Jumalan ääretön anteeksiantamus

[rita4]

David Wilkerson

Rakas ystäväni, älä koskaan pidä Jumalan anteeksiantamusta sinua kohtaan rajallisena! Hänen kärsivällisyytensä ja anteeksiantamuksensa ei tunne rajoja. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: 'Minä kadun', niin anna hänelle anteeksi." (Luuk. 17:4)

Uskotko tätä? Seitsemän kertaa saman päivän aikana tämä henkilö tietoisesti tekee syntiä silmieni alla, ja sitten sanoo: "Anna anteeksi." Ja minun tulee antaa anteeksi - jatkuvasti. Kuinka paljon enemmän taivaallinen Isämme antaa lapsilleen anteeksi, kun he tulevat katuen Hänen luokseen! Se ylittää ihmisjärjen eikä sitä kannatakaan järkeillä - äläkä kysy miten ja miksi Hän jaksaa antaa anteeksi. Ota se vain vastaan.

Jeesus ei sanonut, "Anna veljellesi anteeksi kerran tai kaksi, ja sano sitten ettei hän saa enää tehdä syntiä. Sano hänelle, että jos hän vielä kerrankin tekee saman synnin, hänet erotetaan joukostamme. Kerro hänelle, että hän on tapasyntinen". Ei! Jeesus pyytää rajoittamatonta, sitoumuksetonta anteeksiantamusta.

Jumalan luonteeseen kuuluu antaa anteeksi. Daavid sanoi: "Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat." (Ps. 86:5) Jumala haluaa tälläkin hetkellä vyöryttää yllesi anteeksiantamuksen iloa. Sinun täytyy vain avata sielusi ikkunat ja ovet, ja antaa Hänen Henkensä tulvia anteeksiantamusta sisään.

Johannes sanoi: "Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien." (1.Joh. 2:2)

Johanneksen mukaan jokaisen kristityn tavoitteena on "olla tekemättä syntiä". Se tarkoittaa sitä, että kristittynä emme taivu synnin puoleen, vaan Jumalan puoleen. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun tuo Jumalaan nojaava lapsi tekee kuitenkin syntiä?

"Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas." (1.Joh. 2:1)

"Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." (1.Joh. 1:9)

Luovu syyllisyydestäsi, ystäväni. Sitä taakkaa sinun ei tarvitse kantaa enää minuuttiakaan. Avaa sydämesi ovet ja ikkunat, ja päästä Jumalan rakkaus sisään. Hän antaa sinulle anteeksi - uudestaan ja uudestaan. Hän antaa sinulle voimia taistella taistelusi voittoon saakka. Jos pyydät - jos kadut - saat anteeksi! Ota se vastaan - nyt!

[rita4]

Rakas ystäväni, älä koskaan pidä Jumalan anteeksiantamusta sinua kohtaan rajallisena! Hänen kärsivällisyytensä ja anteeksiantamuksensa ei tunne rajoja. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: 'Minä kadun', niin anna hänelle anteeksi." (Luuk. 17:4)

Uskotko tätä? Seitsemän kertaa saman päivän aikana tämä henkilö tietoisesti tekee syntiä silmieni alla, ja sitten sanoo: "Anna anteeksi." Ja minun tulee antaa anteeksi - jatkuvasti. Kuinka paljon enemmän taivaallinen Isämme antaa lapsilleen anteeksi, kun he tulevat katuen Hänen luokseen! Se ylittää ihmisjärjen eikä sitä kannatakaan järkeillä - äläkä kysy miten ja miksi Hän jaksaa antaa anteeksi. Ota se vain vastaan.

Niin, en nyt tiedä sinusta,.. mutta minulle itselleni on tämä aihe: anteeksi antamisesta, sekä anteeksi pyytämisestäkin hyvinkin tärkeä, sekä aina se vain kuin puhuttelee, sekä laittaa miettimään asiaa; omaltakin kohdalta, että; "Pyydänkö anteeksi, niin siltä, jota olen loukannut, tai pahoittanut hänen mielensä?" Kuin myöskin se, että;"Tahdonko nöyrtyä, katua, sekä rukoilla anteeksi antoa Jeesukseltakin, kun tajuan toimineeni, puhuneeni, tms. väärin?"

Kun mietimme Taivaan Isää, joka jaksaa, sekä haluakin olla niin pitkämielinen ja anteeksi antava ihmis lapsille, niin eihän meistä yksikään kykene edes täysin sitä käsittämään, että; "Miksi Hän aina haluaa antaa anteekksi, vaikka ihminen olisi tehnyt minkälaisen synnin, tai rikoksen, tms tahansa.. Kunhan hän vain kuin tajuaa virheensä ja vääryytensä, sekä katuu sitä ja nöyrtyy pyytämään sitä kaikkea Herraltamme anteeksi, sydämestään. Eikä vain huulillaan, mutta sydän ei siihen kuitenkaan yhdy.. Vaan on välinpitämätön.

Kas, siinäpä onkin täysin 2 erilaista katuvaa; Sitä, joka sydämestään katuu, sekä häpeää, nolottaa ja tahtoo muuttua.. Niin ettei enää sellaista tekisi. Ja toinen, joka, ehkäpä vain opitun tavan mukaan pyytää anteeksi, katumatta sitä kuitenkaan sydämestään, tai edes haluamatta tehdä parannusta ja siten muuttua toisenlaiseksi..Kummanko näistä vertaus kuvista ajattelisimme enemmän tarkoittavan itseämme?

2. Kor. 7:
8 Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin minä-kun näen, että tuo kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehuttanut teitä-
9 nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä.

10 Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.
11 Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa.

Tykkään tästä Paavalin kirjeestä, sillä niinhän se useimmiten juuri onkin, että; "Ensin tulee kuin murhe, mutta senjälkeen syntyy: halu, sekä tarvekin muutokseen asioiden suhteen, jotka ovat ehkä jopa viemässä meitä kauemmaksi Herrastamme, sekä Hänen tahdostaan ja Sanastaankin! " Mutta kun elämme rukouksen hengessä, Sanaa tutkien, niin Pyhä Henki saa alkaa vaikuttamaan meissä; tahtomista ja tekemistä, niin että pysymme myöskin sillä kaidalla taivastiellä, eikä maailma, tms saa meitä houkuteltua pois, mukaansa. Jolloin voisikin käydä niin, ettei enää kokisikaan minkäänlaista tarvetta edes anteeksi antamiseen, tai pyytämiseenkään keneltäkään..

Tuosta David veljen kirjoituksesta nousi mieleeni ajatus, kun hän siinä puhuu siitä, kuinka aina vain on oikein ja hyväkin antaa anteeksi, kun toinen sitä meiltä pyytää, vaikka sitten 7x tai enemmänkin päivässä, niin...Kun sydän on taivaassa, niin siiloin on helppoa antaa anteeksi: vaikka ja kuinka paljon, tai sille, niille meitä usein vastaan rikkoneelle; koskapa Jumalakin antaa meille meidän aivan kaikki syntimme anteeksi, ties kuinka monesti jo pelkästään yhdenkin päivän aikana. Älkäämme siis unohtako sitä Hänen suurta ja valtavaa rakkauttaan meitä kurjia ja vajavaisia lapsiaan kohtaan, kun Hän tahtoo armahtaa, sekä auttaa meitä.. Mihin joutuisimmekaan rakkaat ystävät, jos Jumala ei antaisikaan meille anteeksi meidän syntejämme? Mietitäänpä sitä hetkinen itseksemme..

"Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas." (1.Joh. 2:1)

"Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." (1.Joh. 1:9)

Luovu syyllisyydestäsi, ystäväni. Sitä taakkaa sinun ei tarvitse kantaa enää minuuttiakaan. Avaa sydämesi ovet ja ikkunat, ja päästä Jumalan rakkaus sisään. Hän antaa sinulle anteeksi - uudestaan ja uudestaan. Hän antaa sinulle voimia taistella taistelusi voittoon saakka. Jos pyydät - jos kadut - saat anteeksi! Ota se vastaan - nyt!

Seurakuntakuoro - Hänen verivirtansa alla