Hän antaa meidän levätä Ps. 23:2

[rita4]

Per-Olof Malk

Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. (Ps.23:2)

Daavidin todistus Herrasta on jaksamisen kannalta hyvin lohdullinen, mutta hänen sanojensa suomennos on niukka. Hepreankielisessä psalmissa Daavid kirjoittaa omakohtaisesta kokemuksestaan:”Laitumilla, joilla on vihreää ruohoa, hän antaa minun laskeutua maahan.

Vihreä ruoho tarkoittaa tässä Jumalan armon evankeliumia. Evankeliumi on jaksamisen kannalta tärkeä- ja myös levon kannalta. Jumala ei johdata laumaansa ruskeaksi paahtuneeseen heinikkoon. Herra johdattaa laitumille, joilla on vihreää ruohoa eli paikkoihin, missä armon evankeliumi on tarjona.

Mutta Daavidin sanassa on tärkeää myös tämä: ”Herra antaa minun laskeutua maahan.” Ymmärrätkö tämän sanoman suuruuden? Herra antaa sinun laskeutua maahan. Maahan lammas laskeutuu vain, kun se on saanut kyllikseen ravintoa ja kun se kokee, ettei sitä uhkaa mikään, vaan se on täysin turvassa. Armon evankeliumi ja lahjavanhurskaus tekee tämän ”maahan laskeutumisen” mahdolliseksi. Evankeliumi ei jätä nälkäiseksi, se ei jätä levottomaksi, vaan sen vaikutuksesta voi levätä Jeesuksen täytetyssä ristin työssä.

Lisäksi Daavid sanoo: ”hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.” Tässäkin suomennos on niukka ja hiukan outokin. Hepreankielisessä psalmissa Daavid sanoo: ”Levossa olevien vesien äärelle hän minut johdattaa.”

Nyt Daavid ei puhu omasta levostaan eikä ihmisten levosta, vaan sanoman levosta. Käsite voi olla outo. Ehkä seuraava muistoni vuosien takaa auttaa:

Eräs Egyptissä asuva ystäväni selitti kerran, miten tärkeää on, että lampaiden juomavesi on levossa. Hän sanoi, että kun lampaat kumartuvat veden äärellä juomaan, niiden sieraimet ovat niin lähellä veden pintaa, että pienikin veden liike aiheuttaa veden menemisen sieraimiin ja se estää lampaita juomasta. Lauma voi siis seistä veden äärellä, mutta jos vesi ei ole levossa, lauma ei voi juoda kunnolla.

Oikea evankeliumi on levossa. Siinä ei ole ”liplatusta” puhumattakaan siitä, että se aaltoilisi. Se ei ”mene sieraimiin”, se ei tukehduta ketään. Siihen sopivat Jumalan sanat Jeesuksesta: ”Katso: minun palvelijani, jota minä tuen... Ei hän huuda eikä korota ääntään,... Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.” Sellainen on evankeliumi.

Tänä aikana tuntuu siltä, että juomapaikoiksi on tarjona levottomia virtapaikkoja ja ruokaniityiksi on tarjona paikkoja, jotka eivät salli ihmisten laskeutua maahan lepäämään. Pitää jaksaa, ei saa levätä, ei saa juoduksi kun tarjona ei ole tyynenä lepäävää elämän vettä. Kaikki on levotonta.

Voi miten me tarvitsemme tuollaisia Daavidin kuvaamia paikkoja, joissa työ, tekeminen, uupuminen ja alituinen valppaana olo eivät jatkuvasti rasita, vaan joissa hyvän Paimenen turvallinen ääni kuuluu sielua hoitavana: ”Poikani, tyttäreni, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.

Laskeudu siis lepäämään syötyäsi ja juotuasi.”

(Raamatunkohdat vaihdettu -92,sesta 33/38 muotoon[kopioija])