Jeesukseen juurtuneina
Lähetetty: 27.11.2013 20:32Jaakko Pirttiaho
"Rukoilen, että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittää, mitä on leveys, pituus, korkeus ja syvyys, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä. Näin te tulette täyteen kaikkea Jumalan täyteyttä." (Ef. 3:17-19)
Näissä Apostoli Paavalin kirjoittamissa jakeissa olemme tekemissä hyvin syvällisen ja meidän uskossamme keskeisen asian kanssa. Apostoli kertoo rukoilevansa, että kirjeen vastaanottajat kaikkien pyhien kanssa (koskettaa siis meitäkin) voisivat juurtua Jeesuksen rakkauteen.
Juurtuminen Jeesukseen, siis kristillinen kasvu on Jeesuksen rakkauteen ja armoon syventymistä. Tässä ei tarkoiteta sellaista ulkokohtaista asioiden tietämistä ja totena pitämistä vaan syvää sisäistä ymmärrystä siitä, millainen Jeesus todellisuudessa on.
Tärkeää on juurtua Jeesuksen rakkauteen. Voisimme käsittää tämän juurtumisen ajatellessamme vaikka tavallista luonnossa kasvavaa kasvia. Sen juurien tulee painua aina vain syvemmälle maaperään, jotta se pysyisi elossa. Juuret uppoutuvat maaperään ja ottavat sieltä ravinnoksi kaiken, mitä kasvi elämiseensä tarvitsee.
Jotain samanlaista Paavali varmasti ajattelee, kun hän toivoo kristittyjen juurtuvan Jeesukseen. Me olemme myös kuin kasveja, joiden juurien tulisi kasvaa aina syvemmälle Jeesuksen armoon ja rakkauteen. Hän on se maaperä, joka on niin täynnä rakkautta, että mitä syvemmälle juurrumme Häneen, sitä enemmän löydämme Hänen ihmeellistä rakkauttansa elämämme voimaksi.
Juurtumalla täyteen Jumalan täyteyttä
Paavali tahtoo vielä vakuuttaa kirjeensä vastaanottajia asian olennaisuudesta ja tärkeydestä. Hän kirjoittaa Jumalan kaikesta täyteydestä. Oletko koskaan halunnut olla täynnä Jumalan kaikkea täyteyttä? Eikö se olekin kaikkien uskovien toive ja unelma? Olemme saattaneet kuulla siitä lukuisia puheita, lukea kirjoja ja olemme yrittäneet toden teolla päästä siihen. Jotkut ovat tavoitelleet tätä Jumalan kaikkea täyteyttä vuosikausia, sitten pettyneet ja antaneet periksi.
Paavali osoittaa kuitenkin näissä jakeissa, että tie Jumalan kaikkeen täyteyteen on ihmeellisempi, kuin mitä me olemme koskaan ajatelleet. Siihen ei päästä ihmisten aikaansaannosten vaan Jeesuksen rakkauden ymmärtäminen kautta. Hän vakuuttaa lukijoilleen, että jos he vain voisivat käsittää Jeesuksen ihmeellisyyttä ja riittävyyttä, he tulvisivat täynnä kiitollisuutta ja tuota Jumalasta vuotavaa rakkautta. Tämä on tärkeä ymmärtää: Jumalan kaikki täyteys on sitä rakkautta ja armoa, jonka näemme Jeesuksessa ja joka on meille aivan kokonaan lahjoitettu ilman ehtoja. Kun olemme täynnä Jumalan täyteyttä, tarkoittaa se, että sydämemme on avautunut Hyvän Paimenen hellyydelle.
Juurtuminen on prosessi
Meidän juurtuminen Jeesukseen on päivittäinen prosessi, joka kestää eliniän. Se on Pyhän Hengen suurin tehtävä meidän elämässämme. Hän osoittaa meille Jeesuksen rakkauden riittävyyden keskellä meidän arkista elämää, taistelujen, epäonnistumisten ja kaikenlaisten kokemusten kautta. Hän piirtää eteemme kuvaa suuresta Vapahtajasta, joka on rakkauden tähden voittanut kaikki esteet, jotka voisivat estää Häntä rakastamasta meitä täysin ja ehdoitta.
Juurtumisella on seurauksia
Kasvi tai puu joka imee maaperästä riittävän ravinnon, kasvaa ja kukkii kauniisti. Samoin tekee myös kristitty, joka ammentaa Jeesuksen rakkaudesta voimansa jokapäiväiseen elämäänsä. Kasvu ja vehreys ovat oikeastaan vain luonnollista seurausta elämänyhteydestä Jeesukseen. Ja samalla tavoin kuin kasvinkaan suurin huoli ei sen mahdollinen kasvu tai kauneus vaan riittävän ravinnon saaminen, samoin uskovan suurin huoli ei saisi olla elämän muuttuminen tai kasvun näkyminen vaan Jeesuksen rakkaudessa pysyminen.
Juurtuminen ei ole kurottautumista
Kristukseen juurtuva ihminen uskaltaa olla oikealla tavalla vastaanottaja - hän uskaltaa olla köyhä ja vastaanottaa kaiken rikkauden Vapahtajaltaan. Hän ei luota itseensä hengellisessä elämässään vaan heittäytyy suuren Antajan varaan.
On myös toisenlaista kristillistä elämää, jossa juurtumisen sijaan kurottaudutaan. Siinä vastaanottamisen sijasta pyritään ansaitsemaan, levon sijasta koetaan rauhattomuutta ja riittämättömyyttä. Kurottautuva kristitty ei ymmärrä vielä omistavansa Jeesuksen tähden kaikkea hengellistä siunausta (Ef. 1:3), vaan hän jatkuvasti ponnistaa itseään yhä pidemmälle (kurottautuu) saavuttaakseen Jumalan hyväksynnän ja siunauksen (tai korkeamman hengellisen voitelun ja elämän). Jeesukseen luottamisen ja Häneen varaansa heittäytymisen sijasta tällainen uskova on altis monenlaisille uusille opeille, joissa vaaditaan tiettyjä ja niitä seuraa tietyt määrätyt siunaukset.
Rakkaus on tietoa ylempänä
Ylempänä kaikkea tietoa, kaikkia oppeja, kaikkia armolahjoja ja voiteluja on Jeesuksen rakkaus. Tuota rakkautta on vaikea ymmärtää koska siinä me tapaamme Vapahtajamme aidoimmillaan ja syvimmällä mahdollisella tavalla. Saakoon Jumala avata meidän silmämme! Vaikka olisimme samanlaisia kuin kuolleet ja kuivettuneet kasvit, vailla minkäänlaista hedelmää, niin jos meidän juuremme vain saisivat tavoittaa meitä jatkuvasti ympäröivän Jumalan armon, emme me enää mitään muuta kaipaisi.
"Rukoilen, että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittää, mitä on leveys, pituus, korkeus ja syvyys, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä. Näin te tulette täyteen kaikkea Jumalan täyteyttä." (Ef. 3:17-19)
Näissä Apostoli Paavalin kirjoittamissa jakeissa olemme tekemissä hyvin syvällisen ja meidän uskossamme keskeisen asian kanssa. Apostoli kertoo rukoilevansa, että kirjeen vastaanottajat kaikkien pyhien kanssa (koskettaa siis meitäkin) voisivat juurtua Jeesuksen rakkauteen.
Juurtuminen Jeesukseen, siis kristillinen kasvu on Jeesuksen rakkauteen ja armoon syventymistä. Tässä ei tarkoiteta sellaista ulkokohtaista asioiden tietämistä ja totena pitämistä vaan syvää sisäistä ymmärrystä siitä, millainen Jeesus todellisuudessa on.
Tärkeää on juurtua Jeesuksen rakkauteen. Voisimme käsittää tämän juurtumisen ajatellessamme vaikka tavallista luonnossa kasvavaa kasvia. Sen juurien tulee painua aina vain syvemmälle maaperään, jotta se pysyisi elossa. Juuret uppoutuvat maaperään ja ottavat sieltä ravinnoksi kaiken, mitä kasvi elämiseensä tarvitsee.
Jotain samanlaista Paavali varmasti ajattelee, kun hän toivoo kristittyjen juurtuvan Jeesukseen. Me olemme myös kuin kasveja, joiden juurien tulisi kasvaa aina syvemmälle Jeesuksen armoon ja rakkauteen. Hän on se maaperä, joka on niin täynnä rakkautta, että mitä syvemmälle juurrumme Häneen, sitä enemmän löydämme Hänen ihmeellistä rakkauttansa elämämme voimaksi.
Juurtumalla täyteen Jumalan täyteyttä
Paavali tahtoo vielä vakuuttaa kirjeensä vastaanottajia asian olennaisuudesta ja tärkeydestä. Hän kirjoittaa Jumalan kaikesta täyteydestä. Oletko koskaan halunnut olla täynnä Jumalan kaikkea täyteyttä? Eikö se olekin kaikkien uskovien toive ja unelma? Olemme saattaneet kuulla siitä lukuisia puheita, lukea kirjoja ja olemme yrittäneet toden teolla päästä siihen. Jotkut ovat tavoitelleet tätä Jumalan kaikkea täyteyttä vuosikausia, sitten pettyneet ja antaneet periksi.
Paavali osoittaa kuitenkin näissä jakeissa, että tie Jumalan kaikkeen täyteyteen on ihmeellisempi, kuin mitä me olemme koskaan ajatelleet. Siihen ei päästä ihmisten aikaansaannosten vaan Jeesuksen rakkauden ymmärtäminen kautta. Hän vakuuttaa lukijoilleen, että jos he vain voisivat käsittää Jeesuksen ihmeellisyyttä ja riittävyyttä, he tulvisivat täynnä kiitollisuutta ja tuota Jumalasta vuotavaa rakkautta. Tämä on tärkeä ymmärtää: Jumalan kaikki täyteys on sitä rakkautta ja armoa, jonka näemme Jeesuksessa ja joka on meille aivan kokonaan lahjoitettu ilman ehtoja. Kun olemme täynnä Jumalan täyteyttä, tarkoittaa se, että sydämemme on avautunut Hyvän Paimenen hellyydelle.
Juurtuminen on prosessi
Meidän juurtuminen Jeesukseen on päivittäinen prosessi, joka kestää eliniän. Se on Pyhän Hengen suurin tehtävä meidän elämässämme. Hän osoittaa meille Jeesuksen rakkauden riittävyyden keskellä meidän arkista elämää, taistelujen, epäonnistumisten ja kaikenlaisten kokemusten kautta. Hän piirtää eteemme kuvaa suuresta Vapahtajasta, joka on rakkauden tähden voittanut kaikki esteet, jotka voisivat estää Häntä rakastamasta meitä täysin ja ehdoitta.
Juurtumisella on seurauksia
Kasvi tai puu joka imee maaperästä riittävän ravinnon, kasvaa ja kukkii kauniisti. Samoin tekee myös kristitty, joka ammentaa Jeesuksen rakkaudesta voimansa jokapäiväiseen elämäänsä. Kasvu ja vehreys ovat oikeastaan vain luonnollista seurausta elämänyhteydestä Jeesukseen. Ja samalla tavoin kuin kasvinkaan suurin huoli ei sen mahdollinen kasvu tai kauneus vaan riittävän ravinnon saaminen, samoin uskovan suurin huoli ei saisi olla elämän muuttuminen tai kasvun näkyminen vaan Jeesuksen rakkaudessa pysyminen.
Juurtuminen ei ole kurottautumista
Kristukseen juurtuva ihminen uskaltaa olla oikealla tavalla vastaanottaja - hän uskaltaa olla köyhä ja vastaanottaa kaiken rikkauden Vapahtajaltaan. Hän ei luota itseensä hengellisessä elämässään vaan heittäytyy suuren Antajan varaan.
On myös toisenlaista kristillistä elämää, jossa juurtumisen sijaan kurottaudutaan. Siinä vastaanottamisen sijasta pyritään ansaitsemaan, levon sijasta koetaan rauhattomuutta ja riittämättömyyttä. Kurottautuva kristitty ei ymmärrä vielä omistavansa Jeesuksen tähden kaikkea hengellistä siunausta (Ef. 1:3), vaan hän jatkuvasti ponnistaa itseään yhä pidemmälle (kurottautuu) saavuttaakseen Jumalan hyväksynnän ja siunauksen (tai korkeamman hengellisen voitelun ja elämän). Jeesukseen luottamisen ja Häneen varaansa heittäytymisen sijasta tällainen uskova on altis monenlaisille uusille opeille, joissa vaaditaan tiettyjä ja niitä seuraa tietyt määrätyt siunaukset.
Rakkaus on tietoa ylempänä
Ylempänä kaikkea tietoa, kaikkia oppeja, kaikkia armolahjoja ja voiteluja on Jeesuksen rakkaus. Tuota rakkautta on vaikea ymmärtää koska siinä me tapaamme Vapahtajamme aidoimmillaan ja syvimmällä mahdollisella tavalla. Saakoon Jumala avata meidän silmämme! Vaikka olisimme samanlaisia kuin kuolleet ja kuivettuneet kasvit, vailla minkäänlaista hedelmää, niin jos meidän juuremme vain saisivat tavoittaa meitä jatkuvasti ympäröivän Jumalan armon, emme me enää mitään muuta kaipaisi.
