Rohkaisun sana uupunelle
Lähetetty: 01.01.2024 18:25Esko Kallioniemi
On liian helppoa unohtaa levähtäminen, vaikka Jeesuskin tarvitsi hengähdystaukoja toimintansa aikana.
Toisessa Mooseksen kirjassa luvussa 18 kerrotaan, kuinka Midianin pappi Jetro kävi tapaamassa Moosesta israelilaisten erämaavaelluksen aikana. Jetro hämmästeli, mitä on kaikki touhu, jota Mooses pitää yllä. Lisäksi hän varoitti sen uuvuttavan sekä Mooseksen että koko kansan.
Ne olivat viisaita sanoja. Olen joskus itsekin siteerannut kyseistä kohtaa Raamatussa, toisinaan ehkä puoliksi huumorillakin. Huhtikuun 2015 aikana asia osui kohdalleni henkilökohtaisesti.
Liian pitkään oli aina jotain tehtävää ennen mahdollista lepoa. Lomailu olisi tuntunut tavallaan kielletyltäkin, olihan osa työstäni hengellisen lehden tekoa ja erilaisten hengellisten tapahtumien järjestelyä niin kotiseurakunnassani kuin muuallakin. Sitä lepotaukoa ei tullut yli vuoteen.
Sielut hukkuvat, ja valveutuneen uskovan on tehtävä työtä estääkseen sen. Asia on totta ja oikein, mutta omakin sieluni oli vähällä hukkua sekä kaikki se, minkä aidosti koen omaksi tehtäväkseni.
Ajauduin tilanteeseen, jossa en pystynyt enää kokemaan Jumalan rakkautta omalla kohdallani. Sisälläni kasvoi järkyttävä paine siitä, mikä kaikki jää suorittamatta. En nähnyt enää muuta kuin tuskaisen tilanteeni.
Kiitän Jumalaa Mertiörannan raamattukurssin viimeisetä viikonlopusta. Lauantai-iltana alkoi olotilani käydä jo sietämättömäksi, mutta Jumalan apu ei myöhästynyt sekunttiakaan.
Voin vilpittömin mielin todeta, että apu tuli Herralta, vaikka ihmisiä tarvittiin välikappaleina. Tarvittiin ystävä, joka näki hätäni ja joka tarjosi mahdolisuuden kertoa asiat Jeesukselle. Tuo lauantai-ilta ei pyyhkinyt pois kaikkea fyysistä väsymystä tai tarvetta organisoida uudelleen muutamia asioita, mutta Jumalan taivas tarjosi ratkaisun avaimet.
Sielunmaailmastani otettiin pois sellainen kuorma, jota ehkä turhaankin kannoin sisälläni. Sunnuntaina oli hieno päätöshetki seurakuntavierailulla, ja seuraavalla viikolla oli aivan mahtavaa kokea elämää jälleen niinkin, että ei koko ajan ahdista ja purista sisimmässä. Sain taas opetella elämään Jumalan lapselle kuuluvassa vapaudessa.
Jumalan valtakunnan työ ei kaadu siihen, vaikka sinä tai minä emme polttaisikaan itseämme loppuun. Työ on Herran, ja hän vastaa siitä. Asioita on joskus opeteltava hankalaakin reittiä, mutta tärkeintä on oppia tunnistamaan omat rajansa ja toimia niiden mukaan.
On liian helppoa unohtaa levähtäminen, vaikka Jeesuskin tarvitsi hengähdystaukoja toimintansa aikana.
Toisessa Mooseksen kirjassa luvussa 18 kerrotaan, kuinka Midianin pappi Jetro kävi tapaamassa Moosesta israelilaisten erämaavaelluksen aikana. Jetro hämmästeli, mitä on kaikki touhu, jota Mooses pitää yllä. Lisäksi hän varoitti sen uuvuttavan sekä Mooseksen että koko kansan.
Ne olivat viisaita sanoja. Olen joskus itsekin siteerannut kyseistä kohtaa Raamatussa, toisinaan ehkä puoliksi huumorillakin. Huhtikuun 2015 aikana asia osui kohdalleni henkilökohtaisesti.
Liian pitkään oli aina jotain tehtävää ennen mahdollista lepoa. Lomailu olisi tuntunut tavallaan kielletyltäkin, olihan osa työstäni hengellisen lehden tekoa ja erilaisten hengellisten tapahtumien järjestelyä niin kotiseurakunnassani kuin muuallakin. Sitä lepotaukoa ei tullut yli vuoteen.
Sielut hukkuvat, ja valveutuneen uskovan on tehtävä työtä estääkseen sen. Asia on totta ja oikein, mutta omakin sieluni oli vähällä hukkua sekä kaikki se, minkä aidosti koen omaksi tehtäväkseni.
Ajauduin tilanteeseen, jossa en pystynyt enää kokemaan Jumalan rakkautta omalla kohdallani. Sisälläni kasvoi järkyttävä paine siitä, mikä kaikki jää suorittamatta. En nähnyt enää muuta kuin tuskaisen tilanteeni.
Kiitän Jumalaa Mertiörannan raamattukurssin viimeisetä viikonlopusta. Lauantai-iltana alkoi olotilani käydä jo sietämättömäksi, mutta Jumalan apu ei myöhästynyt sekunttiakaan.
Voin vilpittömin mielin todeta, että apu tuli Herralta, vaikka ihmisiä tarvittiin välikappaleina. Tarvittiin ystävä, joka näki hätäni ja joka tarjosi mahdolisuuden kertoa asiat Jeesukselle. Tuo lauantai-ilta ei pyyhkinyt pois kaikkea fyysistä väsymystä tai tarvetta organisoida uudelleen muutamia asioita, mutta Jumalan taivas tarjosi ratkaisun avaimet.
Sielunmaailmastani otettiin pois sellainen kuorma, jota ehkä turhaankin kannoin sisälläni. Sunnuntaina oli hieno päätöshetki seurakuntavierailulla, ja seuraavalla viikolla oli aivan mahtavaa kokea elämää jälleen niinkin, että ei koko ajan ahdista ja purista sisimmässä. Sain taas opetella elämään Jumalan lapselle kuuluvassa vapaudessa.
Jumalan valtakunnan työ ei kaadu siihen, vaikka sinä tai minä emme polttaisikaan itseämme loppuun. Työ on Herran, ja hän vastaa siitä. Asioita on joskus opeteltava hankalaakin reittiä, mutta tärkeintä on oppia tunnistamaan omat rajansa ja toimia niiden mukaan.