"PANE LIKOON KOKO PIENI SYDÄN"

[rita4]

by David Wilkerson | September 29, 2010


Jumala ei hyväksy kenenkään nuristen suoritettua palvelusta. "Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niin kuin Herralle eikä ihmisille"(Kol.3:23). Sydämestänne merkitsee " koko sydämestä, voimasta ja kaikesta, mitä teissä on".

Paavali kirjoittaa: "Antakoon kukin, niin kuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta.."(2 Kor. 9:7). Apostoli tarkoittaa tällä kaksinaista antamista: varojemme uhraamista ja oman elämämme antamista Jumalan käyttöön.

Paavali kirjoitti Makedonian seurakunnan suorastaan kerjänneen häntä ottamaan vastaan keräys, joka oli suoritettu Jerusalemin köyhien ja kärsivien pyhien hyväksi. Makedonialaiset olivat antautuneet niin sydämestään Herralle, että he antoivat varoja köyhyydestäänkin.

"Eivätkä he vain tehneet, niin kuin me olimme toivoneet, vaan antoivat itsensäkin, ennen kaikkea Herralle ja sitten meille, Jumalan tahdosta"(2 Kor. 8:5). Paavali sanoo heidän antaneen paljon enemmän kuin rahaa. "Tässä ovat kolehtirahamme. Mitä haluat meidän tekevän vielä? Ilmoittaudumme Jumalan vapaaehtoistyöhön", he sanoivat. He eivät säästäneet itseään palvellessaan Herraa ja tämän veljiä. "..jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa" (2 Kor. 8:3). He antoivat yli oman inhimillisen kykynsä - ja rukoilivat paljon.

Jos annat vain, koska sinua pyydetään antamaan tai jos kummastelet edelleen, ovatko kymmenykset myös Uuden Testamentin eikä vain Vanhan Testamentin käsite, sydämesi asenne on täysin väärä. Jos annat kymmenen prosenttia, koska papit käskevät, se on päin mäntyä. Mikään näistä ei pääse lähellekään antamisen ydintä.

Jos annat itsesi kokonaan Herralle ja hänen palvelukseensa, tee se iloisesti! "... sillä iloista antajaa Jumala rakastaa"(2 Kor. 9:7).

Olen vakaan vakuuttunut tästä jakeesta, koska itse usein vaellan omassa elämässäni ja työssäni ilman iloa Herrassa. Monet uskovat sanovatkin: "Olen uupunut. En tiedä, miten jaksan eteenpäin. Oi, Herra, sinun pitää tulla antamaan minulle voimaa." Tämä on ihmisen rukousta, tyypillistä meille kaikille. Jumalaa miellyttävä itsensä antaminen nousee iloisesta mielestä. Se on tarjolla meille kaikille yksinkertaisen, lapsenomaisen uskon kautta.

Alkukielessä sana iloinen tarkoittaa " hilpeä, hauska, iloinen" - kevein sydämin, halukkaana, iloisena, täynnä hilpeyttä. Jumala sanoo: "Mitä ikinä teetkin minulle, on se sitten esirukousta, ylistystä huoneessani tai minun etsimistäni omassa rukouskammiossasi, tee se iloiten. Ole iloinen ja jalomielinen kaikessa - rahojesi, palvelusi, aikasi ja oman elämäsi suhteen."

Kysyn sinulta:" Onko Herran palveleminen alkanut kyllästyttää, tuntuuko se sinusta kivireen vetämiseltä? Jättääkö se sinut useimmiten murheelliseksi ja uupuneeksi?

Jumala ei halua sinun valittavan taakkasi alla. Hän tahtoo sinun irrottautuvan noista asioista tarrautumalla hänen sanaansa.

Hänen varustustensa shekkivihko on usko. Hän sanoo: "Olen jo huolehtinut kaikista tarpeistasi. Mikä elämässäsi on niin vialla, etten pysty antamaan enemmän kuin on tarpeen?"

[rita4]

Paavali kirjoittaa: "Antakoon kukin, niin kuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta.."(2 Kor. 9:7). Apostoli tarkoittaa tällä kaksinaista antamista: varojemme uhraamista ja oman elämämme antamista Jumalan käyttöön.

Minua siunasi tämä ajatus, jonka me niin helposti unohdamme tai pidämme vailla arvoa olevana; uhrata Herralle ja Herran työhön. Mutta ei vain rahalla, vaan myöskin koko pieni sydämemme; antautuen Herran käyttöön niin, että: voimme palvella saamillamme lahjoilla muitakin, olla Isän käytössä vapaaehtoisesti, sekä iloisin mielin.

Jos Herran seurassa vaeltaminen on ilotonta ja kuivaa, niin oiskohan syy meissä itsessämme ja.., eikä Raamatun Sanassa, tai seurakunnassa, toisissa uskovissa, elämämme vaikeuksissa, taloudellisessa tilanteessamme, tms? Mitenkähän mahtaa olla?

Kuinka moni syyttää Herraa, kun hän ei siunaa elämäänsä, ei auta, tai ..Niin, tai kuinkahan moni pistää rahaa kaikkeen sellaiseen joka miellyttää itseään, mutta ei muka ole varaa uhrata Herran työhön? Ja kun elämässä on hankalaa, niin jupistaan ja nuristaan siitä Herralle, sen sijaan, että alettais kiittään Isää, kun tahtoo olla kanssamme ja auttaa.. myöskin niissä vaikeissa tilanteissa ja harmaisskain päivissämme. Oletko nurisija? Onko uhraaminenkin kuin, "Kai sitä on pakko jotain laittaa uhrikoppaankin?" Ethän ole..?

Minä tahdoin aikoinaan olla hiukan tuota em ja tuntui, ettei sitä raaski laittaa uhriin kuin pikkaen vain. Mutta olen alkanut oppia, miten siunattua on antaa Herralle, koska kaikkihan jo on kuitenkin Herran omaa ja hän lahjoittaa siitä meille omilleen tarpeidemme mukaan. Ei me itse olla tuotu tänne maailmaan mitään, eikä mitään saada mukaammekaan pois lähtiessämme, vaan KAIKKI ON HERRAN OMAA! Ja kaikki on Jumalan lahjaa, mitä sitten saammekin ja omistamme.

Mutta uhrata myöskin sydämemme Herran käyttöön ja olla käytettävissään, sen mukaan kuin hän tahtoo meitä käyttää ja meissä tahtonsa näyttää. Niinpä!

Kuinka monesti me ihmisinä koemme alamittaisuutta ja heikkoutta, kun noi kaikki muut on niin voimakkaita, osaavia, palavia, ym.. Onko tuttua? Varmasti on, jos olet täysin rehellinen itsellesi. Ei Herra kaipaa vahvoja, jotka jo osaa ja tietää kaiken, ei todellakaan. Vaan hän tahtoo heikkoja, vajavaisia herkkiä, ja jotka ymmärtävät, että; Vain hänessä meillä on se voima ja kyky, jolla voimme jopa vuoriakin siirtää: ei itsessämme, Vaan Jeesuksen avulla ja voimassa.

Kukaanei ole täydellinen, eikä kukaan koskaan edes tule täydellisekssi, vaan me kaikki olemme vajavaisia ja toivottavasti heikkojakin, silä voimakkaat vain kaataa ja polkee kuin alleen nuo heikot ja arat ja ovat niin omavoimaisia ja pyhiä, etteivät arvosta toisia oikein millään tavalla (ylpeitä). Ja sellainenhan ei ole Herramme tahto, ei todellakaan, päinvastoin. 2. Kor. 12:10

Anna siis sydämesi täysin Herran käyttöön, niin saat kokea ihmeitä, kun huomaat; osaavasi sittenkin, pystyväsi hoitaan sen asian, minkä Herra tahtoo sinun toimittavan, puhuvan, tms.. Anna uhrina ja kiitoksena Isälle koko pieni sydämesi ja luota yksin Jeesukseen, sillä Hän voi ja tahtoo auttaa ja johdattaa sinua, kun turvata ja uskot vain Häneen. Älä katso ihmistä, joka on kuitenkin vain vajavainen olipa sitten pastori, profeetta, evankelista, tai mikä muu tahansa. Vaan rakas ystäväni; katso ristille ja Jeesukseen Kristukseen, niin saat uuden voiman! Sieltä saat avun ja voiman, iloöljyä elämääsi, sekä sydämeesi! 2 Kor. 9:7

20 - Juhani Karvonen - Golgata


picture uploader