Käänny Herran puoleen!
Lähetetty: 17.11.2013 17:07Heikki Andelin
Ulkona on kolea, tihkusateinen ilma. Kaatuneitten muistopäivänä salkoon nostetut liput riippuvat alakuloisen näköisesti harmaata taivasta vasten. Tuuli heiluttaa niitä hiljaa. Rintamalla kaatuneet sotilaat, meidän isämme ja isämme isät, jotka ovat saaneet surmansa sodan taisteluissa, ovat jääneet muistoihimme.
Monet heistä kääntyivät siellä luotien ja kranaattien tulituksessa Jumalan puoleen. Kääntyminen on tie Jumalan syliin, mutta miten voi kääntyä ja mihin suuntaan, kun Jumala on näkymätön?
Mielessäni on Raamatun jae, joka puhuu kääntymisestä Herran puoleen. Sana on siitä erikoinen, että se kehottaa myös pysymään hiljaa. Raamatussa on useita kohtia, joissa kehotetaan huutamaan Herraa avuksi elämän vaikeuksien keskellä, ja ajattelenkin tähän jakeeseen sisältyvän aivan erikoisen sanoman. Milloin tulee olla hiljaa pelastuakseen ja mistä?
"Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne; mutta te ette tahtoneet." (Jes. 30:15)
Herra puhuu kansalleen, niille, jotka Hänen valintansa ja armonsa kantamina olivat saaneet kokea salatun Jumalan läsnäoloa. Herra oli toistuvasti ilmestynyt pelastajana ja suojelijana.
Muutama vuosi sitten näin yöllä nukkuessani uninäyn. Se oli niin voimakas ja elävä, että se erottui ja nousi normaalien unien yläpuolelle, ja herätessäni näky oli kirkkaana mielessäni. Seisoimme siinä näyssä valtaisan, sileäpintaisen kallion laella ja katselimme kohti huikaisevia näköaloja. Näyssä meitä oli neljä henkilöä, kaksi minun ja Pirjo-vaimoni lisäksi.
Näky jatkui, ja nämä ystävämme liukuivat alemmas, toinen alemmaksi toista, ja näytti, että he putoaisivat. Käännyimme kohden kalliota, painauduimme sitä vasten ja olimme liikkumatta. Siihen näky loppui.
Kallio on Kristus. Maailma kyllä houkuttelee ja sokaiseekin, jos niitä näköaloja seuraa. Mainitsin tuosta näystä ystävillemme, jotka olivat siinä liukuneet alas kalliota. Koin Jumalan varoittavan tuon uninäyn kautta. Uskon, että jos kääntyminen Herran puoleen olisi tapahtunut, niin heidän kohdallaan tämä päivä olisi toisenlainen. He vähättelivät ja väheksyivät näkyä ja hylkäsivät varoituksen, samoin kuin Herra tuossa jakeessa totesi Israelin kansan tehneen. Aikaa kului ja näky toteutui. Kateus, katkeruus ja tämän maailman loisto loitonsivat heitä kauemmas pelastuskalliosta.
Silloin kannattaa kääntyä, kun Jumala kehottaa!
Milloin tulee olla hiljaa?
Silloin, kun sinun mieltäsi haavoitetaan ja kun joudut kärsimään uskosi tähden. Sillon voit kääntyä Jumalan Kallion puoleen ja olla vaiti siinä Kristuksen sylissä. Hän pitää meistä huolen ja mittaa tarkasti kullekin vaelluksensa mukaan. Joku saattaa tehdä Herrasta loitontuessaan paljonkin pahaa ja turmella Jumalan viinitarhaa, mutta viisautta on kääntyä vaieten sen Herran puoleen, joka aina valvoo vanhurskaasti lastensa parasta, ja jonka tuomiot ovat pyhät ja oikeat.
Ajattelen jakeen kuuluvan erityisesti niille, joilla on jo tieto Jumalan pelastavasta armosta. Niille, jotka ovat jo sisällä uskossa. Ne, jotka ovat vielä ulkopuolella, voivat huutaa Herraa avukseen, mutta niiden jotka ovat jo "sylissä", ei tarvitse enää huutaa.
Ihmeellinen Jumalan Sana, se kantaa ja lohduttaa. Sanaa lukiessamme ja sitä miettiessämme olemme kasvotusten salatun Jumalan kanssa, ja aina se, joka Herraan turvaa, saa kokea: Kallio on minun allani!
Jumalan syliin sinua siunaten, Heikki
Ulkona on kolea, tihkusateinen ilma. Kaatuneitten muistopäivänä salkoon nostetut liput riippuvat alakuloisen näköisesti harmaata taivasta vasten. Tuuli heiluttaa niitä hiljaa. Rintamalla kaatuneet sotilaat, meidän isämme ja isämme isät, jotka ovat saaneet surmansa sodan taisteluissa, ovat jääneet muistoihimme.
Monet heistä kääntyivät siellä luotien ja kranaattien tulituksessa Jumalan puoleen. Kääntyminen on tie Jumalan syliin, mutta miten voi kääntyä ja mihin suuntaan, kun Jumala on näkymätön?
Mielessäni on Raamatun jae, joka puhuu kääntymisestä Herran puoleen. Sana on siitä erikoinen, että se kehottaa myös pysymään hiljaa. Raamatussa on useita kohtia, joissa kehotetaan huutamaan Herraa avuksi elämän vaikeuksien keskellä, ja ajattelenkin tähän jakeeseen sisältyvän aivan erikoisen sanoman. Milloin tulee olla hiljaa pelastuakseen ja mistä?
"Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne; mutta te ette tahtoneet." (Jes. 30:15)
Herra puhuu kansalleen, niille, jotka Hänen valintansa ja armonsa kantamina olivat saaneet kokea salatun Jumalan läsnäoloa. Herra oli toistuvasti ilmestynyt pelastajana ja suojelijana.
Muutama vuosi sitten näin yöllä nukkuessani uninäyn. Se oli niin voimakas ja elävä, että se erottui ja nousi normaalien unien yläpuolelle, ja herätessäni näky oli kirkkaana mielessäni. Seisoimme siinä näyssä valtaisan, sileäpintaisen kallion laella ja katselimme kohti huikaisevia näköaloja. Näyssä meitä oli neljä henkilöä, kaksi minun ja Pirjo-vaimoni lisäksi.
Näky jatkui, ja nämä ystävämme liukuivat alemmas, toinen alemmaksi toista, ja näytti, että he putoaisivat. Käännyimme kohden kalliota, painauduimme sitä vasten ja olimme liikkumatta. Siihen näky loppui.
Kallio on Kristus. Maailma kyllä houkuttelee ja sokaiseekin, jos niitä näköaloja seuraa. Mainitsin tuosta näystä ystävillemme, jotka olivat siinä liukuneet alas kalliota. Koin Jumalan varoittavan tuon uninäyn kautta. Uskon, että jos kääntyminen Herran puoleen olisi tapahtunut, niin heidän kohdallaan tämä päivä olisi toisenlainen. He vähättelivät ja väheksyivät näkyä ja hylkäsivät varoituksen, samoin kuin Herra tuossa jakeessa totesi Israelin kansan tehneen. Aikaa kului ja näky toteutui. Kateus, katkeruus ja tämän maailman loisto loitonsivat heitä kauemmas pelastuskalliosta.
Silloin kannattaa kääntyä, kun Jumala kehottaa!
Milloin tulee olla hiljaa?
Silloin, kun sinun mieltäsi haavoitetaan ja kun joudut kärsimään uskosi tähden. Sillon voit kääntyä Jumalan Kallion puoleen ja olla vaiti siinä Kristuksen sylissä. Hän pitää meistä huolen ja mittaa tarkasti kullekin vaelluksensa mukaan. Joku saattaa tehdä Herrasta loitontuessaan paljonkin pahaa ja turmella Jumalan viinitarhaa, mutta viisautta on kääntyä vaieten sen Herran puoleen, joka aina valvoo vanhurskaasti lastensa parasta, ja jonka tuomiot ovat pyhät ja oikeat.
Ajattelen jakeen kuuluvan erityisesti niille, joilla on jo tieto Jumalan pelastavasta armosta. Niille, jotka ovat jo sisällä uskossa. Ne, jotka ovat vielä ulkopuolella, voivat huutaa Herraa avukseen, mutta niiden jotka ovat jo "sylissä", ei tarvitse enää huutaa.
Ihmeellinen Jumalan Sana, se kantaa ja lohduttaa. Sanaa lukiessamme ja sitä miettiessämme olemme kasvotusten salatun Jumalan kanssa, ja aina se, joka Herraan turvaa, saa kokea: Kallio on minun allani!
Jumalan syliin sinua siunaten, Heikki
