Jeesus lääkitsee - hän vie perille

[rita4]

Veikko Wright

Olemme usein monella tavoin kiusattuja ja ahdistettuja. Sellaiset asiat kuuluvat kristityn elämään. Vaikeissa tilanteissa ollessamme on meidän hyvää muistaa, että Jumala itse on luvannut valmistaa meille pääsyn kiusauksista.

Toinen kysymys on sitten se, haluammeko me itse päästä vapaaksi vai tahdommeko antaa kiusauksen voittaa, se kun tuntuu niin ihanalta ja mukavalta? Entä kun olemme ajatelleet, sanoneet tai tehneet jotakin vastoin Jumalan tahtoa, murehduttaneet Jumalaa, vahingoittaneet lähimmäisiämme ja mahdollisesti itseämmekin?

Ihminen on merkillinen olento. Hän on niin täydellisen tietämätön itsessään olevasta pimeydestä, että hän uudelleen ja uudelleen kaikista varoituksista huolimatta riskeeraa suhteensa sekä Jumalaan että lähimmäisiinsä.

Ihmiselle itselleen olisi kaikin tavoin hyväksi suostua hyvän Jumalan hyvään tahtoon, mutta ei, ihminen ei halua tehdä niin. Hän kapinoi. Hän kuvittelee itsensä jopa jumalaksi. Hän jumaloi itseään loputtomiin asti. Näin hän suostuu Kiusaajan houkutuksiin. Ihmisen sydän on niin sairas, että se lyö aivan epätasaisesti. Se lyö joko liian hitaasti tai liian kiihkeästi ellei sydänten Parantaja itse saa tahdistaa sitä oikein.

Tahdistamiseen tarvitaan Suuren Parantajan uutta luovaa voimaa, jonka lääkkeenä on hänen oma verensä. Se veri on ihmeellinen. Se puhdistaa likaantuneen veremme niin, että sairaus ja sen syyt poistuvat verenkierrostamme.

Kristuksen veri sen tekee. Se parantaa myös kaikki kiusausten aiheuttamat lankeemukset, niin tietoiset kuin tiedostamattomat.

Kristuksen apuun, hänen verensä turvaan, saa heikko ihminen, huono ja vaivattu Kristuksen seuraaja uudelleen ja uudelleen turvautua. Hän on ahdistettujen ja vaivattujen sekä kiusattujen että kiusauksissa epäonnistuneiden armahtaja ja auttaja. Hän ei voi itseänsä ja apuansa keneltäkään kieltää, sillä hän on tullut etsimään ja pelastamaan eksyviä ja harhautuneita.

Kristuksen seurassa ja hänen kanssaan ei tarvitse pelätä eksyvänsä, koska hän nostaa ja ohjaa eteenpäin tietä, joka hän itse on. Kristus itse valaisee tiellä kulkijaa. Valo tielle loistaa hänen ristiltään ja ohjaa sinne. Siellä on anteeksiantamus. Siellä Kristuksen veri puhdistaa heikon ja vajaan, langenneen ja ahdistuneen kulkijan. Sieltä loistaa sovituksen valo, joka ohjaa kohti kotia, Isän luo. Siinä kodissa ei ole enää kiusauksia, eikä vaaraa langeta pois hyvän Vapahtajan matkalta ja joutua pimeyteen. Siellä hapuilu ja ontuminen vaihtuu Kristuksen näkemiseen. Siellä ei ole enää yötä. Siellä on vain päivä, missä Kristus loistaa aurinkona.

Kaikki tulee olemaan aivan ihmeellisesti niille, jotka uskossa Kristukseen pääsevät kerran perille. Täällä voi vielä uupumus yllättää, mutta Kristus kulkee vierellä ja auttaa horjuvaa. Hän vahvistaa hervonneet kädet ja horjuvat polvet. Hän pitää huolen väsyneistä ja uupuneista, kiusatuista ja kaatuvista. Kristus on uskon alkaja ja myös sen täyttäjä. Siksi saamme olla turvallisin mielin edessämme olevan matkan ajan.