SUURIN LOHDUTUKSEMME
Lähetetty: 25.12.2015 13:15by David Wilkerson | April 19, 2012
Jeesuksen oli tarpeen ottaa ihmismuoto, jotta hän voisi kulkea kaiken sen läpi, mitä mekin kohtaamme maan päällä: hylkäämistä, kipua, surua, kiusauksia. Vaikka hän oli Jumala ihmisenä, hän kesti kaikki inhimilliset kokemukset, ei vain Jumalana vaan ihmisenä, jolla oli kaikki meidän heikkoutemme. Se oikeuttaa hänet rukoilemaan puolestamme ylimmäisenä pappinamme valtavalla myötätunnolla: "Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa"(Hebr. 2:18).
Mieti rakasta, kamppailevaa sisarta. Hän rakastaa Jeesusta, mutta kokee itsensä lannistuneeksi, masentuneeksi, hyljätyksi. Hän ajattelee: "Minua on loukattu sydän juuriani myöten, mutta minulla ei ole ketään, joka ymmärtäisi ja jolle voisin puhua siitä." Joskus hän ihmettelee, voiko Jumala antaa hänelle anteeksi niin suuren uskonheikkouden. Välillä hän jo on aivan luovuttaa.
Paholainen seisoo hänen vieressään sanoen syyttävästi: "Katso häntä, Jumala. Ei hänellä ole minkäänlaista uskoa. Minkälainen uskova hän oikein on?"
Jeesus näkee hänen tuskansa ja tuntee hänen kipunsa. Hän tietää, kuinka heikko hänen uskonsa on, että hän aivan lannistumisen partaalla. Silloin Jeesus tulee Isän eteen hänen puolestaan ja alkaa rukoilla:
"Isä, minä tiedän, miltä hänestä tuntuu, koska olen ollut samassa tilassa. Oma lihani ja vereni hylkäsi minut. Uskonnolliset joukot pilkkasivat minua. Sotilaat sylkivät minua kasvoihin ja panivat orjantappurakruunun päähäni. Minä huusin: "Miksi olet hylännyt minut?" Minun myötätuntoni on tämän naisen kanssa, Isä, ja minä olen pessyt hänen syntinsä pois. Tiedän, että hän edelleen uskoo minuun. Hän on minun, Isä ja Saatana ei voi saada häntä."
Yhtäkkiä, aivan kuin ihmeenä, naisesta alkaa tuntua paremmalta. Hän on saanut armahduksen meidän ylimmäisen pappimme rukouksien kautta. Jeesusta liikuttaa meidän tuntemamme raihnaisuuden ja hän toimii armossaan.
Jumalan rakkaus Kuusankosken kirkon nuorisokuoro
Jeesuksen oli tarpeen ottaa ihmismuoto, jotta hän voisi kulkea kaiken sen läpi, mitä mekin kohtaamme maan päällä: hylkäämistä, kipua, surua, kiusauksia. Vaikka hän oli Jumala ihmisenä, hän kesti kaikki inhimilliset kokemukset, ei vain Jumalana vaan ihmisenä, jolla oli kaikki meidän heikkoutemme. Se oikeuttaa hänet rukoilemaan puolestamme ylimmäisenä pappinamme valtavalla myötätunnolla: "Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa"(Hebr. 2:18).
Mieti rakasta, kamppailevaa sisarta. Hän rakastaa Jeesusta, mutta kokee itsensä lannistuneeksi, masentuneeksi, hyljätyksi. Hän ajattelee: "Minua on loukattu sydän juuriani myöten, mutta minulla ei ole ketään, joka ymmärtäisi ja jolle voisin puhua siitä." Joskus hän ihmettelee, voiko Jumala antaa hänelle anteeksi niin suuren uskonheikkouden. Välillä hän jo on aivan luovuttaa.
Paholainen seisoo hänen vieressään sanoen syyttävästi: "Katso häntä, Jumala. Ei hänellä ole minkäänlaista uskoa. Minkälainen uskova hän oikein on?"
Jeesus näkee hänen tuskansa ja tuntee hänen kipunsa. Hän tietää, kuinka heikko hänen uskonsa on, että hän aivan lannistumisen partaalla. Silloin Jeesus tulee Isän eteen hänen puolestaan ja alkaa rukoilla:
"Isä, minä tiedän, miltä hänestä tuntuu, koska olen ollut samassa tilassa. Oma lihani ja vereni hylkäsi minut. Uskonnolliset joukot pilkkasivat minua. Sotilaat sylkivät minua kasvoihin ja panivat orjantappurakruunun päähäni. Minä huusin: "Miksi olet hylännyt minut?" Minun myötätuntoni on tämän naisen kanssa, Isä, ja minä olen pessyt hänen syntinsä pois. Tiedän, että hän edelleen uskoo minuun. Hän on minun, Isä ja Saatana ei voi saada häntä."
Yhtäkkiä, aivan kuin ihmeenä, naisesta alkaa tuntua paremmalta. Hän on saanut armahduksen meidän ylimmäisen pappimme rukouksien kautta. Jeesusta liikuttaa meidän tuntemamme raihnaisuuden ja hän toimii armossaan.
Jumalan rakkaus Kuusankosken kirkon nuorisokuoro