Toivottomalle on toivoa tarjolla
Lähetetty: 10.09.2024 07:58Rantasaari Liisa 8.9.2018.
”Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?” Room. 8: 24. KR 33/38.
Vieläkö kaikki muuttuu paremmaksi? Löytyykö vielä hyvää ja kaunista maailmasta? Meidän monien ajatukset risteilevät, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Elämme monella tavalla epävarmassa ajassa. Elämä on täynnä epävarmuus tekijöitä. Inhimillinen toivo, sisältää myös epävarmuuden. Epävarmuus tuo ihmiselle haasteita, se antaa kuin suola janon. Janon etsiä parempaa, pyrkiä parempaan tulevaisuuteen. Ihminen tuntee suurten kysymysten edessä, itsensä pieneksi ja avuttomaksi. Toivotaan parasta, toivottelu ei riitä. ” Oi, jospa vielä paremmaksi kaikki muuttuisi,” ei riitä.
Meillä kristityillä, jotka tunnustamme, Jeesus on Herra ja pelastajamme. Meillä on toivo, iloinen odotus, paremmasta. Apostoli Paavalin ajatus, luottamisesta toivoon, joka ei vielä näy, tuntuu omituiselta. Kuitenkin Paavalin ajatuksessa on vahva varmuus. ” Toivossa me olemme pelastetut.” Omistamme jo pelastuksen, vaikka sitä emme vielä näe. Pelastumme tästä ajasta, joka on sekaisin ja kaoottisessa tilassa.
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta,
turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten,
jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.” 1. Piet. 1. 3 – 5. KR 33/38.
Jumalan laupeus ja rakkaus, on saanut meissä aikaan tahdon ja halun, löytää pelastaja. Jeesus Kristus on meidän kristittyjen toivon ankkuri. Olemme saaneet armon löytää syntiemme sovittajan. Jeesus Kristus, Jumalan Poika on Vapahtajamme. Hän kuoli Golgatan ristillä ja sovitti koko maailman synnit. Hän sovitti myös jokaisen yksilö ihmisen synnit. Hänen omanaan saamme luottaa Kristuksen sovitustyöhön. ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1. Joh. 1: 9. Tämä on todistus siitä, että jokainen syntejään katuva, ja ne tunnustava, sekä ne hylkäävä, saa syntinsä anteeksi, Kristuksen Golgatan täytetyssä työssä. Jumala rakasti ensin syntistä ihmistä ja veti puoleensa armosta. Pyhä Henki sytytti meissä uskon kipinän, joka herätti synnintunnon ja kaipuun paremmasta. Meidän synnin sokaisemat silmämme avautuivat näkemään, ettei meillä ole ilman Kristusta, tulevaisuutta, eikä toivoa. Olemme ilman Jumalaa maailmassa. Sokeus on peittänyt näkemästä, rakastavan Jumalan. Olemme sokeina kieltäneet Hänen olemassaolonsa. Suurin syntimme on se, että kiellämme, ettei Jumalaa ole.
”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,
eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikään kuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.
Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.” Apt. 17. 24 – 28. KR 33/38.
Jokainen Kristuksen elämänsä Herrakseen ja Vapahtajakseen ottanut, todistaa siitä, että rakastava Jumala on. Hänen maailmaan lähettämä Poikansa Jeesus Kristus, on ristin kuolemallaan sovittanut kaiken vihollisuuden, Jumalan ja ihmisten väliltä. Yhteys Isään Jumalaan on auki. Golgan ristillä vuodatettiin viaton veri, minun ja sinun syntiemme sovitukseksi. Uhrikaritsa Jeesus Kristus elää. Hän voitti kuoleman ja paholaisen vallan ja voiman. Jokainen Kristuksen oma saa elää. Saamme toivossa luottaa Vapahtajaamme. Usko on yksinkertainen asia.
”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.” 1. Joh. 1. 7 -8. 9. ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”[ 1. Joh. 1:9.
Tunnustamme syntimme ja pyydämme armoa, saadaksemme syntimme anteeksi. Silloin nöyrtynyt ihminen saa kokea Pyhän veren puhdistuksen. Jeesus tulee sydämeen asumaan ja Hänen rauhansa täyttää mielemme ja iloitsemme Pyhässä Hengessä. Pyhä Henki tulee puhtaaseen sydämeen. Maailmassa olevat aarteet ja mieltymykset, maailman rikkaudet tulevat tomun arvoiseksi. Kristuksen sisäinen tunteminen, on paljon parempaa ja kalliimpaa. Maailmassa oleva on ajallista, mutta Kristuksessa saamme ikuista. Ennen aikojen alkua olleita, Jumalan valtakunnan rikkauksia. Saamme maistiaisia tulevasta ajasta. Ikuisuuden valtakunnasta, joka ei katoa. ”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” Hepr. 11: 1. KR 33/38.
Toivon vastakohta on epätoivo. Epätoivoinen ihminen hakee lohdutusta, alkoholista ja muista päihteistä. Päihteistä itselleen hetken helpotusta etsivät, luovat ympärilleen epätoivoa. Kodissa, missä jompikumpi vanhemmista käyttää alkoholia, lapsien hartain toive on, etteivät vanhemmat käyttäisi päihteitä. Päihteet tuovat väkivaltaa, ja turvattomuutta koteihin ja lasten elämään. Huoneen nurkkaan piiloutunut lapsi toivoo, milloin isän tai äidin raivo loppuu? Taloudellisessa ahdingossa oleva, toivoo uudesta nousukaudesta. Äkkirikastuminen on monien unelma, joka pitää toivoa yllä. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa, moni ajattelee. Näin asia on, elävä ihminen pyrkii eteenpäin, vastoinkäymisten aikanakin. Historiasta näemme, miten vaikeista ajoista ihmiset ovat selvinneet. Olemme samanlaisia ihmisiä. Mekin selviämme, jos menneen ajan ihmiset ovat selvinneet. Ongelmat ovat olleet toisenlaisia, mutta ongelmia kaikki heillekin. Hekin ovat saattaneet hetkittäin tuntea elämänsä toivottomaksi. Ihminen saattaa tuntea epätoivon suossa, itsensä Jumalan hylkäämäksi. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, koki Golgatalla ristinpuussa roikkuessaan, itsensä Jumalan hylkäämäksi. Hän huusi:” Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Tämä hetki, jolloin Kristuksen inhimillinen yhteys Isään Jumalaan katkesi, on ollut riipaiseva. Mutta Jeesuksen piti ihmisenä kokea tämä. Kärsimyksen ollessa niin voimakasta, että se saa tuntemaan, kuin olisi Jumalan hylkäämä. Kristus Jeesus voi silloin auttaa, koska Hän itse on kaiken edeltä kokenut. Hän voi meitä kaikella tavalla kärsiviä auttaa.
Toivon lähde on Kaikkivaltias Jumala. Raamatun toivo ei sisällä epävarmuutta. Toivon perusta on iankaikkisuudessa. Jumalan lupauksissa, jotka toivat toivoa menneiden sukupolvien ihmisille. Sama toivo jatkuu, Jumalan lupaukset täyttyvät, niin yksilöihmisen, kuin kansakuntien kohdalla. Menneisyys, Kristuksen sovitustyö ja tulevaisuuden lupaukset viedään päätökseen. Jos Jumalan lupaukset ovat pitäneet 100 % paikkaansa menneisyydessä, silloin ne pitävät paikkaansa myös tulevaisuudessa. Jumalan muuttumaton rakkaus pysyy. Siinä on perusta, joka kestää.
Täällä ajassa meillä on ahdistuksia ja kärsimyksiä. Voimme menettää toivomme. Olemme voimattomia ja väsyneitä. Kun omat mahdollisuudet loppuvat, silloin Jumalan mahdollisuudet alkavat. Tärkeintä on saada asiat kuntoon Jumalan ja ihmisten kanssa. Tärkeintä on saada elävä yhteys, kaiken voittaneeseen Jeesukseen Kristukseen. Silloin ajalliset asiat eivät saa liian suurta painoarvoa. Koska toivomme on Jeesuksessa Kristuksessa, kaiken toivon ja lohdutuksen Jumalassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole. Syntinsä anteeksi saaneen, ei tarvitse pelätä Jumalan tuomiota. Hänet on jo Jumalan Sana tuominnut syntiseksi, joka tarvitsi armoa. Syntinsä anteeksi saanut on Jumalan lapsi.
”Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” PS. 73. 27 – 28. KR 33/ 38.
Tämän ajan ihmiset tarvitsevat toivon sanomaa. Viekäämme sitä, kaikkeen maailmaan. Olkaamme toivon lähettiläitä. Aamen.
”Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?” Room. 8: 24. KR 33/38.
Vieläkö kaikki muuttuu paremmaksi? Löytyykö vielä hyvää ja kaunista maailmasta? Meidän monien ajatukset risteilevät, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Elämme monella tavalla epävarmassa ajassa. Elämä on täynnä epävarmuus tekijöitä. Inhimillinen toivo, sisältää myös epävarmuuden. Epävarmuus tuo ihmiselle haasteita, se antaa kuin suola janon. Janon etsiä parempaa, pyrkiä parempaan tulevaisuuteen. Ihminen tuntee suurten kysymysten edessä, itsensä pieneksi ja avuttomaksi. Toivotaan parasta, toivottelu ei riitä. ” Oi, jospa vielä paremmaksi kaikki muuttuisi,” ei riitä.
Meillä kristityillä, jotka tunnustamme, Jeesus on Herra ja pelastajamme. Meillä on toivo, iloinen odotus, paremmasta. Apostoli Paavalin ajatus, luottamisesta toivoon, joka ei vielä näy, tuntuu omituiselta. Kuitenkin Paavalin ajatuksessa on vahva varmuus. ” Toivossa me olemme pelastetut.” Omistamme jo pelastuksen, vaikka sitä emme vielä näe. Pelastumme tästä ajasta, joka on sekaisin ja kaoottisessa tilassa.
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta,
turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten,
jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.” 1. Piet. 1. 3 – 5. KR 33/38.
Jumalan laupeus ja rakkaus, on saanut meissä aikaan tahdon ja halun, löytää pelastaja. Jeesus Kristus on meidän kristittyjen toivon ankkuri. Olemme saaneet armon löytää syntiemme sovittajan. Jeesus Kristus, Jumalan Poika on Vapahtajamme. Hän kuoli Golgatan ristillä ja sovitti koko maailman synnit. Hän sovitti myös jokaisen yksilö ihmisen synnit. Hänen omanaan saamme luottaa Kristuksen sovitustyöhön. ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1. Joh. 1: 9. Tämä on todistus siitä, että jokainen syntejään katuva, ja ne tunnustava, sekä ne hylkäävä, saa syntinsä anteeksi, Kristuksen Golgatan täytetyssä työssä. Jumala rakasti ensin syntistä ihmistä ja veti puoleensa armosta. Pyhä Henki sytytti meissä uskon kipinän, joka herätti synnintunnon ja kaipuun paremmasta. Meidän synnin sokaisemat silmämme avautuivat näkemään, ettei meillä ole ilman Kristusta, tulevaisuutta, eikä toivoa. Olemme ilman Jumalaa maailmassa. Sokeus on peittänyt näkemästä, rakastavan Jumalan. Olemme sokeina kieltäneet Hänen olemassaolonsa. Suurin syntimme on se, että kiellämme, ettei Jumalaa ole.
”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,
eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikään kuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.
Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.” Apt. 17. 24 – 28. KR 33/38.
Jokainen Kristuksen elämänsä Herrakseen ja Vapahtajakseen ottanut, todistaa siitä, että rakastava Jumala on. Hänen maailmaan lähettämä Poikansa Jeesus Kristus, on ristin kuolemallaan sovittanut kaiken vihollisuuden, Jumalan ja ihmisten väliltä. Yhteys Isään Jumalaan on auki. Golgan ristillä vuodatettiin viaton veri, minun ja sinun syntiemme sovitukseksi. Uhrikaritsa Jeesus Kristus elää. Hän voitti kuoleman ja paholaisen vallan ja voiman. Jokainen Kristuksen oma saa elää. Saamme toivossa luottaa Vapahtajaamme. Usko on yksinkertainen asia.
”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.” 1. Joh. 1. 7 -8. 9. ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”[ 1. Joh. 1:9.
Tunnustamme syntimme ja pyydämme armoa, saadaksemme syntimme anteeksi. Silloin nöyrtynyt ihminen saa kokea Pyhän veren puhdistuksen. Jeesus tulee sydämeen asumaan ja Hänen rauhansa täyttää mielemme ja iloitsemme Pyhässä Hengessä. Pyhä Henki tulee puhtaaseen sydämeen. Maailmassa olevat aarteet ja mieltymykset, maailman rikkaudet tulevat tomun arvoiseksi. Kristuksen sisäinen tunteminen, on paljon parempaa ja kalliimpaa. Maailmassa oleva on ajallista, mutta Kristuksessa saamme ikuista. Ennen aikojen alkua olleita, Jumalan valtakunnan rikkauksia. Saamme maistiaisia tulevasta ajasta. Ikuisuuden valtakunnasta, joka ei katoa. ”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” Hepr. 11: 1. KR 33/38.
Toivon vastakohta on epätoivo. Epätoivoinen ihminen hakee lohdutusta, alkoholista ja muista päihteistä. Päihteistä itselleen hetken helpotusta etsivät, luovat ympärilleen epätoivoa. Kodissa, missä jompikumpi vanhemmista käyttää alkoholia, lapsien hartain toive on, etteivät vanhemmat käyttäisi päihteitä. Päihteet tuovat väkivaltaa, ja turvattomuutta koteihin ja lasten elämään. Huoneen nurkkaan piiloutunut lapsi toivoo, milloin isän tai äidin raivo loppuu? Taloudellisessa ahdingossa oleva, toivoo uudesta nousukaudesta. Äkkirikastuminen on monien unelma, joka pitää toivoa yllä. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa, moni ajattelee. Näin asia on, elävä ihminen pyrkii eteenpäin, vastoinkäymisten aikanakin. Historiasta näemme, miten vaikeista ajoista ihmiset ovat selvinneet. Olemme samanlaisia ihmisiä. Mekin selviämme, jos menneen ajan ihmiset ovat selvinneet. Ongelmat ovat olleet toisenlaisia, mutta ongelmia kaikki heillekin. Hekin ovat saattaneet hetkittäin tuntea elämänsä toivottomaksi. Ihminen saattaa tuntea epätoivon suossa, itsensä Jumalan hylkäämäksi. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, koki Golgatalla ristinpuussa roikkuessaan, itsensä Jumalan hylkäämäksi. Hän huusi:” Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Tämä hetki, jolloin Kristuksen inhimillinen yhteys Isään Jumalaan katkesi, on ollut riipaiseva. Mutta Jeesuksen piti ihmisenä kokea tämä. Kärsimyksen ollessa niin voimakasta, että se saa tuntemaan, kuin olisi Jumalan hylkäämä. Kristus Jeesus voi silloin auttaa, koska Hän itse on kaiken edeltä kokenut. Hän voi meitä kaikella tavalla kärsiviä auttaa.
Toivon lähde on Kaikkivaltias Jumala. Raamatun toivo ei sisällä epävarmuutta. Toivon perusta on iankaikkisuudessa. Jumalan lupauksissa, jotka toivat toivoa menneiden sukupolvien ihmisille. Sama toivo jatkuu, Jumalan lupaukset täyttyvät, niin yksilöihmisen, kuin kansakuntien kohdalla. Menneisyys, Kristuksen sovitustyö ja tulevaisuuden lupaukset viedään päätökseen. Jos Jumalan lupaukset ovat pitäneet 100 % paikkaansa menneisyydessä, silloin ne pitävät paikkaansa myös tulevaisuudessa. Jumalan muuttumaton rakkaus pysyy. Siinä on perusta, joka kestää.
Täällä ajassa meillä on ahdistuksia ja kärsimyksiä. Voimme menettää toivomme. Olemme voimattomia ja väsyneitä. Kun omat mahdollisuudet loppuvat, silloin Jumalan mahdollisuudet alkavat. Tärkeintä on saada asiat kuntoon Jumalan ja ihmisten kanssa. Tärkeintä on saada elävä yhteys, kaiken voittaneeseen Jeesukseen Kristukseen. Silloin ajalliset asiat eivät saa liian suurta painoarvoa. Koska toivomme on Jeesuksessa Kristuksessa, kaiken toivon ja lohdutuksen Jumalassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole. Syntinsä anteeksi saaneen, ei tarvitse pelätä Jumalan tuomiota. Hänet on jo Jumalan Sana tuominnut syntiseksi, joka tarvitsi armoa. Syntinsä anteeksi saanut on Jumalan lapsi.
”Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” PS. 73. 27 – 28. KR 33/ 38.
Tämän ajan ihmiset tarvitsevat toivon sanomaa. Viekäämme sitä, kaikkeen maailmaan. Olkaamme toivon lähettiläitä. Aamen.