”Älkää heittäkö helmiänne sikojen eteen”
Lähetetty: 20.09.2019 14:23Teksti: Kai Takkula
Otsikon sanat ovat Jeesuksen tunnettu lausuma vuorisaarnasta (Matt. 7:6). Alkukielessä ”helmi” on margaritees, josta on juontunut moniin kieliin vastaava naisen nimi.
Jeesuksen sanoja edeltää toinen lausuma, jossa hän kehottaa: ”Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää.” Jos nämä Jeesuksen voimakkaat sanat on esitetty asiayhteydestä irrallaan, niiden merkitys on voinut jäädä kuulijoille arvoitukselliseksi. Kun kuitenkin muistamme niiden paikan Jeesuksen opetuksessa vuorisaarnassa, sanojen merkitys avautuu. Jeesus tahtoo vuorisaarnassa opettaa seuraajilleen uuden liiton pyhyyden ja täydellisyyden tietä: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” (Matt. 5:48).
Jeesus opettaa vuorisaarnassa pyhyyden merkityksestä ja kristityn sisäisen kasvun tiestä. Tällä kasvun ja kilvoittelun tiellä jokainen ristiään kantava joutuu joskus kokemaan sen, että sanoma jää vaille vastakaikua. Silloin olemme hengellisen tarkkanäköisyyden paikalla. Monesti voi olla parempi irrottautua pelkkää vastustusta aiheuttavasta tilanteesta kuin pysyä siinä, sillä ihmisinä olemme rajallisia, ja vastustus voi uuvuttaa meidät. Älkäämme siis aina jakako helmiä niille, jotka eivät niitä arvosta, vaan varjelkaamme sen sijaan omaa kasvuamme ja varttumistamme.
Kun nuori Mooses näki egyptiläisten sortavan hänen maanmiehiään, hän auttoi heitä, mutta nämä kääntyivät häntä vastaan (2. Moos. 2:11–14). Mooses joutui käymään pitkän tien, ennen kuin hän oli kasvanut johtamaan kansaansa. Kristilliset seurakunnat ja kirkot ovat tänä päivänä jatkuvan arvostelun kohteita, ja kun jäsenmäärät vielä laskevat, monet tuntevat kiusausta myötäillä maailmaa ja vesittää kristillistä sanomaa ajatellen, että se voisi olla avuksi. Niin yksityisessä hengellisessä elämässämme kuin myös seurakuntaelämässä tämä kuitenkin voi olla väärä tie. Maailma todennäköisesti ei arvosta myötäilyämme, vaan menetämme arvostuksen, ja oma yhteisömme lakkaa olemasta erottuvana valona ja suolana.
Mooseksen tavoin meille on rakennukseksi, jos emme jaa helmiä niille, jotka eivät niitä arvosta, vaan teemme oman matkamme Midianiin. Siellä saamme vahvistua, kunnes Jumala omalla oikealla ajallaan puhuttelee meitä (2. Moos. 2:15, 3:4).
"Tällä kasvun ja kilvoittelun tiellä jokainen ristiään kantava joutuu joskus kokemaan sen, että sanoma jää vaille vastakaikua."
Raamattukansalle 3 | 2019
Otsikon sanat ovat Jeesuksen tunnettu lausuma vuorisaarnasta (Matt. 7:6). Alkukielessä ”helmi” on margaritees, josta on juontunut moniin kieliin vastaava naisen nimi.
Jeesuksen sanoja edeltää toinen lausuma, jossa hän kehottaa: ”Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää.” Jos nämä Jeesuksen voimakkaat sanat on esitetty asiayhteydestä irrallaan, niiden merkitys on voinut jäädä kuulijoille arvoitukselliseksi. Kun kuitenkin muistamme niiden paikan Jeesuksen opetuksessa vuorisaarnassa, sanojen merkitys avautuu. Jeesus tahtoo vuorisaarnassa opettaa seuraajilleen uuden liiton pyhyyden ja täydellisyyden tietä: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” (Matt. 5:48).
Jeesus opettaa vuorisaarnassa pyhyyden merkityksestä ja kristityn sisäisen kasvun tiestä. Tällä kasvun ja kilvoittelun tiellä jokainen ristiään kantava joutuu joskus kokemaan sen, että sanoma jää vaille vastakaikua. Silloin olemme hengellisen tarkkanäköisyyden paikalla. Monesti voi olla parempi irrottautua pelkkää vastustusta aiheuttavasta tilanteesta kuin pysyä siinä, sillä ihmisinä olemme rajallisia, ja vastustus voi uuvuttaa meidät. Älkäämme siis aina jakako helmiä niille, jotka eivät niitä arvosta, vaan varjelkaamme sen sijaan omaa kasvuamme ja varttumistamme.
Kun nuori Mooses näki egyptiläisten sortavan hänen maanmiehiään, hän auttoi heitä, mutta nämä kääntyivät häntä vastaan (2. Moos. 2:11–14). Mooses joutui käymään pitkän tien, ennen kuin hän oli kasvanut johtamaan kansaansa. Kristilliset seurakunnat ja kirkot ovat tänä päivänä jatkuvan arvostelun kohteita, ja kun jäsenmäärät vielä laskevat, monet tuntevat kiusausta myötäillä maailmaa ja vesittää kristillistä sanomaa ajatellen, että se voisi olla avuksi. Niin yksityisessä hengellisessä elämässämme kuin myös seurakuntaelämässä tämä kuitenkin voi olla väärä tie. Maailma todennäköisesti ei arvosta myötäilyämme, vaan menetämme arvostuksen, ja oma yhteisömme lakkaa olemasta erottuvana valona ja suolana.
Mooseksen tavoin meille on rakennukseksi, jos emme jaa helmiä niille, jotka eivät niitä arvosta, vaan teemme oman matkamme Midianiin. Siellä saamme vahvistua, kunnes Jumala omalla oikealla ajallaan puhuttelee meitä (2. Moos. 2:15, 3:4).
"Tällä kasvun ja kilvoittelun tiellä jokainen ristiään kantava joutuu joskus kokemaan sen, että sanoma jää vaille vastakaikua."
Raamattukansalle 3 | 2019