Uuden minän voitto

[rita4]

Herbert Lockyer

Kristityn vaellus on jatkuvaa kilvoittelua ja parannuksen tekemistä. Emme pääse syntisestä lihastamme eroon, mutta Jeesuksessa saamme syntimme anteeksi. Päivittäin.

F.B. Meyerin mukaan todellinen kristillisyys ei merkitse sitä, että lankeamisemme lakkaisivat, vaan sitä, että kun lankeamme, teemme välittömästi parannuksen. Kun tulemme tietoiseksi synnistämme, luovutamme sen armolliselle ja säälivälle Herrallemme.

- Älä viivyttele, vaan kohota sydämesi heti Jumalan puoleen. Pyydä Jumalaa koskettamaan sinua. Pyydä Jeesusta pesemään sinut puhtaaksi, kuten hän pesi kateellisten ja vallanhaluisten opetuslastensakin jalat. Ano Jumalaa palauttamaan hengellinen elämäsi ennalleen, Meyer kehottaa.

Syntynyt ylhäältä

Vaikka Jumalan lapsi lankeaa syntiin, hän haluaa paeta pahuutta niin nopeasti kun mahdollista. Syntinen elämä on käynyt hänelle vieraaksi, koska hän elää Kristuksessa (1 Jh 3:9).

Jumalan lapset eroavat jumalattomista. Eräs vanha Jumalan pyhä on verrannut tätä eroa seuraavasti:

- Jos lammas ja porsas kompastuvat samaan mutalammikkoon, porsas jää siihen piehtaroimaan, mutta lammas määkii säälittävästi, kunnes se autetaan pois ja pestään puhtaaksi.

A.J. Gordon opettaa, että kristitty on syntynyt ylhäältä ja on sen tähden taivaan kansalainen. Hän ei voi langeta maailmallisuuteen ja syntiin tuntematta oloaan epämiellyttäväksi.

Vastalääke synnille

Jumalan sana vakuuttaa meitä Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa, että Pyhä Henki on riittävä vastalääke synnille ja vanhalle minälle. Meyer toteaa, että Pyhä Henki tuhoaa vanhan minämme kuin antiseptinen aine bakteerit. Kun sydämessä asuu Pyhä Henki, hän pitää minän niin kuolleena, etteivät kiusaukset enää houkuttele.

Se, joka yrittää itse pelastaa itsensä, on kuin hukkuva mies, joka yrittää vetää itsensä vedestä tarttumalla oikealla kädellä vasempaan. Jos sitä vastoin pysymme Jeesuksessa, saamme jatkuvasti vastanottaa hänen pelastavaa voimaansa.

"Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä:" (Jh 15:4.) Jeesuksessa pysyminen merkitsee syvää yhteyttä, osallisuutta Kristuksen omaan elämään. W.J. Hocking kuvailee sitä seurusteluksi Jeesuksen kanssa.

- Kun vaellamme Kristuksen seurassa, kuuntelemme häntä ja muutumme hänen kaltaisikseen. Uusi minämme seuraa vaistoaan. Se haluaa päästä lähemmäksi Jeesusta. Meidän ei enää tarvitse noudattaa vanhoja tapojamme, vaan saamme elää uutta elämää. Hocking painottaa.

Jeesuksen ominaisuuksia

Erään southamptonilaiaen pastorin sanat opettivat Meyerille tärkeän periaatteen. Kun pastori tunsi ärsyyntyvänsä, hän katsoi Jeesukseen ja pyysi itselleen hänen kärsivällisyyttään ja lempeyttään.

Siitä lähtien Meyerkin otti tavakseen pyytää itselleen juuri sitä piirrettä, joka häneltä kullakin hetkellä puuttui. Levottomuuden keskellä hän anoi Jeesuksen kärsivällisyyttä, kiusauksen hetkellä Jeesuksen puhtautta ja heikkoudessa Jeesuksen voimaa.

"Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisessa tuoksun!" (2 Kr 2:14.)

[rita4]

Kristityn vaellus on jatkuvaa kilvoittelua ja parannuksen tekemistä. Emme pääse syntisestä lihastamme eroon, mutta Jeesuksessa saamme syntimme anteeksi. Päivittäin.

F.B. Meyerin mukaan todellinen kristillisyys ei merkitse sitä, että lankeamisemme lakkaisivat, vaan sitä, että kun lankeamme, teemme välittömästi parannuksen. Kun tulemme tietoiseksi synnistämme, luovutamme sen armolliselle ja säälivälle Herrallemme.

- Älä viivyttele, vaan kohota sydämesi heti Jumalan puoleen. Pyydä Jumalaa koskettamaan sinua. Pyydä Jeesusta pesemään sinut puhtaaksi, kuten hän pesi kateellisten ja vallanhaluisten opetuslastensakin jalat. Ano Jumalaa palauttamaan hengellinen elämäsi ennalleen, Meyer kehottaa.

Voi miten siunaava kirjoitus ja niin totta, kuin vain voi olla. Kiitos Herralle noista sanoista, sekä neuvoista ja rohkaisusta oikeanlaiseen uskon elämään.Minua tuo ainakin siunaa..

Siis, todellakin; kristityn elämä on jatkuvaa kilvoittelua, sekä parannuksen tekoakin, niin silloin me ystävät kalliit pysymme lähellä Herraammekin. Sitähän me haluammekin, eikös vain? Sellainen, joka ei ole valmis tunnustamaan Herralle syntiään, tai vain väärän menoaan, tms, vaikka Pyhä Henki siitä aivan varmasti meitä muistuttaakin. Voi, kuinka usein teen jotain sellaista, jonka tiedän olevan väärin, sopimatonta Jumalamme silmissä, mutta sielunvihollinen saa vain jatkaan.. Kunnes pysähdyn ja tajuan miten taas kuuntelin, tottelin saatanan puhetta, niin tuntuu ettei edes kehtaa sitä tunnustaa Herralle, vaikka tietääkin Hänen sen jo tietävän, nähneen... Voiih, kuin nopeasti sydämeen nousee katumus, nolous, häpeä, ja jo kokemuksesta tiedän, että; "Se on tunnustettava Heti Herralle: anteeksi pyytäen, sekä pyytäen verensä puhdistusta ja suojaa, ettei enää lankeaisi siihen uudestaan. Joka kerta, kun palaat takaisin ristinsä juurelle tekemään parannusta, niin saat armon, sekä anteeksi annon, ja Jumalan antaman rauhan sydämeesi.

2. Kor. 7:10 Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.