Sinun ei tarvitse pelätä, ei epäillä - Hän näkee sinut

[rita4]

George Macdonald

Jos opetuslapset olisivat tienneet, että Jeesus näki heidät vuorenhuipulta ja seurasi heitä koko ajan katseellaan, olisiko myrsky voinut heitä peljättää? Oletetaanpa, että sinä, joka tunnet Jeesuksen, olet yksinäsi merellä ja pelkäät veneesi uppoavan minä hetkenä hyvänsä. Jos saisit äkkiä selville, että Hän katselee sinua jostain korkealta vuorenhuipulta ja näkee kaiken ympärilläsi, ajan ja paikan, pelkäisitkö sinä? Ehkä tarkoitus on, että sinä hukut. Olisiko hukkuminen sinusta kauheaa, kun Hän katselee sinua?

Miksi meidän pitäisi pelätä mitään, kun Hän kerran näkee meidät, Hän, ihmisten Vapahtaja? Mutta itse asiassa me pelkäämmekin Häntä, koska emme usko Hänen olevan se, joka Hän sanoo olevansa - ihmisten pelastus. Pidämme sitä orjuutena ja siitä syystä jatkamme orjan elämäämme. Puhun teille, jotka sanotte uskovanne Häneen. En sano, ettette usko. Mutta haluan teidän tunnustavan, että tekin ansaitsette ne sanat, jotka Vapahtaja sanoi Pietarille: "Sinä vähäuskoinen!"

Kun ajelehdit huoltesi merellä ja kaikenlaiset pelot ja murheet käyvät kimppuusi, eikö Hän seiso vuorenhuipulla? Eikö Hän näe, että aallot ja myrskytuuli heittelevät elämäsi pientä purtta? Aivan varmasti Hän tulee luoksesi vetten päällä. Se ei ehkä tapahdu siten kuin toivot, mutta lopulta pystyt kuitenkin sanomaan: "Näin oli parempi." Ehkä Hän tulee luoksesi sellaisessa hahmossa, että huudat pelosta heikon uskosi tähden, kuten opetuslapset tekivät. Mutta rohkaiskoon kukin teistä mielensä, niin Hän voi sanoa teillekin samoin kuin naiselle, jonka tytär oli sairas ja joka koetteli Hänen kärsivällisyyttään suuresti: "Suuri on sinun uskosi." Rohkaise nyt itsesi ja heitä pois pelkojesi orjuus. Voi te vähäuskoiset, miksi te epäilette?

Älä ajattele niin, ettei Herra mitään näe eikä Hän tule luoksesi. Hän tulee aivan varmasti vuoreltaan, ja olet tälläkin hetkellä vaikeuksiesi keskellä yhtä lailla turvassa kuin opetuslapset myrskyn keskellä Jeesuksen heitä katsellessa. He eivät sitä tienneet, mutta Herra katseli heitä. Ja kun katsot taaksepäin omaa elämääsi, etkö näekin samanlaisia tapauksia? Silloinkin tunsit pelkoa ja toimit aivan kuin Herra olisi sinut unohtanut, ja vasta jälkeenpäin huomasit, että Hän olikin katsellut sinua koko ajan.

Sekä Herra että Vapahtaja

Meidän tulee muistaa, että Jumalan Poika tuli maan päälle ollakseen meille sekä Herra että Vapahtaja. Joku voi kuvitella, että hän voi ottaa Kristuksen vastaan Pelastajanaan, mutta ei hyväksykään Häntä elämänsä Herraksi.

Tällainen ristiriita on sovittamaton. Kristusta ei oteta vastaan annospakkauksissa: nyt Vapahtajana, joskus toiste vasta Herrana ja Kuninkaana. Apostoli Paavali sanoo selkeästi Roomalaiskirjeessä, mitkä ovat pelastumisen edellytykset (Room 10:9-10):

"Sillä jos sinä tunnustat,suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan."

[rita4]

Jos opetuslapset olisivat tienneet, että Jeesus näki heidät vuorenhuipulta ja seurasi heitä koko ajan katseellaan, olisiko myrsky voinut heitä peljättää? Oletetaanpa, että sinä, joka tunnet Jeesuksen, olet yksinäsi merellä ja pelkäät veneesi uppoavan minä hetkenä hyvänsä. Jos saisit äkkiä selville, että Hän katselee sinua jostain korkealta vuorenhuipulta ja näkee kaiken ympärilläsi, ajan ja paikan, pelkäisitkö sinä? Ehkä tarkoitus on, että sinä hukut. Olisiko hukkuminen sinusta kauheaa, kun Hän katselee sinua?

Miksi meidän pitäisi pelätä mitään, kun Hän kerran näkee meidät, Hän, ihmisten Vapahtaja? Mutta itse asiassa me pelkäämmekin Häntä, koska emme usko Hänen olevan se, joka Hän sanoo olevansa - ihmisten pelastus. Pidämme sitä orjuutena ja siitä syystä jatkamme orjan elämäämme. Puhun teille, jotka sanotte uskovanne Häneen. En sano, ettette usko. Mutta haluan teidän tunnustavan, että tekin ansaitsette ne sanat, jotka Vapahtaja sanoi Pietarille: "Sinä vähäuskoinen!"

Niin rakkaat sisaret ja veljet, uskommeko me Herran Jeesuksen näkevän meidät, olimmepa sitten millaisessa elämän tilanteessa sitten tahansa? Kuinka helposti sitä kuin unohtaa kuitenkin sen, että; "On olemassa meidän Herramme ja Vapahtajamme, Jeesus Kristus, joka on luvannut olla kanssamme maailman loppuun asti, siis aina ja ikuisesti." Ja silloinhan me koitamme räpiköidä, kestää, selvitäkin yksin kaikesta, siinä meidän omassa voimassamme. Ja sehän me jo tiedetäänkin, ettei se meidän oma apumme, neuvokkuutemme ym, voi kuitenkaan meitä auttaa, eikä lohduttaa, vahvistaa, päinvastoin. Tilanteet usein menevät vain huonompaan suuntaan ja ahdistuskin tulee seuralaiseksi sekä epätoivo, varsinkin jos tilanne pysyy samanlaisena pitkään.. Missä meidän Herramme on silloin sydämistämme? Hän, joka yksin voi pelastaa meidät kiperistäkin ja vaikeista tilanteista? Kas vain: Emme enää muistakaan Häntä, emmekä siksi huuda Häntä auttamaankaan.

Niin juuri, kuinka usein häveten saan tunnustaa, etten osaakkaan pitää Jeesusta sellaisena kuin minä Hän on, siis; Vapahtajana, Auttajana, sekä kaiken ylläpitäjänäkin. Hän, joka näkee, kuulee, tietää aivan kaiken, ja joka voi auttaa, joka ymmärtää meitä kurjia lapsiaan, ja tahtoisi auttaa meidät pois onegelmistame, sekä pois ottaa pelkommekin, koska Hän Rakastaa meitä niin suuresti. Mutta me onnettomat emme uskokaan, että: Hän voi, sekä tahtoo auttaa meitä, ja niin me haemmekin apua ihan jostain muualta, ihmisiltä, tai jopa noilta ennustajilta ym vääristä lähteistä.

Älä ajattele niin, ettei Herra mitään näe eikä Hän tule luoksesi. Hän tulee aivan varmasti vuoreltaan, ja olet tälläkin hetkellä vaikeuksiesi keskellä yhtä lailla turvassa kuin opetuslapset myrskyn keskellä Jeesuksen heitä katsellessa. He eivät sitä tienneet, mutta Herra katseli heitä. Ja kun katsot taaksepäin omaa elämääsi, etkö näekin samanlaisia tapauksia? Silloinkin tunsit pelkoa ja toimit aivan kuin Herra olisi sinut unohtanut, ja vasta jälkeenpäin huomasit, että Hän olikin katsellut sinua koko ajan.

Jumala ei unohda sua koskaan

Ap. t. 2:
25 Sillä Daavid sanoo hänestä: 'Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi.
26 Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa;
27 sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.
28 Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä.