Jumala ei hylkää murtunutta sydäntä
Lähetetty: 30.01.2016 22:47Ari Tanhula
"Särjettyä ja murtunutta sydäntä ei Jumala hylkää." (Matt. 12: 20-21) "Ihmispelko laittaa ansan ja paulan, mutta Herraan turvaava on suojassa." (Sanl.29:25)
Tänäänkin voit sanoa: "Älä iloitse minusta, vihollinen. Jos olen langennut, minä nousen jälleen, sillä Herra minua tukee." (Miika 7:8) Saat nousta parannuksen alttarilta anteeksi saaneena ja aloittaa matkaasi uudistuneena (Ps. 3; Apt. 11:18).
Vaikka sielunvihollinen kiusaisi lankeemuksesta ja vaikka lähimmäinen muistuttaisi siitä, Jumala on suurempi, hän tietää kaiken. Ihmiset voivat olla pitkämuistisia, ja määrätyt lankeemukset jättävät jälkiä. Jumalan edessä saatu anteeksiantamus ja Jeesuksen sovintoveri kuitenkin vapauttaa kuoleman ja tuomion laista (1 Kor. 4:3-4; 1 Joh. 3:18-24).
Minkä Jumalan Pojan sovintoveri on anteeksi antanut, sitä ei enää ole. Se on lopullisesti pois pyyhitty. Profeetta Naatanin piti tulla nuhtelemaan Daavidia, koska Jumala rakasti Daavidia. Hän rakastaa meitäkin. Jumala huomioi aina katuvan ihmisen. Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu (Joh. 3:16-18).
Synti johtaa kadotukseen, tuomion alaisuuteen, kuolemaan ja iankaikkiseen eroon Jumalasta. Tältä synnin aiheuttamalta hirmuiselta kohtalolta Jumala halusi Daavidin pelastaa (Room. 6:23).
Jumala lähetti ainokaisen Poikansa Jeesuksen meidän syntisten edestä, että me saisimme uskomalla Jeesukseen synnit anteeksi ja kerran perintöosan pyhitettyjen joukossa. Jumala ei halunnut eikä halua jättää sinuakaan oman onnesi nojaan (Apt. 3:20-26).
Daavidilla ei ollut mitään, millä olisi puolustellut itseään. Tekosyitä on turha etsiä. Jumala tuntee meidät ja kutsuu meidät nimeltä (Apt. 17:30,31, 4:12; sanl. 1:24, 8:4; Jes. 43:1).
Naatan kuuli ja totteli. Ovatko meidän korvamme herkät kuulemaan Jumalan äänen, ja onko meillä alttiutta lähteä Jumalan asialle? Sanat eivät olleet Naatanin omia, eikä asia koskenut jotakuta toista. Naatan ei saanut kunniaa itselleen eikä ollut omahyväinen eikä hurskasteleva. Naatan palveli omine vajavaisuuksineen Jumalaa ja etsi Jumalan valtakunnan parasta ihmissielun tähden. Hän ei juoruillut toisille Daavidin lankeemuksesta. Hänellä oli sana Jumalalta, ja se sana piti paikkansa. Jumala ei puhu valhetta. "Sinun sanasi on kokonansa totuus." Armo ja totuus on tullut Jeesuksesa Kristuksessa.
Daavid sai kokea kovalla tavalla synnin seuraukset. Aviorikoksesta syntynyt lapsi kuoli. Synti on armoton, ja se näytti voimansa. Hän sai kuitenkin kokea myös anteeksiannon ja vapauden (2 Sam. 12:1-12, 14, 15-23).
Kristus kärsi ja kuoli syyttömänä ja puhtaana meidän, sinun ja minun tähden, että meillä olisi elämä. Hinta synnistä maksettiin Golgatalla. Kenenkään ei tarvitsisi jäädä synnin vangiksi eikä kadotuksen tilaan. Valinta on tehtävä tässä ajassa, silloin, kun on etsikkoaika, kun Jumala kutsuu. Valitse siis Jeesus ja tule ja omista syntien anteeksiantamus (2 Sam.12:13, 24-25; Hebr. 4:14-16; Room. 6:1-14; Ef. 4: 17-24).
"Särjettyä ja murtunutta sydäntä ei Jumala hylkää." (Matt. 12: 20-21) "Ihmispelko laittaa ansan ja paulan, mutta Herraan turvaava on suojassa." (Sanl.29:25)
Tänäänkin voit sanoa: "Älä iloitse minusta, vihollinen. Jos olen langennut, minä nousen jälleen, sillä Herra minua tukee." (Miika 7:8) Saat nousta parannuksen alttarilta anteeksi saaneena ja aloittaa matkaasi uudistuneena (Ps. 3; Apt. 11:18).
Vaikka sielunvihollinen kiusaisi lankeemuksesta ja vaikka lähimmäinen muistuttaisi siitä, Jumala on suurempi, hän tietää kaiken. Ihmiset voivat olla pitkämuistisia, ja määrätyt lankeemukset jättävät jälkiä. Jumalan edessä saatu anteeksiantamus ja Jeesuksen sovintoveri kuitenkin vapauttaa kuoleman ja tuomion laista (1 Kor. 4:3-4; 1 Joh. 3:18-24).
Minkä Jumalan Pojan sovintoveri on anteeksi antanut, sitä ei enää ole. Se on lopullisesti pois pyyhitty. Profeetta Naatanin piti tulla nuhtelemaan Daavidia, koska Jumala rakasti Daavidia. Hän rakastaa meitäkin. Jumala huomioi aina katuvan ihmisen. Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu (Joh. 3:16-18).
Synti johtaa kadotukseen, tuomion alaisuuteen, kuolemaan ja iankaikkiseen eroon Jumalasta. Tältä synnin aiheuttamalta hirmuiselta kohtalolta Jumala halusi Daavidin pelastaa (Room. 6:23).
Jumala lähetti ainokaisen Poikansa Jeesuksen meidän syntisten edestä, että me saisimme uskomalla Jeesukseen synnit anteeksi ja kerran perintöosan pyhitettyjen joukossa. Jumala ei halunnut eikä halua jättää sinuakaan oman onnesi nojaan (Apt. 3:20-26).
Daavidilla ei ollut mitään, millä olisi puolustellut itseään. Tekosyitä on turha etsiä. Jumala tuntee meidät ja kutsuu meidät nimeltä (Apt. 17:30,31, 4:12; sanl. 1:24, 8:4; Jes. 43:1).
Naatan kuuli ja totteli. Ovatko meidän korvamme herkät kuulemaan Jumalan äänen, ja onko meillä alttiutta lähteä Jumalan asialle? Sanat eivät olleet Naatanin omia, eikä asia koskenut jotakuta toista. Naatan ei saanut kunniaa itselleen eikä ollut omahyväinen eikä hurskasteleva. Naatan palveli omine vajavaisuuksineen Jumalaa ja etsi Jumalan valtakunnan parasta ihmissielun tähden. Hän ei juoruillut toisille Daavidin lankeemuksesta. Hänellä oli sana Jumalalta, ja se sana piti paikkansa. Jumala ei puhu valhetta. "Sinun sanasi on kokonansa totuus." Armo ja totuus on tullut Jeesuksesa Kristuksessa.
Daavid sai kokea kovalla tavalla synnin seuraukset. Aviorikoksesta syntynyt lapsi kuoli. Synti on armoton, ja se näytti voimansa. Hän sai kuitenkin kokea myös anteeksiannon ja vapauden (2 Sam. 12:1-12, 14, 15-23).
Kristus kärsi ja kuoli syyttömänä ja puhtaana meidän, sinun ja minun tähden, että meillä olisi elämä. Hinta synnistä maksettiin Golgatalla. Kenenkään ei tarvitsisi jäädä synnin vangiksi eikä kadotuksen tilaan. Valinta on tehtävä tässä ajassa, silloin, kun on etsikkoaika, kun Jumala kutsuu. Valitse siis Jeesus ja tule ja omista syntien anteeksiantamus (2 Sam.12:13, 24-25; Hebr. 4:14-16; Room. 6:1-14; Ef. 4: 17-24).