Taistele jalo taistelu!

[rita4]

Heikki Huttunen

"Tämän käskyn minä annan sinulle, poikani Timoteus, aikaisempien sinusta lausuttujen profetioiden mukaisesti, että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon. Jotkut ovat sen hylänneet ja siksi joutuneet uskossaan haaksirikkoon." (1 Tim. 1: 18-19)

Apostoli Paavali muistuttaa nuorempaa työtoveriaan, että hän taistelisi jalon hengellisen taistelun. Jumala oli jo ennalta valmistanut ja vahvistanut Timoteusta tuleviin taisteluihin. Hän oli saanut ainakin kaksi profetiaa. Nämä profetiat olivat ikään kuin selkänoja, joka antoi Timoteukselle rohkeutta ja kestäväisyyttä tulevissa taisteluissa.

Paavali jos kuka oli sovelias opettamaan, miten taistellaan jalo taistelu. Ennen hänen uskoontuloaan hänen sota-aseensa olivat olleet lihalliset, ja hän oli saanut paljon pahaa aikaan vainotessaan Jumalan seurakuntaa. Vaikka Paavali oli kokenut syntien anteeksiantamuksen kaikista pahoista teoistaan, ne varjostivat hänen koko loppuelämäänsä. Meidänkin on hyvä muistaa, että mitä me kylvämme, sitä myös niitämme.

Mitä on jalo taistelu?

"Vaikka elämmekin lihassa, emme kuitenkaan sodi lihan mukaan, sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihallisia, vaan ne ovat voimallisia Jumalan avulla kukistamaan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan. Me vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaisiksi Kristukselle." (2 Kor. 10: 3-5)

Jalo taistelu on niin kuin nimikin sanoo jaloa, ylevää ja rehtiä. Siinä ei ole mitään häpeällistä, ei mitään halpamaista.

Jalo taistelija tunnistaa vihollisen. Me taistelemme Jumalan avulla puhtain asein ja kukistamme vihollisen linnoituksia. Jalo taistelija turvautuu aina Jumalaan, ei ihmisiin, eikä hänen tarvitse kerätä ympärilleen tukijoukkoa.

Näin sanoo Herra:" Kirottu se mies, joka turvaa ihmisiin, luottaa lihan käsivarteen ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän on kuin alaston puu arolla, ei hän näe mitään hyvää tulevan. Hänen on asuttava helteen polttamalla aavikolla, asumattomassa suolamaassa. Siunattu se mies, joka luottaa Herraan ja jonka turvana Herra on." (Jer. 17:5-7)

Jalon taistelijan mielenlaatu

Kun Daavid sai sanoman, että Israelin kuningas Saul poikineen oli kaatunut sodassa, Daavidin mielen jalous tuli esiin. Hän viritti Saulista ja Joonatanista valitusvirren: " Sinun kaunistuksesi, Israel, ovat surmattuna kukkuloillasi. Kuinka ovatkaan sankarit sortuneet! Älkää kertoko sitä Gatissa, älkää kuuluttako voitonsanomaa Askelonin kaduilla, etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi. Siellä on saastutettuna sankarien kilpi, Saulin kilpi, oljyllä voitelematonna." (2 Sam. 1: 19-21)

Daavidin mielenlaadussa heijastuu meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen mielenlaatu. Siinä on jotakin niiin ylevää ja harvinaista, että sitä on vaikea ymmärtää inhimillisesti. Olihan Saul vainonnut Daavidia vuosikaudet ja pyrkinyt surmaamaan hänet. Vaikka Daavidile tuli montakin tilaisuutta surmata vainoojansa, hän ei koskenut Herran voideltuun.

Hän sanoi sisarensa pojalle Abisaille:" Älä surmaa häntä (Saulia), sillä kuka on rankaisematta ojentanut kätensä Herran voideltua vastaan." (1 Sam. 26:9) Jumalan avulla Daavid hillitsi mielensä ja sai voiton omasta lihallisesta mielestään. Saul oli sortunut lihallisiin sota-aseisiin. Hän haavoittui sodassa ja lopuksi heittäytyi omaan miekkaansa.

Jos taistelemme jalon taistelun, me säilytämme uskon ja hyvän omantunnon ja voimme vaeltaa puhtaalla omallatunnolla niin ihmisten kuin Jumalankin edessä.

Lähde: Ristin Kansa lehti nro 10/2017