Kutsumuksesta

[rita4]

Sari Salminen

Jeesus, Mestarini, katsoit silmiini, täynnä armoa ja totuutta, vakavasti ja hiljaa kysyen:"Tahdotko, lapseni, ojentaa kätesi avun tarvitsijalle, köyhälle ja kurjalle kulkijalle, lohduttaa ja rohkaista rikkirevittyä, kaltaistasi särkynyttä?

Kulkisitko hetken hänen rinnallaan lievittäen hänen tuskaansa? Voisitko palvella minua kysymättä hintaa, astua eteenpäin luottavaisesti Sanaani turvaten?

Ojentaisitko vettä Sanani lähteistä niin, että väsyneet voisivat virvoittua; rakastaa rakkaudetonta, johdattaa eksyneet luokseni, palauttaa kurjat kulkijat huoneeseeni, avata kotisi lämmön ja ruokkia karitsoitani?

Katso, yö on tullut. Onko ketään valona yössä, lämpönä kylmyydessä rakkaudettomassa maailmassa?

Avaa sydämesi ja anna minun parantaa haavasi.
Kun kuljet väsyneen rinnalla, virvoitut itse. Kun hymyilet kasvojesi lämmöllä, välität minun rakkauttani. Kun istahdat kuuntelemaan toisen hätää kiireettömästi ja annat aikaasi kysymättä, kuinka kauan, olet tahdossani ja siunaan sinua.

Tähän olen sinut kutsunut. Tähän sinua johdatan ja kasvatan. Se on elämäsi tarkoitus ja päämäärä.

Ja kun kerran suljet silmäsi, voit sanoa:"Kiitos, Jeesus."

Lähde: Ristin Kansa lehti nro 9/2020