”Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut

[rita4]

Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut. Jes. 44:22.

Kuulkaa te kaikki onnettomat, joiden mielestä teidän kääntymyksenne, teidän murtumisenne, teidän katumuksenne, rukouksenne ja pyhityksenne ei koskaan ole sitä, mitä sen pitäisi olla, ja te, jotka sen tähden ette koskaan uskalla ottaa vastaan Kristuksessa olevaa täydellistä lohdutusta! Kuulkaa tässä, mitä Vapahtaja sanoo teille:

”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven, ja sinun syntisi niinkuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut..”

Oi, kunpa vain käsittäisimme Jumalan suuren lahjan! Kunpa käsittäisimme, mitä näissä sanoissa on: ”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi.”

Tästä näen, että Jumala oli jo iankaikkisuudessa päättänyt, että kaikki maailman synti piti siirtää yhden päälle ja että tämän yhden kuuliaisuudella ja kärsimyksellä piti synti sovittaa, pyyhkiä pois ja ottaa pois.

”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi.”

Tässä me näemme salaisuuden, sen, että Kristuksen kuolemassa on syntien tuomitseva valta jo otettu pois, ”heitetty meren syvyyteen”. Se ei siis enää voi olla mikään armon este. Sen tähden ei oikeastaan ketään ihmistä tuomita synnin tähden. Vaan tuomio tulee sen takia, ettei ihminen ole tullut armovaltakuntaan.

C.O. Rosenius (1816-1868)

[rita4]

Nyt on ollut jo pisempäänkin ajatus ja rukous, niiden uskovien puolesta, jotka ovat luopuneet uskosta, tai luopumassa, kääntymässä pois Kristus kalliolta suo maastoon, kuin hetteikköön, joka ei kestä, eikä kanna, ei auta..

Tämä aika saattaa, sanon; saattaa olla viemässä uskoviakin kauemmaksi Herrastaan sekä uskonsa hiipumistakin. Se on aina mahdollista meille itsekullekin, sekä surullistakin, silä meistä kukaan ei ole koskaan tarpeeksi vahva uskossaan, etteikö se jossakin elämän vaiheessa olisi mahdollista. Kukaan ei voi, eikä edes saa sanoa toisesta, että; se on niin heikko ja siksi hän alkoi lepsuilla uskossaan, tms..

Me kaikki olemme vain savea, joka murtuu.. Joku kestää pisempään, kun elämä koettelee, mutta toinen on heikompi ja hauraampi ja särkyy, väsyy, luovuttaakin helpommin kuin joku toinen. Mutta kukaan meistä ei silti ole rautaa joka ei taivu, ei todellakaan ole.

Kuitenkin aina ensimmäisenä meidän on katsottava sen oman pompan alle ja tultava yksin, itse sinne ristin juurelle paljastettavaksi. Sinne voimme toki tuoda sen toisenkin uskovan, jonka uskontilasta olemme kenties huolissamme ja onkin hyvä niinkin tehdä, mutta.. Me olemme tilivelvollisia Herramme edessä vain sittenkin itsestämme ja omasta sydämemme tilasta, ja siitä, että; haluammeko tehdä parannusta, kuolla lihamme tahdolle sekä muuttua, tulla jälleen: heikoksi ja pieneksi, joka tarvitsee joka hetki Herraa Jeesusta elämässämme!

Herra kyllä kutsuu omiaan palaamaan, Hän kutsuu lempeällä äänellä, Hän armahtajanamme, että tulisimme takaisin ristinsä juurelle kertomaan mikä painaa, tai pelottaa, tai mitä vain joka kuin horjuttaa uskoamme Hänen apuunsa, tai voimaansa, kykyynsä auttaa, nostaa, kuljettaa eteenkinpäin turvallisin mielin, vaikka olosuhteemme saattaisivatkin vaikuttaa meistä itsestämme kaikkea muuta kuin hyviltä, tai edes turvallisilta jatkaa, kestää, jne..

Matt. 11:28-30
Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."

Laitan tämän minulle rakkaan Raamatunpaikan tähän meille kaikille voimaksi ja rohkaisemaan meitä jaksamaan taistella rukouksessa kiittäen, sekä etsien Herran kasvoja ja tahtoaan elämässämme. Jaksetaan vielä hetkinen, kunnes Jeesus tulee noutamaan meitä omiaan taivaan kotiin, jossa ei enää ole sairautta, eikä mitään muutakaan ikävää, on vain rauhaa, iloa ja loppumaton elämä kanssa Herran, sekä pyhien kanssa taivaassa. Halleluja, kiitos Jeesus, että koppaat Paimensauvallasi takaisin omiesi joukkoon jokaisen joka on jo luopunut Sinusta tai luopumassa.. Sinun silmäsi seuraa omiasi ja tahtoo auttaa, kun vain susotumme tulemaan etesi, viipymään lähelläsi ja kertomana kuin lapsi ainakin asiamme Sinulle, ainoalle, joka voit sekä tahdot auttaa meitä kurjia, amen!

Fil. 3:
7 Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.

12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Lasse Heimonen - 08 Et tiedä kuin on Isäs