Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus

[rita4]

John Newton

Elämämme on eräänlaista sodankäyntiä. Sodimme hyvän asian puolesta, meillä on suurenmoinen Johtaja ja voitto tiedossa jo etukäteen. Eikö tämä tee pelkuristakin rohkean? Kuitenkin on syytä olla varuillaan, sillä paha toimii sekä ulkoa että sisältä päin. Silti siihen tuijottaminen ei saa tulla päätehtäväksemme.

Parempi on kohottaa katseensa Häneen, joka on Pää, Elämä ja Voima. Yksi silmäys Jeesukseen tuo tehokkaamman avun kuin kuukausia kestävä oman sydämen tarkkailu. Omaa elämää tulee toki tarkkailla, mutta ei millään ehdolla jättää edellistä tekemättä. Ei autiomaassa tultu terveeksi märkiviin käärmeenpuremiin katsomalla, vaan katse tuli kohdistaa vaskikäärmeeseen, joka oli tangon päässä. Se oli Jumalan säätämä parannuskeino ja meille vertauskuvallinen opetus.

Suuren ristiriidan syy on siinä, että me niin mielellämme olisimme rikkaita ja omillamme toimeentulevia. Herra taas tahtoisi, että olisimme Hänestä riippuvaisia. Itse tahdomme pystyä kaikkeen, kun Hän taas vakuuttaa, että ilman Häntä emme kykene mihinkään. Tahdomme voimaa varastoon, vaikka Hän tahtoo suoda sitä meille aina tarpeemme mukaan. Kun suostumme olemaan heikkoja, vihollinen joutuu myöntämään, että olemme sille liian voimalliset. Me, itsessämme mitättömät, vastustajana voimallinen vihamies, jonka oveluus on meille ylivertainen, saamme nähdä, että Jumala vielä väkevämmin toimii meidän kauttamme.

[rita4]

Tässä on paljonkin opittavaa meikälikalle ja ehkä sinullekin rakas lukijamme. Katsonko minä Jeesukseen mieluimmin, kuin itseeni ja koittaen kuin aina vain parannella itse itseäni? Niin, meidän tulee ystävät katsoa Jeesukseen, ja ristin suuntaan, ei itseemme. Jos katsomme itseemme, niin aivan varmasti näemme ja koemme vain huonoutta ja epäonnistumista, tms.. On toki hyväksikin kokea heikkoutta tiettyyn rajaan asti, mutta jos se menee itsesääliin, tai kaiken periksi antamiseen, kun 'on hiin huono', niin silloin on menty väärään suuntaan, joka ei ole Jumalammekaan tahto, vaan vihollisen.

Monet katsovat ja näkevät kaikessa aina vain pahaa ja näkevät myöskin kaikessa aina kuin paholaisen työtä ( kaikki paha, vaikea, sairaus, tms on paholaisen työtä heille). Se on huono homma ja jopa vaarallistakin, koska eihän kaikki ole paholaisesta johtuvaa kuitenkaan; höpö höpö. Meidän omat opitut tapamme, persoonamme, sielumme tila, kasvatuskin, hengellisten opettajiemme opetukset, tms voi myöskin aiheuttaa meille kompastuksia, koska emme ehkä halua tehdä reilua muutosta elämässämme, tai emme halua muuttua, mennä verilähteelle peseytymään, kun koetaan olevansa jo niin huono, ettei kannata enää, tai niin hyvä, ettei ole mitään tarvetta muutokseen (parannuksen tekoon).

Suuren ristiriidan syy on siinä, että me niin mielellämme olisimme rikkaita ja omillamme toimeentulevia. Herra taas tahtoisi, että olisimme Hänestä riippuvaisia. Itse tahdomme pystyä kaikkeen, kun Hän taas vakuuttaa, että ilman Häntä emme kykene mihinkään. Tahdomme voimaa varastoon, vaikka Hän tahtoo suoda sitä meille aina tarpeemme mukaan. Kun suostumme olemaan heikkoja, vihollinen joutuu myöntämään, että olemme sille liian voimalliset. Me, itsessämme mitättömät, vastustajana voimallinen vihamies, jonka oveluus on meille ylivertainen, saamme nähdä, että Jumala vielä väkevämmin toimii meidän kauttamme.

Eikös jo Jumalan Sanan kehota meitä kilvoittelemaan hyvä uskon kilvoitus?! Ja se ei tarkoita, että: meistä olisi tultava jotain superuskovia, ei todellakaan. Vaan, että tahdomme: nöyrtyä, suostua, kuolla itsellemme, eli: lihamme tahdolle (Joh. 12:24-26)

Meistä ei tule koskaan tässä ajassa synnittömiä, eikä hyviäkään, mutta rakkaat siskot ja veljet; Silti Herra hyväksyy meidät ja rakastaa meitä, auttaa meitä, jne... Koska Isä katsookin meitä; Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta ja meidän omat tekomme ovat kuitenkin sangen pieniä ja vaatimattomia. Sydämen tilamme ratkaisee ja haluammeko totella Sanaa, pysyä lähellä ristin Herraamme ja olla verensä puhdistettavina: joka ikinen elämämme päivä. (Heprealaiskirje 9:11-14)

Laitanpa lopuksi tämän laulun: Herrani eteesi