Yksi tulitikku – Kaiken lohdutuksen Jumala...

[rita4]

Liisa Kaaresoja

Sytyttelen tulta saunan uuniin. Lapsuudessani harjoittelin sitä taitoa. Onnistuisinkohan saamaan puut palamaan yhdellä tulitikulla, niin kuin minulle oli silloin opetettu.

Tuohi palaa jo ja odottelen tulen tarttumista puihin. Ei ole kiirettä mihinkään. Ajatukset palaavat kauas varhaiseen nuoruuteeni. Monesti olen kokenut kulkevani kovin yksin elämäni matkaa.

Tyhjyyden ja ajelehtimisen tunne on minulle tuttu. Huomaan etsineeni jatkuvasti tukea ja turvaa, mutta silti sisimpääni on jäänyt usein alakulo ja turvattomuuden tunne. Kukaan ja mikään tässä maailmassa ei täysin korvaa orvon osalle tullutta menetystä. Sisimmässä on tyhjä paikka siinä, missä tulisi olla muistot omista vanhemmista, ja vuorovaikutuksesta heidän kanssaan. Elämä on pitkälti yksin selviämistä ja oman elämän kokoamista pala palalta, myös kokemusta erilaisuudesta ja syrjään joutumisesta.