Balsamia haavoihin

[rita4]

Kun kärsimyksen määrä tuntuu ylittävän voimavaramme, vain Jeesuksen läheisyys tuo balsamia haavoihin.

Hiljaisuudessa Jeesus ilmestyy ja suo uuden voiman, kun elämä painaa raskaana harteita. Silloin kiitos alkaa hiljaa kummuta sisimmästä.

Kärsimysmalja

Kuka mittaa tuskan määrän? Läikkyykö kärsimysmaljani yli? Sydän sykkii ahdistuksen kahleissa kyyneleettömän itkun kourissa.

Tulenko kypsemmäksi? Odotan hiljaisena lohtua elämän kolhuihin, balsamia haavoihin.

Kerran jätän kyynelten maan, matkaan sanattoman ilon maahan, riennän Vapahtajan avoimeen syliin, ja yhdyn voittajien laulukuoroon.

Kirkastettu sydän

Sydänverellä kirjoitettu on elämän kirja. Ei kuolema saanut vielä minua ottaa.

Ensin taivun kuin vehnänkorsi tuulessa, mutta se ei pystynyt minua taittamaan. Käsittämättömät ja arvoitukselliset ovat Herran tiet.

Vain kiitosvirttä veisaisin, kun elämä lyö niin kovaa, että kysyn itseltäni, jaksanko elää.

Kirkastettu sydän, käynyt elämän ja kuoleman rajalla. Tyhjin käsin seison päällä multien, tiesin, että Lunastajani elää. Armon täytyy minulle riittää. Minä elän vain armon voimasta.

Jeesuksen kanssa

Olen kaksin Jeesuksen kanssa. Kukaan muu ei näe meitä. Tunnen hänen rakkautensa, se on valtavaa.

Elämäni vaiheet ovat kaikki Herran tiedossa. Tuskat, ilot ja surut hän tietää ne kaikki, hän ohjaa oikeaan. Hän nostaa, kantaa ja vie perille.

Pirjo Skön-Huuskonen
Pieksämäki