Paljot synnit annettiin anteeksi

[rita4]

Katselin vanhempia kirjoituksia ja sieltä ns pisti silmääni tällainen rohkaiseva puhe jo aikojen takaa, silti aina yhtä uusi ja tuore, ajankohtainenkin.
---------------------------------------------------------------------------
Seppo Suokunnas
Saarna sunnuntain tekstistä | 1.3.2012

Lue saarnan raamatunteksti:Luukas 7:36-50

Syntinen nainen ja fariseus Simon muodostavat vastakohtaparin. He käyttäytyivät suhteessa Jeesukseen aivan eri tavoin.

Tapahtumapaikkana oli Simonin koti, jonne Jeesus oli kutsuttu aterialle. Naiselta vaadittiin paljon rohkeutta, jotta hän uskalsi tunkeutua fariseuksen taloon ilman kutsua. Mutta tieto Jeesuksen hyvyydestä ja vallasta veti puoleensa. Hänen täytyi päästä Jeesuksen lähelle.

Isäntä Simon unohti tavanomaiset ystävyydenosoitukset vierasta kohtaan. Hän ei antanut tulijalle vettä peseytymiseen eikä rauhansuudelmaa shalom-tervehdyksessä. Hän ei voidellut Jeesuksen päätä halvallakaan öljyllä. Syntinen nainen, jota fariseus halveksi, kasteli Jeesuksen jalat kyynelillään, kuivasi ne hiuksillaan, vuodatti kallista voidetta alabasteripullosta ja voiteli Herran jalat.

Ihmisen sydämen asenne on vielä tärkeämpi kuin ulkonainen teko. Tekemiset ja tekemättä jättämiset johtuvat rakkaudesta tai välinpitämättömyydestä. Syntinsä tunteva, katumusta tekevä, itkevä nainen rakasti paljon, sanotaan tekstissä. Naisen synnit olivat paljot, sanoo Jeesus. Herra ei puolustellut naisen väärää elämää. Mutta hän antoi sille uuden alun. Jeesus antoi hänelle kaiken anteeksi.

Ruokailun isännän sydän ei ollut rakkaudella täytetty. Hän halveksi syntistä naista ja tämän rakkauden osoituksia Jeesukselle. Ja hän loukkaantui Jeesukseen, joka ei hätistänyt pahamaineista naista pois. Vertaus kahdesta velallisesta osoittaa, että Jeesuksella oli sama rakkaus, sekä paljon velkaa ottanutta, että pienen velan ottanutta kohtaan. Kumpikin sai velkansa anteeksi. Mutta paljon anteeksi saanut rakasti paljon, toinen tuskin lainkaan.

Kertomus syntisestä naisesta ja Jeesuksesta kehottaa meitäkin rakkauteen. Olemme rikkoneet paljon synneillämme. Pyrkikäämme mekin Jeesuksen luo, Hänen, joka Golgatalla kaikkien synnit sovitti. Evankeliumin sanasta me löydämme hänet.

Rohkaiskoon kertomus meitä myös rakkauden asenteeseen. Auttavatko tuomio ja hylkääminen ihmistä, joka on rikkonut paljon meitä vastaan? Ei, vaan anteeksianto. Siihen saamme voimaa Jeesukselta. Muistakaamme, että itse olemme rikkoneita ja syntisiä ihmisiä.

Syntisen naisen rakkaus Jeesukseen on puhuttelevaa. Kuitenkin evankeliumikertomuksen huippu on sen lopussa. "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa!"

[rita4]

Tätä lukiessaan, minä ainakin jouduin kuin Herran puhutteluun; Miten minä suhtaudun Jeesukseen ja toisiin ihmisiin, lähimmäisiini, minua vastaan rikkoneisiin? Pyrinkö kaikesta huolimatta sovintoon/rauhaan ja anteeksi antoon? Vaiko pysyn; kovana ja muistan kärsimäni pahan?

Tämä on hyvä vertaus ja kuinka paljon meissä, minussakin on sitä fariseusta ja kuinka vähän katuvaa naista, joka itkien tarvitsee armahduksen ja anteeksi annon synneistään.

Kun luin tuolla alussa olevaa Raamatunpaikkaa, niin tuli mieleeni, miten Johanneskin pyysi opetuslapsiaan kysymään Jeesukselta, että onko hän se mikä oli luvattukin, vai pitääkö vielä odottaa jotain toista.. Hän oli epäuskon vallassa, siksi Jeesus kehotti hänen opteuslapsiansa kertomaan siitä kaikesta mitä Jeesus teki, paransi, jne..

Nythän on ihmeet muotia ja niitä lähdetään katsomaan ja kokemaan kaukaakin/kauaskin. Mutta se ei auta ketään jos juoksee vain ihmeiden perässä, sillä: sydämen tilamme ja uskomme/luottamuksemme Herraamme Jeesukseen Kristukseen on se mikä vain merkitsee, ei suurimmatkaan ihmeet.. Ja tuo "parantumisen pakkokin" mikä nyt on monilla, niin se usein saattaa viedä poiskinpäin Kristuksesta ja tilalle saatavat tulla, puoskarit, jotka julistavat muka evankeliumia, mutta se evankeliumi on tahrattu monin eri tavoin ja tärkeintä heille, julistajille onkin vain maine ja raha, ei ihmisen sielu, tai ..

Mutta parhainta mitä syntinen ihminen voi vain saada elämässään, niin on saada kokea läheisesti miten Jumala rakastaa häntä ja tahtoo auttaa häntä, vahvistaa häntä ja saa uskoa Jeesuksen nimessä, sekä kalliissa maahan vuotaneessa Golgatan ristin sovintoveressään kaikki syntinsä anteeksi. Kun synnit on saatu oikeesti anteeksi, niin sydän saa rauhan ja levon, sekä ilon ja uuden voimankin jaksaa, kestää, mennä eteenpäin Jeesuksen seuraajana. Katse luotuna ristille ja Jeesukseen! Ei itseemme, eikä maailmaan, ei myöskään keneenkään ihmiseen/julistajaan, tms.. Vaan ja ainoastaan: Mestariimme ja Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen, joka On Ylösnoussut Vapahtajamme!

J.A.M - Tule sellaisenaan