David Wilkerson kirjoitti:Onko sinulle jäänyt köyden pää käteen? Oletko huolissasi, alas painettu ja melkein antamassa periksi? Haastan sinut vastaamaan seuraaviin kysymyksiin joko "kyllä" tai "ei":
● Lupaako Jumalan sana täyttää kaikki tarpeesi?
● Sanoiko Jeesus, ettei hän ikinä jätä sinua, vaan on kanssasi loppuun asti?
● Sanoiko hän, ettei päästä sinua lankeamaan, ja lupasi esittää sinut virheettömänä Isän valtaistuimen edessä?
● Sanoiko hän antavansa sinulle kaiken tarpeellisen kaikkina aikoina? Lupasiko hän antaa siemenet, joita tarvitaan ilosanoman kylvämiseen?
● Onko hän halukkaampi antamaan, kuin sinä olet valmis vastaanottamaan? Onko hän suurempi sinussa kuin se, joka on maailmassa?
● Ovatko hänen ajatuksensa sinua kohtaan hyviä? Saavatko kaikki häntä etsivät ihmiset häneltä palkan?
● Valmistaako hän sinulle paikkaa kirkkaudessa? Onko hän tulossa alas pilvissä hakemaan kansansa kotiin? Pääsetkö mukaan hänen tullessaan hakemaan heitä?
Vastauksesi näihin kysymyksiin tulisi olla "Ehdottomasti, kyllä!"
Mietitään näitä kohtia oikein tosissaan ja laitetaan kädetkin rukoukseen ja pyydetään Herraa ilmestymään sekä auttamaan meitä, sekä vahvistamaan sydäntämme/uskoammekin, niin että alamme kokea miten; Hän kyllä tietää; millaista tekoa me itse kukin olemme ja siltikin Hän tahtoo olla kanssamme, sekä auttaa meitä poloisia, Ja vahvistaa meidän heikkojen, sekä vajavaistenkin lastensa, sydämiä, sekä askeleitamme tällä kaidalla taivastiellä. .
Usein sielunvihollinen saa meidät katsomaan vain itseemme ja suremaan itseämme ja sitä miten olemme niin kamalan heikkoja, ja huonoja, kelvottomiakin, omasta mielestämme Herran työhön tai Hänen omikseen: ja silloinhan saatana saa meidät lyötyä aivan kuin maihin viekkaudellaan, sekä niihin ns. heikkoihin kohtiimmekin iskemällä, niitä osoittamalla, siis: masentamalla. Niinpä, kuinka usein saatamme kokea, että olemme aina vain kuin niitä kärsijöitä, ja siksi usein elämmekin, kuin: itsesäälissämme rypien sekä; kuin loukattuina, aivan kuin me itse emme koskaan tekisi mitään väärää lähimmäisillemme, vaan, että: meitä itseämme vain ainoastaan kohdellaan aina väärin, vaikka olemmekin omasta mielestämme ainakin, niin rakkaudellisia, sekä anteeksi antavaisia, hyviä..ym..Onko tuttua?
Taitaapa olla.. 
Sydämelleni nousi tämä seuraava Raamatun kohta. Sillä rakkaat uskon ystävät, sen sijaan, että eläisimme ns. epäuskossa, tai aina vain kuin alakuloisina, lyötyinä, tms, niin meidän tulee, en sano, että; tulisi, vaan sanon, että: meidän tulee elää kiittäen siitä, kun saamme olla Jumalan lapsia ja Hänen perillisiään... Kunhan vain me tahdomme, sekä jaksamme taistella: Hengessä, mutta ei kuitenkaan ns. inhimillisin keinoin, vaan Jumalamme antamin keinoin, voimassa, sekä se, että me tahdomme julistaa; ristin veren voittoa Jeesuksen Kristuksen, Jeesus Nasaretilaisen nimessä, sekä veressään! Siinä on Voittovoima! Halleluja, Amen! Kiitos Jeesus verestäsi..
Pyritäänkö jo, kuin alkaa katsoa; siis vain eteenpäin; taivaallisiin, eikä enää itseemme, tai olosuhteisiin, tms. Vaan päätämmekin alkaa jatkossa katsoa vain: ristille; sekä Kristukseen Jeesukseen, niin uskon, että ne kaikki ns.vaivat ja murheet, epävarmuuskin, niin se kaikki kuin pikku hiljaa alkaa kaikota... Ja tilalle tuleekin: taivaallinen ilo siitä, kun saamme olla pelastettuja! Halleluja, kiiitos Jeesus!
Ja vaikka koemmekin usein, siltikin olevamme heikkojakin, niin: Herrassa me olemme aina kuitenkin väkeviä. Sillä, Hän rakastaa, sekä välittää meistä, juuri sellaisina kuin mitä me itsekukin olemmekin, kunhan me vain tahdomme etsiä Hänen tahtoaan, sekä kasvojaan, ja vain kuin päättää pysyä Hänen omanaan loppuun asti! Pysyä Sanansa lupauksissakin kiinni. Hän antaa kyllä siihen Voimansa: voimattomalle, tai kaiken menettäneelle..
1. Joh. 3:1-3
Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.
