.

Ja hän sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia". Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat häntä.

Ja käydessään siitä eteenpäin hän näki toiset kaksi veljestä, Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, hänen veljensä, venheessä isänsä Sebedeuksen kanssa laittamassa verkkojaan kuntoon; ja hän kutsui heidät. Niin he jättivät kohta venheen ja isänsä ja seurasivat häntä.

Ja hän kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta, mitä kansassa oli.

Ja maine hänestä levisi koko Syyriaan, ja hänen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, riivatut, kuunvaihetautiset ja halvatut; ja hän paransi heidät.

Ja häntä seurasi suuri kansan paljous Galileasta ja Dekapolista ja Jerusalemista ja Juudeasta ja Jordanin tuolta puolen." (Matt. 4:17-25)

Lähde: Ristin Kansa lehti nro 10/2022