Tahdotko nähdä Jeesuksen?

[rita4]

Monet eivät näe vapahtajaa. Ennakkokäsitykset estävät sen. Jos et ole löytänyt häntä, tässä on hyvä sanoma sinulle.

Tänään monet uskovien yhteisöt ovat kuin Betesdan lammikko Jeesuksen aikaan. Alun perin ne perustettiin puhtaalle pohjalle. Ajan myötä pohjalle on kerääntynyt kolikoita ja roskaa ja vesi on samentunut. Suuret ihmisjoukot voivat silti parveilla ympärillä ja odottaa ihmeitä. (Jh 5:1-14.)

Sairaus ei ole aina ruumiillista. On myös hengellisesti sokeita, rampoja ja näivetystautisia. Avun tai nautinnon etsinnästä on tullut kilpailutilanne ja heikommat jäävät viimeisiksi. Uskovankin silmät kiinnittyvät ihmisvoiman ihailuun. Tietämättään he kääntävät selkänsä seurakunnan todelliselle Herralle, sillä hän on kansanjoukkojen takana, kuten Jeesus Betesdan lammikolla.

Oletko sinä tuo toistuvasti taustalle jäävä, jonka voimat eivät riitä kyynärpäätaisteluun? Ehkä ruumiillisesti pystyt kävelemään, mutta henkisesti tunnet, että olet tullut muitten ihmisten voiman varassa. Sinua ikään kuin kannetaan paareilla.

Katso ympärillesi

Hiljene nyt ja katso ympärillesi. Jos sisimpäsi on avoin ja syntisenä haluat kohdata Herran, sinä saat nähdä hänet. Pyhän Hengen muodossa hän on tämänkin päivän uskovien joukossa. Hän tietää kuka on etsinyt häntä.

Terveys on ruumiin, sielun ja hengen terveyttä. Tarvitset niitä kaikkia ja kaikkia niitä voi Jeesus antaa. Tänäänkin hän kysyy: Tahdotko tulla terveeksi? Ympärillä pauhaava ihmismelu hiljenee ja näet edessäsi elävän Herran. Hänen valintansa on, kenet hän joukosta kutsuu. Mutta jokaisen hän on valmis kutsumaan vuorollaan kahdenkeskiseen keskusteluun kanssaan. Sinun ei tarvitse olla enempää kuin olet. Vaikka sinulla ei ole antaa mitään maksuksi, Jeesus on valmis auttamaan. Hän koskettaa sinua ja sinä nouset.

Vain yksi kysymys: haluatko?

Parantamaltaan mieheltä Jeesus ei kysynyt muuta kuin: Haluatko? Tämän kysymyksen jälkeen hän johdattaa sinutkin ottamaan seuraavan askeleen. Hän neuvoo Sanansa kautta: Älä enää tee syntiä! Ja niin opit vähitellen tuntemaan hänet. Ihmisvoima ei riitä. Tarvitaan Pyhän Hengen johdatus. Pyhä Henki murehtuu siitä, että niin monet, jotka ovat kerran kohdanneet Vapahtajan ovat muuttuneet. Heistä on tullut näkyväisen palvelijoita. Tästä huolimatta hän ei tee väkivaltaista hyökkäystä seurakunnan keskelle. Hän puhuu hiljaa taaempana.

Etsi oikeasta suunnasta

Ne, jotka kuulevat saavat kokea siunauksen. Sen ehtona on vain se, että tunnustat oman voimattomuutesi. Herra parantaa ruumiillisen sairauden tahtonsa mukaan, milloin katsoo oikeaksi. Sitä on siis myös lupa pyytää. Täyden varmuuden hän antaa sinulle kuitenkin sielusi pelastuksesta ja verensä puhdistuksesta niin, että siitä hetkestä tiedät olevasi oikealla tiellä.

Sokea ei voi sokeaa taluttaa. Mutta se, joka on ottanut vastaan Pyhän Hengen voiman, saa uuden voiman ohjata muita lähellään olevia todelliseen Herran tuntemiseen.

Ihmisauttaja jää aina sivulle. Hän kiittää veljensä ja sisarensa kanssa samaa Herraa. Siten muodostuu elävä seurakunta. Se on Herraa kiittävä joukko. He kohottavat kätensä kohti häntä, joka voi kaiken ja joka johtaa omiensa joukon perille saakka. Pimeyskään ei Herran omien joukkoa eksytä.

Tuntuuko sinusta kuin olisit mutalammikon äärellä. Jospa se leiri, johon olet pysähtynyt kiinnittääkin katseesi itseensä. Tartu kiinni veljesi käteen. Etsi Herraa leirin ulkopuolelta. Herran lähellä ovat yhä elävän veden lähteet ja pulppuavat riemullista voimaa. Kiitetty olkoon väkevä voittaja, pelastaja Jeesus Kristus!

Tarja Karihuhta

Rakas lukija. Oletko sinä tähän asti katsonut vain siihen joukkoon, joka ympäröi Jeesusta. Katsotko ihmisiin läheisiin tai vieraampiin? Käännä katseesi nyt Mestariin, joka on ainoa, jolta voit löytää vastauksen iankaikkisen elämäsi kysymykseen.

(Airut 5/2000)

[rita4]

Tänään monet uskovien yhteisöt ovat kuin Betesdan lammikko Jeesuksen aikaan. Alun perin ne perustettiin puhtaalle pohjalle. Ajan myötä pohjalle on kerääntynyt kolikoita ja roskaa ja vesi on samentunut. Suuret ihmisjoukot voivat silti parveilla ympärillä ja odottaa ihmeitä. (Jh 5:1-14.)

Sairaus ei ole aina ruumiillista. On myös hengellisesti sokeita, rampoja ja näivetystautisia. Avun tai nautinnon etsinnästä on tullut kilpailutilanne ja heikommat jäävät viimeisiksi. Uskovankin silmät kiinnittyvät ihmisvoiman ihailuun. Tietämättään he kääntävät selkänsä seurakunnan todelliselle Herralle, sillä hän on kansanjoukkojen takana, kuten Jeesus Betesdan lammikolla.

Oletko sinä tuo toistuvasti taustalle jäävä, jonka voimat eivät riitä kyynärpäätaisteluun? Ehkä ruumiillisesti pystyt kävelemään, mutta henkisesti tunnet, että olet tullut muitten ihmisten voiman varassa. Sinua ikään kuin kannetaan paareilla.

Otin lainauksen tuosta, koska se alkoi puhutella sydäntäni, kun mietin uskoa, uskossa elämistä, tämän ajan seurakuntien toimintaa, kun haetaan ihmisiltä parantumista, ihmeitä, tms.. Ja Vain nuo julistajat, oli he sitten keitä tahansa ja millaisen aseman omistavia tahansa, niin heihin katsotaan, kuunnellaan korvat höröllään heidän itsensä ja työnsä Herran käytössä mainostamistakin, mutta missä on itse Jeesus Kristus sieltä kokouksesta? Eikö hän enää asukaan omiensa sydämissä Pyhän Henkensä kautta? Miksei anneta Herran Jeesuksen toimia meidän vajavaisten omiensa kautta tahtonsa mukaan, tai vain uskalleta olla niitä, joissa ei itsessään todellakaan olekaan mitään, jos ei Herra anna.

Mutta, kun me tahdomme olla käytössään, oli meillä sitten puheen, laulun, opetuksen, parantamisen tms lahjoja, niin.. mitä? Herra voi käyttää sinua, ja hän voi käyttää myöskin minua ja sitä, joka häpeää huonommuuttaan, vajaata puhetaitoaan, tms ..Miksi? Noh, koska et sinä, enkä minä, eikä siis yksikään ihminen voi tehdä, puhua, toimia mitenkään, JOS ei Herra ole kanssamme Henkensä kautta ja jos meillä ei ole veren puhdistusta sydämissämme, jolloin myöskin suostumme tulemaan alttarinsa eteen sellaisina kuin sitten olemmekin; heikkoina, vajavaisina, pelkureinakin ja häpeissämme, kertoen hänelle; "Kuinka olemme niin kurjia ja heikkoja, vajavaisia ilman häntä ja hänen voimaansa!"

Oletkos muuten rakas uskon ystäväni koskaan oikein edes pysähtynyt miettimään sitä: ettei meidän tarvitsekaan olla mitään suuria, voimakkaita, hyviä, tai: puhetaitoisia, laulutaitoisia, ihmeidenkään tekijöitä, tms. Ehei! Miksikö? Koska me olemme vain astioita, joita Herramme voi ja saa käyttää, ja vain silloin, kun se oma kyky ja oma voima on laitettu pois, syrjään. Ja tilalle rukoilemme, että: Hänen [Jeesuksemme] voima saisi laskeutua Henkensä kautta meihin niin, että, kun avaamme suumme, niin me emme itse enää puhukaan, vaan kuka? No Herramme Henki, joka aina ja kaikkialla, kaikessa tahtoo vain kirkastaa ja koroittaa Jeesusta Kristusta. Ei itseään, eikä myöskään yhtään ainoaa ihmistäkään. Vaan ja ainostaan; Jumalan Voimaa ja Jumalan armoa, totuutta, sekä rakkauttaan ja anteeksiantoaan jokaista katuvaa lastaan kohtaan!

Oletko sinä, tai olenko juuri minä se, joka katuen eteensä tulevana Jumalan lapsena, alamme kuin ymmärtää oman viheliäisyytemme ja kuinka olemme kuin syrjäyttäneet Herramme avun ja voiman, tarpeellisuuden olla kekellämme, kanssamme, jotta voisimme ja osaisimme toimia tai puhua oikein oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tms? Olenko juuri minä, tai sinä ystäväiseni se, joka on hakenut sitä apua, voimaa, parantumista keiden vain käsien alta, silti sitä saamatta, tai vain kykyä saada olla suuri ja hyvä Herran käytössä niin, että: Sen kaikki huomaisivat miten hyvä ja erinomainenkin olen ja miten Herra käyttää juuri minua, sinua..?

Ei kuule ylpistytä ja aleta kuvitella itsestämme liikoja, suuria, vääriäkin ajatuksia. Tai kuvitella olevamme jotain mitä emme sitten kuitenkaan ole. Uskalletaan olla vajaita, heikkoja, sekä: paljon Herraamme tarvitsevia ja pidetään kotialttarimme kunnossa, jossa pysymme päättäväisesti polvillamme rukoillen ja tunnustaen syntisyytemme, tai kun liha kuohahtaa, tai kun emme vain koe olevamme kenellekään minkään arvoisia, vaan ja vain kuin ikuisia luusereita ja epäonnistujia, heikkoja ja vajaita vähän kaikkeen.. On nääs parempi ollakin pieni ja heikko vajaa, niin vasta silloin voi Jumalammekin meitä työssään käyttää, kun tiedostaa, ettei itsessään ole mitään, eikä osaa mitään, ei puhua, ei parantaa, ei...Kotialttari; Se on melkein kuin kaiken a ja o! Jeesuksemme tuntemisen jälkeen ja veren pesunsa sydämissämme jälkeen..Olethan päivittäin rukoillut verensä puhdistusta, pesua ja haluten muuttua, muutosta lihalliseen, tai maailmaakin rakastavaan sydämeesi? Kuolla itselleen, maailmalle, sekä: suostua ristiinnaulitsemaan lihansa tahdon ristille joka ikinen elämänsä päivä. Siitä on hyvä alkaa..

Tämän vielä tahdon sanoa, miten tärkeää uskovalle on; Rukous ja Raamatun luku. Toki sen jo tiesitkin, mutta onko sinun sydämesi nöyrtyneenä joka ikinen elämäsi päivä siinä sinun korialttarisi edessä, pyytäen Jeesusta pesemään sinut puhtaaksi verellään rikkomuksistasi, tai vain vääristä ajatuksistasi? Oletko rukoillut veren suojaa ja puhdistusta, muuttavaa voimaa omaistesi, kotisi, seurakuntasi, työpaikkasi, tms ylle? Veressä on se VOIMA! Sinun vain pitää rukoilla, pyytää sitä, tajuten miten Arvokasta se on sinulle, kodillesi, läheisillesi, ym ym.. Milloin olit viimeksi polvillasi? Milloin olit viimeksi seurakunnassasi alttarilla rukoilemassa veren puhdistusta ja muutosta elämääsi? Vai pyysitkö vain taas ja kerran terveyttä, tarvitsematta Jeesustasi mihinkään muuhun elämässäsi, kunhan vain paranisit??? Mieti!

Hiljene nyt ja katso ympärillesi. Jos sisimpäsi on avoin ja syntisenä haluat kohdata Herran, sinä saat nähdä hänet. Pyhän Hengen muodossa hän on tämänkin päivän uskovien joukossa. Hän tietää kuka on etsinyt häntä.

Terveys on ruumiin, sielun ja hengen terveyttä. Tarvitset niitä kaikkia ja kaikkia niitä voi Jeesus antaa. Tänäänkin hän kysyy: Tahdotko tulla terveeksi? Ympärillä pauhaava ihmismelu hiljenee ja näet edessäsi elävän Herran. Hänen valintansa on, kenet hän joukosta kutsuu. Mutta jokaisen hän on valmis kutsumaan vuorollaan kahdenkeskiseen keskusteluun kanssaan. Sinun ei tarvitse olla enempää kuin olet. Vaikka sinulla ei ole antaa mitään maksuksi, Jeesus on valmis auttamaan. Hän koskettaa sinua ja sinä nouset.

Irmeli Viljanen ja Marita Kömi Mun Jesuksein